YLE Radio 1

Aika moni on yrittänyt peukaloida Schumannin sinfonioiden partituuria siinä uskossa että ne soisivat paremmin, sillä siinä muodossa jossa säveltäjä on ne soitintanut kuulemma estää meitä kuulemasta suurenmoista musiikkia.

Sinänsä aika kummallinen mielipide jos ottaa huomioon sen seikan että schumannin aika merkillepantavana, täysipätöisenä saati musiikillisesti inspiroivana sinfonikkona on kohdallani auttamattomasti ollut jo kauan ohi. rinnan yhä kehittyvän musiikillisen tekniikan arvostuksen kanssa joka saa ne kuulostamaan tahattoman koomisilta ja naiiveilta luomuksilta pirteän rytmismotorisessa touhotuksessaan ja tekotaitoisen kontrapunktin, motiivisen kehittelytekniikan ja herkän lyyrisyyden onnettomassa avioliitossaan joka kuulostaa auttamattoman vanhentuneelta ja epäaidoltakin jäykässä kaavamaisuudessa teemojen kehittelyssä ja niiden persoonattomuudessa jollei ople käynyut niin onnellisesti että jumalaisen scghubertin lyyrinen nero on ollut auttamassa maailmaan schumannin melodista keksintää kuten reiniläisen avausmotiivissa.

Vaan lieneekö tuo hillitön uudelleen levytysinto kielivän pikemminkin epävarmuudesta säveltäjän musiikin todellista arvoa ja sen metafyysistä merkitystä kohtaan niin kuin nuo aikaisempien vuosikymmenten kapellimestaritähtitaivaan valoivoimaisempien kiintotähtien esikuvallisen historialliset taltioinnit eivät välittäisi musiikin syvintä olemusta, sanomaa ja viestiä kyllin tehokkaasti ja mieleenpainuvasti ilman tarkoituksenmukaista retusointia ja restautointia, kuin halusta taltioida yhä uudestaan merkittäväviä ja musiikillisilta kvaliteeteiltaan arvokkaita säveltaiteen luomuksia pyrkiessää oman kunnianhimonsa tyydyttämiseksi tuomaan kukin tulkitsijana persoonallinen näkemyksensä esille tavalla jolla kukaan toinen ennen häntä ei ole niitä johtanut ja edistää kansainvälistä karriääriään ja kartuttaa mukavasti tiliään rahakkaalla levytyssopimuksella repertoaarin puitteissa joka keskityy tietoisesti vain kaikkein suosituimpiin, helppotajuisimpiin ja tunnetuimpiin säveltäjiin ja heidän teoksiinsa kerta toisensa jälkeen samaa kaavaa toistamalla joka vastaavasti taasen estää meitä kuulemasta kaikkea sellaista suurenmoista ja laatutasoltaan uniikkia säveltaidetta jota kukaan kenties työlään editointityön, uskon puutteen teoksen kvaliteetteja ja kaupallista menekkiä kohtaan ei viitsi kaivaa esiin arkistojen pölyisiltä hyllyiltä joka ajatellen maamme säveltaiteen mittaamattoman arvokkaita sävelaarteita tuntuu todella valitettavalta sillä kukapa niitä tällaisen kaupallisen musiikkiteollisuuden markkinahumussa voisi milloinkaan päästä nauttimaan ja rikastaa iseään yhä uusilla musiikillisilla kokemuksilla sillä omasta puolestani olen enemmän kuin vakuuttunut ja ylpeä siitä että tiedän säveltaiteemme historian kätkevän kenenkä tahansa loppuun kuluneen ja naiivin romanttisessa hegessä teoksiaan luoneen teknisesti kömpelön ja hiukan arvostelukyvyttömän varhaisromanttisen taiteiljasielun vertaista ja myös sitä sytyttävämpää kompleksisempaa ja affekteihin, intohimoihin ja tunteisiin välittömämmin vaikuttavaa musiikkia.

Kumman kannalla olette?

Mikä seikka erottaa siban kaikista muista tuon aikakauden lahjakkaiden kotimaisten säveltaiteilijioiden aikaansaannoksista lähinnä orkesteri-ja sinfoniamusiikin saralla?

Minä sanon, että hänen taitamatomuudestaan, jota voimme myös nimittää haluttomuudeksi kumoamatta nerouden olemukselle asetettuja teoreettisia hypoteseja ja perustotuutta älyn vpautumisen tuloksena syntyneiden taiteen tuotteiden puhtaudesta, joka edellyttää tahdon ja älyn välisen siten katkeamista innoituksen tuokiossa jonka ilmänräpäyksessä luodaan kaikkie taideteosten sielu.

Siis kyvyttömyydestään, tai taitamattomuudestaan luoda suuria ja laulavia meldialinjoja, pitkälimjaisia tematiikaltaan kiinteästi laulavia intohimon ja affektien koko asteikolla liikkuvia melodialinjoja myöhäisromanttisen soinnunkäytön ohella kyllästymiseen ja maneerisuuteen saakka minimalistisesti ja mosaiikimaisesti toistuvien lyhyiden melodiapätkien ja aihelmien sijaan, joka tuntuu olevan vain sibelle ominainen tyylillinen piirre aikakautensa kansallisessa myöhäisromanttisessa traditiossa, jonka edustajista maineeltaan jopa kaikkein vähäisimmät kuten pääasillisen toimeentulonsa ravintoloiden johtajana yms ansainut felix krohn nuoruudentyössään sinfonia breviksessä ja sen 1. osassa osoittaa hurmaavalla tavalla aidosti myöhäisromanttisen tyylin taitamista, melartinista puhumatta joka vaikuttaa välittömämnmin ja voimakkaammin kuulijan tunteisiin ja tahtoon kuin siben pohjoismaisen jääkylmä lähdevesi ja kalsea auringonpaiste.

En ihmettele adornon ja leibowitzin lausuntojen kritilistä sävyä enää lainkaan. Omaperäiset sinfoniset muotorakenteet ja teemojen orgaanisen kasvuprosessin sisältämä motiivinen muotoiluperiaate eivät pelasta ja korvaa musikin emootiotonta ja tunneköyhää steriiliyttä ja kliinisyyttä.

Melartin, Haapalainen, ikonen, törne, tuukkanen, pesonen, linnala ja kumpanit.

marssikaa esiin ja voittakaa goljat. joka on jo liian kauan varjostanut ja vaikeuttanut muiden säveltäjien asemaa.Tai mitäpä tuota. Kokemus on osoittanut sen jo tarpeettomaksi.

tasokoe voisi olla humaanimpi ja akateemisesti hyväksyttävämpi vaihtoehto jossa siban todelliset kyvyt punnitaan kuulijoiden tentissä havaitaksemme oliko hän todella valtaisaksi paisuneen maineensa veroinen ja suvereeni säveltäjä.

Rohkenen epäillä. sitä paitsi meidän on mahdotonta kaupallistunessa nykykulttuurissamme ylipäänsä vaikuttaa omiin musiikki valintoihimme kuten maalaus ja kuvanveistotaiteen harrastajien kohdalla on laita koska ei edes yleisradio pidä huolta musiikiperintömme esillepanosta ulkolaista musiikkia suosiessaan ylenpalttisesti markkinvoimien etusaatossa ja niiden ehdoilla taiteen perusarvoista juuri välittämättä joita vaalittaessa ja kunnioitettaessa ja arvostettaessa eivät taloudelliset intressit saisi olla etualalla ja prioriteetti, teoria tarjonnan ja kysynnän laeista.Vaan taidetta sen itsensä vuoksi. Ja sksi ettei rikas kulttuuriperintömme joutuisi hukkaan.

En osaa noin anadysoida kuin te. Mutta kun olin Yhdysvalloissa 1987, niin silloin siellä oli hiphop kovassa huudossa.
Me käytiin tuolla http://www.elvis.com/
Niin kerrankin minä menin hiljaiseksi. Ikäni ihannoinut Elviksen ääntä ja tutkiskellut syntyjä. Niin kyllähän vaan sieltä Afrikasta R&B löytyy. Mutta Elviksen historia Tupeloksesta alkaen onkin sitten historiaa. Valkoinen mies joka valloitti Yhdysvallat, kun "Eversti Paker" sössi Elviksen maailmankiertueen.