YLE Radio 1

Kun kukaan ei ole muistanut erikseen mainita saati kehua, pitää huomauttaa että uusintana kuultu sarja Oravannahkoja ja obligaatioita avaa hyvin vaikkapa tämänkinhetkisen talousmyllerryksen ja eurokriisin taustoja. Löytyvät myös Areenasta (historiasarjoista) jos eivät ole muuten korviin osuneet.

Ja kun täällä on niitä jotka kuuntelevat vain oikean jäsenkirjan omistajia, eivät varmasti bonganneet Tuomas Enbusken viimeviikkoista ohjelmaa 'Voiko elämänsä suuntaa muuttaa? Ja miksi pitäisi?' Minusta keskustelu oli paitsi hauskaa ja viihdyttävää, myös täynnä hyviä ajatuksia. piti käydä kuuntelemassa vielä uusiksi netistä, radiosta kun ohjelman ensi kerran kuulin taas automatkalla.

Ohjelmaa kuulematta ja asiasisältöä tuntematta; tietenkin elämän suuntaa voi muuttaa ja oikeastaa pitääkin. Tuntuu aika karmivalta ajatus elämästä mikä on kehdosta hautaan yhtä ja samaa.
Mutta asiaan... Ylen ohjelmaoppaan ylenpalttisen hieno hakukone... ja sen tulos. Mitään ei löytynyt haulla: Voiko elämänsä suuntaa muuttaa? Ja miksi pitäisi? Tuossa on ensimmäinen muutettava, siis tuo kirottu ylen ohjelmaoppaan hakukone.

Oiva Lohtander. Jaloterästä ja iridiumia!

PedroViti kirjoitti:Mutta asiaan... Ylen ohjelmaoppaan ylenpalttisen hieno hakukone... ja sen tulos. Mitään ei löytynyt haulla: Voiko elämänsä suuntaa muuttaa? Ja miksi pitäisi? Tuossa on ensimmäinen muutettava, siis tuo kirottu ylen ohjelmaoppaan hakukone.

Olen huomannut monta kertaa saman. Hain tälläkin kertaa ensin Enbusken ohjelmasivun ja sieltä sitten sen linkin. Täytyy vain muistaa hakea T niinkuin Tuomas kohdalta sitä Enbuskea....


voi voi..

Kirjakerho. Keskustelijoina pappi-kirjailija Jaakko Heinimäki ja toimittaja Anne Karppinen, toim. Seppo Puttonen. Kirjat: Kari Hotakaisen Jumalan sana ja Mike Pohjolan Ihmisen poika.

Heinimäki on pappi, hän tarkkaa kaikkea teologisesti. Olen hänen kanssaan päinvastaista mieltä järjestä: järki ei ole yliarvostettu, kuten hän väittää, vaan aliarvostettu. Usko on yliarvostettua. Skepsis universaaleja ideologioita kohtaan on aina asiaa. Järjen ja viisauden suhdetta, mihin hän vihjaa, on kyllä syytä pohtia.

Mutta onko Pohjolan kirjan "etsintä" pelkkää pintaliitoa, jossa ei mennä "sielun syvyyksiin". Entä jos juuri uskonnon - autoritaaris-dogmaattisen koneiston - kautta ei pääse kovin syvälle?

Kaksi kolmannesta ohjelma-ajasta annettiin Hotakaisen romaanille, jäljelle jäänyt kolmannes Pohjolalle. Ei hyvä. Ei, vaikka aika olisikin jaettu romaanien laadun pohjalta.

Monin paikoin avartava ja haastava keskustelu ansaitsi ruusun. Ajankäyttö ei ollut punnittua. Siitä risu.

Risut Viikon risut ja ruusut -otsikolle. Sen alla keskustellaan vähän kaikesta, vaikka havainnollisempaa ja johdonmukaisempaa olisi otsikoida keskustelut kunkin aiheen mukaan.

Kauheasti anteeksi, jos taas menee väärään lokeroon.

Seppo Puttosen Kirjakerhossa pohdittiin joukkovoimalla työväenkirjallisuutta, sen tilaa ja olemista ylipäänsä. Tuomas Kyrö, Jani Saxell ja Janne Kuusi edustivat kirjailijakuntaa, tutkija Milla Peltonen tutkimusta. Liikkeelle lähdettiin 40 vuoden takaisesta Arvo Turtiaisen letkautuksesta koskien työväenkirjallisuuden lastentauteja (kapeakatseisuus, tosikkous).

Osoittaa yhteiskunnan muuttumista, kun vanhat käsitteet ja ajatusmallit eivät enää päde. Tästähän on kyse työväenkirjallisuuden käsitteen kanssa. En tiedä, miksi, mutta sinnikkäästi on työväenkirjallisuusmyyttiä elätetty, vaikka perinteinen työväestö onkin pääosin "noussut keskiluokkaan". Työväenkirjallisuus oli osa työväenkulttuuria aina 1960-luvulle saakka. Tuolloin yhteiskunnan hajautuneisuus (maalaiset, porvarit, työväki) alkoi selvästi heikentyä. Hajautuneisuuden aikana työväestöllä oli omat instituutionsa (osuusliikkeet, pankit, kustantamot, lehdet jne.) kansalaissodan jälkeisen vasemmisto-oikeisto -kahtiajaon takia. Työväenkirjallisuus oli osa tätä jakoa (näitä jakoja). Tilanne on nyt toinen.

Kirjakerho todisti, mikä reliikki ilmaus 'työväenkirjallisuus' (tai 'työläiskirjallisuus': mitä sillekin sanalle tapahtui?) nykyään on. Se pätee varhaisempiin kirjallisiin kausiin, muttei ole relevantti nykykirjallisuutta tarkasteltaessa. Ruusu Kirjakerholle.

Kuuluttajalle tuotti hetki sitten vaikeuksia Viikon tietokirja -ohjelman esittely. Syy selvisi, kun vilkaisin esittelytekstiä:

Islamin aseeton soturi. Ghaffar Khan ja talebanien synty kirjan tekijä Tapio Tamminen haaastateltavana. Toimittajana on Juha Kulmanen.

Mikä tuossa on ongelmana? Kirjoitusvirhe: yhdysviiva puuttuu kirjan-sanan edestä. Näin: Ghaffar Khan ja talebanien synty -kirjan tekijä...

Niin että ei syytetä takeltelusta kuuluttajaa.

Linkki: http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/o ... f&mode=www

Taarkkana kuin poorkkana!

Ruusun antaisin Jaakko Tahkolahdelle Jon Hendricks -spetsiaalista, mutta eihän nyt yrttejä miehelle. Kiitos J.T. hyvistä jazz-ohjelmista. Tuon on riitettävä.

Kiitokset Kare Eskolan Välilevyille. Harmittanut kun aikataulut eivät natsaa sen esitysaikojen kanssa, joten kuullut Välilevyjä vain keskim. kerran kuussa.

Välilevyjä voi kuunnella Areenassa justiinsa silloin kun se vaan aikatauluihin sopii.

Tässä tämä viimeisin -> http://areena.yle.fi/ohjelma/190838

Kiitosta yköselle ohjelmasta Svengaava iltapäivä ja eritoten mennä perjantaina lähetetystä. Kovasti oli svengtä iltapäivän ratoksi tällä kertaa.

Holle Holopaisen erittäin voimakaa, jo kilemetrin päästä tunnistettava tyyli ärsyttää minua, tänä aamuna varsinkin. En kuitenkaan hänelle risuja ojenna, sillä kysymys on tietenkin makauasiasta. En myöskään käännä radiota pois päätä, kun yleensä kysymyksessä on vain muutaman minuutin pituyinen vuodatus. Minä vaan annan sen tulla, mökötän ja kärsin.