Kirjoittaja Arvo Konservatiivi päivämäärä 10.9.11 - 9:34
Kauheasti anteeksi, jos taas menee väärään lokeroon.
Seppo Puttosen Kirjakerhossa pohdittiin joukkovoimalla työväenkirjallisuutta, sen tilaa ja olemista ylipäänsä. Tuomas Kyrö, Jani Saxell ja Janne Kuusi edustivat kirjailijakuntaa, tutkija Milla Peltonen tutkimusta. Liikkeelle lähdettiin 40 vuoden takaisesta Arvo Turtiaisen letkautuksesta koskien työväenkirjallisuuden lastentauteja (kapeakatseisuus, tosikkous).
Osoittaa yhteiskunnan muuttumista, kun vanhat käsitteet ja ajatusmallit eivät enää päde. Tästähän on kyse työväenkirjallisuuden käsitteen kanssa. En tiedä, miksi, mutta sinnikkäästi on työväenkirjallisuusmyyttiä elätetty, vaikka perinteinen työväestö onkin pääosin "noussut keskiluokkaan". Työväenkirjallisuus oli osa työväenkulttuuria aina 1960-luvulle saakka. Tuolloin yhteiskunnan hajautuneisuus (maalaiset, porvarit, työväki) alkoi selvästi heikentyä. Hajautuneisuuden aikana työväestöllä oli omat instituutionsa (osuusliikkeet, pankit, kustantamot, lehdet jne.) kansalaissodan jälkeisen vasemmisto-oikeisto -kahtiajaon takia. Työväenkirjallisuus oli osa tätä jakoa (näitä jakoja). Tilanne on nyt toinen.
Kirjakerho todisti, mikä reliikki ilmaus 'työväenkirjallisuus' (tai 'työläiskirjallisuus': mitä sillekin sanalle tapahtui?) nykyään on. Se pätee varhaisempiin kirjallisiin kausiin, muttei ole relevantti nykykirjallisuutta tarkasteltaessa. Ruusu Kirjakerholle.
t: Arvo
Perussuomalaisten syvästi halveksima maailman parantaminen alkaa epäkohtien osoittamisella.