YLE Radio 1

Minä käsitän kyllä taustamusiikin vaikka en itse sitä käytä, koska en pysty keskittymään moneen asiaan samanaikaisesti. Vain vanha vinyyli voi soida koska on jo niin tuttu, että se vain hyväilee esim. kirjoitusrytmiä.

Mutta Karin noutapöytäajatus on kyllä kovin lähellä minunkin radiokäyttöäni. Katson sunnuntain Hesarista, mitä oikein on tulossa ja merkkaan haluamani nauhoitettaviksi. Nauhoitus on tosi hyvä keksintö radiossa. Kuuntelen joskus suoraan tai vasta ajan kuluttua. Uusi bongaus voi tulla aamu-Hesarista, koska sunnuntain tiedot eivät ole yksityiskohtaisia.

Eilen illalla kuuntelin tällaisen bongauksen, joka on tullut ties koska ja silloinkin uusintana. Kulttuurikahvila, jossa vieraina olivat tohtorit (?) Raija Sarasti-Vilenius (?) ja Esko Laine. Puhuttiin kirjeistä. Oli mielenkiintoinen ohjelma, jossa käytiin läpi kirjeiden historiaa, tyylejä (kenen tyyliin, esim. Ciceron), postinkulkua, yksityistä ja yleistä postia sekä äänikirjeitä aivan ihastuttavasti. Sähköpostiin otettiin kantaa eroista ja samankaltaisuuksista.
Alun tervehdykseni juontaa juurensa antiikin kirjeiden tuttavallisuudesta.
Niinpä lopetan vielä
Tuus Marja

Voi tuntua saivartelulta, kun yritän ymmärtää Vieraamman viestin 5552 kuvaamaa "ongelmaa". Minä toistan: olen tyytyväinen nykyohjelmistoon. Esimerkiksi Marjan esittelemä Kulttuurikahvila, aivan loistavaa...

Pidän jakoa musiikin ja puheen kesken aika sopivana. Aikamoista vääntöä on perustella ohjelmatoiveitaan kahvin juomisella ja lehden lukemisella. Mieti vähän ohjelmantekijän ambitiota yrittää tehdä lähetystä, joka häiritsisi mahdollisimman vähän arvon herrasväen kaffittelua!

Pidän ohjelmasta, joka pudottaa minut penkiltä, saa kieriskelemään lattialla - sanalla sanoen yllättää minut.

Autossa luen kirjaa tai katselen maisemia, mutta olenkin niin köyhä, että minun ei tarvitse ajaa itse. Vuosina 82-84 ajoin kuorma-autoa, Volvo F 88, silloin kuuntelin yleensä kasettia. ("Rekkakuskin sävelradio - äänitä toiselle puolelle itse!")

[quote="nimiErkki"]Aikamoista [b]vääntöä[/b] on perustella ohjelmatoiveitaan kahvin juomisella ja lehden lukemisella. Mieti vähän ohjelmantekijän ambitiota yrittää tehdä lähetystä, joka häiritsisi mahdollisimman vähän arvon herrasväen kaffittelua![/quote]

Aamiaisen nauttiminen ja lehtien lukeminen nyt vaan sattuu olemaan aamuisin harrastettavaa puuhaa. Lehteen keskittyminen häirintyy kaikenlaisesta ylimääräisestä pulinasta. Siksi kaipaan aamuun _hyvää_ musiikkia. Nyt sitä pystyy tarjoamaan Yle1 arkisin klo 6.25 - 7.45 (välissä tulevat uutiset otan mielelläni vastaan - onneksi niitä ei sentään tule puolen tunnin välein kuten joillain kanavilla) ja lauantaisin kahdeksan uutisten jälkeen (viikonloppuisin nukun pitempään). Sunnuntaina sitä nyt sitten olekaan tarjolla.

Muiden täällä kuuluvien kanavien tarjonta on sitten paljon surkeampaa soittolistojen vuoksi. Mielelläni kuuntelen kuitenkin aamiaisella ja lehtiä lukiessani musiikkia ja valitsen sen, mitä voin kuunnella - jos menee tylsäksi, pistän radion kokonaan pois päältä. Valitettavasti useimmiten miltään kanavalta ei tule kiinnostavaa ja _tilanteeseen_ _sopivaa_ ohjelmaa.

Mikä tuossa on arvon nimiErkille niin kauhean vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä? Miksi siitä pitää v**tuilla?

nimiErkki kirjoitti:Jos syöt, luet lehteä ja kuuntelet radiota yhtäaikaa, mitä saat siitä? Et muista ruuastasi sen enempää kuin kuulemastasi tai lukemastasi.

Tämä pätee puheohjelmaan, mutta ei musiikkiin. Puhetta, jotta sen ymmärtää, pitää kuunnella tietoisuuden tasolla. Sen sijaan klassista musiikkia aivot noteeraavat myös tiedostomattomalla tasolla.

Klassinen musiikki stimuloi aivoja jotenkin siten, että henkisen työn tekeminen sujuu paremmin, ajatustoiminta on sutjakkaampaa.

Minulle aamuinen tee-ateria, sanomalehti ja klassinen musiikki on hyvä yhdistelmä. Syöminen ja sanomalehti vuorottelevat tietoisudessa ja musiikki vaikuttaa tiedostamattomaan. Voipa siinä vielä vaihtaa jonkin sanan vaimonkin kanssa.

Hienosti olette järjestäneet; tiedostettu ja tiedostamaton, kuin ying ja yang, vaimokin saa vielä osansa. Voi mikä idylli!

Tänään sain aamupashalla ensin kuunnella seitsemän jälkeen Mozartin viuluadagiota, Chopinin Scherzoa, yllätyksenä Järnefeltin Kehtolaulun. Sitten Ykkösaamussa, mämmiin päästyä, Liisa Jaakonsaari leperteli kuin komppanian vääpelimme aikanaan Kymen jääkäreissä: "nykymaailman kriisit ovat muuttaneet muotoaan - tulvat, metsäpalot, tiktaattorit ja terroristit". Näitä uhkia torjumaan Jaakonsaari haluaa Suomen liittyvän Natoon! Tainnut Hurjalla Hiljalla mennä kuula- ja paloruiskut sekaisin!

Aamuni oli täydellinen. Sain ravintoa molemmille aivopuoliskoille.

Näin puhui Jaakonsaari. Kannatti kuunnella.

Vähän Jaakonsaaren NATO-fanaattisuutta joskus muistuttaa tämä musiikinystävien vuodatus. Joka hetkeen tuntuu pitävän olla musiikkia taustalle, vaikka voisihan lehden lukea hiljaisuudessakin tai - äärimmäisessä hädässä? - sanoa muutaman ystävällisen sanasen sille aviopuolisolle.

Minä kuuntelen musiikkia ja kuuntelen puheohjelmia, mutta kumpaakaan ei tarvita kaiken aikaa. Ehdottomasti paras ratkaisu on äänittää ne muutamat haluamansa ohjelmat ja kuunnella silloin kuin haluaa. Aamusta iltaan vapaaehtoisesti musiikkia tai puhetta kuunteleva tuntuisi lähinnä monomaaniselta, ammattiavun tarpeessa olevalta poloiselta.

Niin musiikin kuin puheohjelmienkin vaatiminen YLEltä juuri johonkin tiettyyn, itselle sopivaan kellonaikaan on lähinnä naurettavaa. Ja perustelu "minä löydän haluamani ajankohtaistiedot sanomalehdistäkin" on hassu ihmiseltä, joka ei saata löytää haluamaansa musiikkia kirjaston hyllystä soitettavaksi oman mielensä mukaan.

Jousimies kirjoitti:

nimiErkki kirjoitti:Jos syöt, luet lehteä ja kuuntelet radiota yhtäaikaa, mitä saat siitä? Et muista ruuastasi sen enempää kuin kuulemastasi tai lukemastasi.

Tämä pätee puheohjelmaan, mutta ei musiikkiin. Puhetta, jotta sen ymmärtää, pitää kuunnella tietoisuuden tasolla. Sen sijaan klassista musiikkia aivot noteeraavat myös tiedostomattomalla tasolla.

Klassinen musiikki stimuloi aivoja jotenkin siten, että henkisen työn tekeminen sujuu paremmin, ajatustoiminta on sutjakkaampaa.

Minulle aamuinen tee-ateria, sanomalehti ja klassinen musiikki on hyvä yhdistelmä. Syöminen ja sanomalehti vuorottelevat tietoisudessa ja musiikki vaikuttaa tiedostamattomaan. Voipa siinä vielä vaihtaa jonkin sanan vaimonkin kanssa.

Hyvin sanottu, Jousimies.

Vaikka tuskin tässäkään oli riittävästi rautalankaa sellaiselle, joka on päättänyt olla tuota ymmärtämättä ja joka haluaa muille keljuilla.

Kari Vuokare kirjoitti:Minä kuuntelen musiikkia ja kuuntelen puheohjelmia, mutta kumpaakaan ei tarvita kaiken aikaa. Ehdottomasti paras ratkaisu on äänittää ne muutamat haluamansa ohjelmat ja kuunnella silloin kuin haluaa.

Tuo radio-ohjelmien nauhoittaminen ei ole niin simppeliä kuin telkkariohjelmien nauhoittaminen. Onko nauhureissa ajastinta ja omaa viritintä? Ei ollut ainakaan silloin, kun joitakin vuosia sitten nykyiset audiolaitteeni ostin. Liian vaivalloista.

Enkä viitsisi aamuisin tietokonetta päälle kääntää ja nettiradiosta etsiä Ruotsin radiota (huom. Ruotsissa ns. julkisen palvelun kanava lähettää hyvää musiikkiakin eikä pelkästään yritä epätoivoisesti kilpailla novien kanssa).

Nauhureissa ei ole yleensä ajastimia, mutta varsinkaan kasettivehkeitä ei juuri kannata käyttää muutenkaan.

MiniDiscille saa yhdelle levylle yli viisi (5) tuntia äänitystä jos tyytyy puheohjelmille sopivaan äänenlaatuun; musiikkiakin saa talteen yli kaksi tuntia - ajastimen avulla, puuttumatta tallennukseen muuten mitenkään. Pitäisi riittää, ainakin minulle riittää. Äänityksiään voi editoida, säilyttää, kopioida... Eikä lysti maksa kuin videonauhurin verran. Jos radio on niin tärkeä asia kuin se tuntuu monelle olevan, uhraus ei liene kohtuuton.

Vieraampi, kirjoitit: "radio-ohjelmien nauhoittaminen ei ole niin simppeliä kuin telkkariohjelmien nauhoittaminen". Ei olekaan. Se on vielä simppelimpää.

Tarkennan vielä, että vanhan vääpelimme toi Jaakonsaaressa mieleeni möheä ääni, ei suinkaan puheen sisältö.

Vieraampi ja Jousimies: en minä pahalla, piruilin vaan, koska kaipasin perusteluja ja sain. Jousimiehen kuvaama ideaaliaamu oli hieno.

Kari Vuokare kirjoitti:Nauhureissa ei ole yleensä ajastimia, mutta varsinkaan kasettivehkeitä ei juuri kannata käyttää muutenkaan.

MiniDiscille saa yhdelle levylle yli viisi (5) tuntia äänitystä jos tyytyy puheohjelmille sopivaan äänenlaatuun; musiikkiakin saa talteen yli kaksi tuntia - ajastimen avulla, puuttumatta tallennukseen muuten mitenkään. Pitäisi riittää, ainakin minulle riittää. Äänityksiään voi editoida, säilyttää, kopioida... Eikä lysti maksa kuin videonauhurin verran. Jos radio on niin tärkeä asia kuin se tuntuu monelle olevan, uhraus ei liene kohtuuton.

Vieraampi, kirjoitit: "radio-ohjelmien nauhoittaminen ei ole niin simppeliä kuin telkkariohjelmien nauhoittaminen". Ei olekaan. Se on vielä simppelimpää.

Joopa joo - taas pitäisi hankkia uusia vempaimia.

Hitto, jos edes yhdeltä kanavalta tulisi kunnon musiikkia suppeiden soittolistojen ja thjänpäiväisen pälätyksen sijasta! Mitä hittoa me teemme monella samankaltaisella novalla?

"Joopa joo - taas pitäisi hankkia uusia vempaimia."

Mutta niin se vain on, että ellei ole vempaimia, ei voi kuunnella vempaimista mitään.

Jos ei halua äänittää, ei voi kuunnella äänityksiään.

Jos ei hanki valmiita äänitteitä, ei voi kuunnella valmiita äänitteitä (tosin niiden kuunteluunkin tarvitaan vempaimia).

Ei siinä silloin jää juuri muuta mahdollisuutta kuin tämä monien käyttämä: valittaa täällä keskustelupalstalla sitä, ettei mieliohjelma tule mieliaikaan, ja haukkua muiden mieliohjelmia. Ajankulua ja mielenvirikettähän sekin tietysti on, mutta näyttää vähän hassulta niiden mielestä, jotka äänittävät, kuuntelevat äänityksiään tai etsivät pahimpaan puutostilaansa valmiita äänitteitä.

Tuo Vieraamman loppupurkaus "jos edes yhdeltä kanavalta tulisi kunnon musiikkia suppeiden soittolistojen ja thjänpäiväisen pälätyksen sijasta! Mitä hittoa me teemme monella samankaltaisella novalla?" oli kyllä vähän ylimitoitettu. Vertaatko ihan tosissasi Radio 1:tä Novaan? Onko R 1:llä mielestäsi suppeat soittolistat ja tyhjänpäiväistä pälätystä? Vai mitä mieltä muut ovat?

-------------

Ei tämä äänitysideakaan se lopullinen totuus ole. Aluksi se tuntui siltä. Pian kuitenkin huomasi, että kun valitsi äänityksiinsä vain mieliohjelmansa, jäi ohjelmistosta monta "löytöä" kuulematta - sellaisia ohjelmia (yleensä musiikkia), joita radiota normaalisti kuunnellessaan vahingossa kuulisi ja joihin ihastuisi.

Äänittäminen on kuitenkin paras tietämäni ratkaisu. Se on hyvä ratkaisu jo siksi, että se edellyttää radio-ohjelmien tutkimista ja valikoimista. Jos televisionkin katsojat valikoisivat etukäteen katsottavansa yhtä tarkasti ja pitäytyisivät valinnoissaan eivätkä töllöttäisi auki olevaa televisiota riippumatta mitä sieltä tulee, olisi moni roskaohjelma pudonnut ohjelmistosta jo kauan sitten.

Kari Vuokare kirjoitti:Tuo Vieraamman loppupurkaus "jos edes yhdeltä kanavalta tulisi kunnon musiikkia suppeiden soittolistojen ja thjänpäiväisen pälätyksen sijasta! Mitä hittoa me teemme monella samankaltaisella novalla?" oli kyllä vähän ylimitoitettu. Vertaatko ihan tosissasi Radio 1:tä Novaan? Onko R 1:llä mielestäsi suppeat soittolistat ja tyhjänpäiväistä pälätystä? Vai mitä mieltä muut ovat?

Pitänee vääntää rautalangasta: Ykköseltä tulee pälätystä liian paljon. Muut kanavat ovat samankaltaisia novia. Puuttuu todellinen kulttuurikanava.

Ajankohtaisohjelmat ja Kantolan perheen tyyppiset ohjelmat Radio Suomeen. Sinne ne sopivat ja Ylen paikallistoimituksille jää aika aikaa tehdä parempia ohjelmia nykyisten "me soitamme teille" ja "soittakaa meille" -radio-ohjelman irvikuvien sijasta - nythän niiden resurssit ei muuhun riitä.

Valitettavasti Suomen kielen perussanakirja (2001) ei määrittele sanaa pälätys. Sana pälpättää siellä kyllä on; lienee suunnilleen sama asia. Sen merkitys on:

hölpöttää, pulista. Puhua p. lakkaamatta. pälpätys pälpättäminen, pälpättävä puhe.

Ja tätä siis on R1:ssä mielestäsi. Kantolan perhettä en ole tarkkaan kuunnellut, mutta olen mieltänyt sen kevyenpuoleiseksi viihdekuunnelmaksi. Ajankohtaisohjelmat ovat mielestäni normaalia asiapuhetta, joskus kiinnostavia ja joskus eivät, mutta eivät foneettisesti tai asiasisällöltään mitenkään pälpättäviä.

Oikeastaan viimeinen R1:n ohjelma, johon termi pälpätys tuntuu jotenkin sopivan, oli se Ilkka Kylävaaran keskusteluohjelma jonka nimen olen jo unohtanut. Mutta nähtävästi olemme eri linjoilla tässä asiassa; siitäkin huolimatta toivoisin, että välttäisit noin arvoväritteisiä ilmauksia puhuessasi mielipidekysymyksistä.

Esim. sellaiset ohjelmat kuin Erkki Kauhasen takaikkuna, Risto Nurmen luontoradio, Eeva Luotosen viisasten kerho ja Hannu Taanilan sävelradio (muutamia mainitakseni) eivät ole pälätystä eivätkä pälpätystä. Jos väität niitä sellaisiksi, on se loukkaus sekä ohjelmien ystäviä että näitä viimeisten kunnollisten puheohjelmien tekijöitä kohtaan ja todistaa eniten sanojansa arvostelukyvystä.

Hohhoijjaa. Kyllä jaksat saivarrella!

Pidän kantani, vaikka sitä jotkut Ylen johdon päätöksiin ihastuneet yrittävätkin mollata!

Pitänee taas alkaa kuunnella Ruotsin radion nettiradiota - heillähän sekin pelaa toisiinsa monipuolisen kanavatarjonnan lisäksi.