YLE Radio 1

Hyvästi Juice. Puristit miehestä itkun irti.

Ei elämästä selviä hengissä.

Maksa kestää koko elämän.


jos itken, itken muuten vaan,

Minä köyhään päähän sillan synnyin varhaiskevääseen
Jälkeen helmikuisen illan pyhäaamuksi valjenneen

Juice oli monella tavoin sunnuntailapsi. Hän pärjäsi paikkakunnalla, jossa oli vain herroja ja duunareita, pääsi opiskelemaan ja luomaan yhtä oman aikansa kulttuurilinjaa. Raskas työ vaati raskaat huvit ja niinpä maksaremontti talvena 1989-90 vei myös nelisenkymmentä kiloa elopainoa. Ilmaisukin tiivistyi.
Itse olin katsomassa "uuden" Juicen ensimmäisiin kuuluneita keikkoja Ruisrockissa vuonna 1990 ja siellä Grand Slam Open-kokoonpanossa oli pari naistakin. Juice itse nautti tuoremehuksi väitttämäänsä nestettä -joka todennäköisesti olikin sitä. Parhaiten keikalta jäi mieleen pari megalomaanisen hyvää livesovitusta, kappaleista Marilyn ja Musta aurinko nousee, sekä Juankosken mestarin demonstraatio erästä naisen ruumiinosaa verhoilevan luonnollisen suojan osasen lattialle putoamisesta...

Terävyydessä moni ei Juicelle pärjännyt ja ehkä juuri se -70-luvun valtavirran musiikintekijöitä tässä oman lajinsa radikaalissa häiritsikin. Juice oli erittäin kielitaitoinen, mutta tätä tärkeämpi ominaisuus oli, että hän tajusi sanojen sävyjä ja rivien väleihin kirjoitettuja merkityksiä ja osasi rikkoa niihin liittyviä oletuksia.
En edes pitäisi Juicea ensisijaisesti muusikkona. Säveltäjiä hänen kaveripiirissäänkin oli ja itsekin hän myönsi nämä paremmikseen. Laulajana Juice oli hyvinkin...persoonallinen. Ei hän itsekään väittänyt mitään lauluääntä omaavansa. Hän oli tekstinikkari, joka oli nostettu lavalle, kun mikään soitin ei ollut käteen sopinut.

Äskettäin projektiluontoisessa Loveradiossa uusittiin tamperelaisen Radio 957:n vuonna -90 tekemä 40-osainen Juice 40-sarja. Se oli todella kattava ja sietäisi nyt tulla ajetuksi YLEssäkin. Mestarin muistoksi.

Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään
joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.

Juice kuoli eilen, siis 24.11.2006, toisin kuin foorumin otsikko väittää.

Hyvä Moxu kattavammasta viestistä, jota en edes ole vielä lukenut. Pituuden vain näin, mutta luotan kunnioittavuuteen.

Itse tiiviin koulutuspäivän takia , kuulin uutisen vasta puoli tuntia ennen viestini tekemistä.

Syksyn sävel on ollut aina kitara/sointuharjoitusteni perusta monilla erilaisilla versioilla. Varsinkin E-molli, A-molli, D-duuri, E-molli, ylennetty F-molli, H-molli- intro on tullut jopa uniini useasti sen mielenkiintoisuuden vuoksi.

Tämä neljän tahdin intro yksinkertaisuudessaan on suomalaisen musiikin suurin helmi. Ehdottomasti samaa luokkaa Finlandian alkusävelten luokkaa.

Huomasin tietysti virheeni, jossa annoin Juicelle päivän lisää elämätöntä aikaa. Näin on myös omassa elämässä elämäni aikana. Ylimääräisiä päiviä, jotka ovat kuin kuolleita.

Tämä on minulle surun päivä. En ole selannut Juicen levyjä kaikkia, mutta jokaikisen mikä nuotteina on julkaistu, olen testannut omalla soinnuttelukyvylläni.
Olen sointukirjoista maksanut sakkomaksujakin, vaikka niillä on puolet pidempi lainausaika kuin tavallisilla kirjoilla. (jotka tänään, valitettavasti tuntuvat pelkältä jätepaperilta.)

kritiikki kirjoitti:
Syksyn sävel on ollut aina kitara/sointuharjoitusteni perusta monilla erilaisilla versioilla. Varsinkin E-molli, A-molli, D-duuri, E-molli, ylennetty F-molli, H-molli- intro on tullut jopa uniini useasti sen mielenkiintoisuuden vuoksi.

Koskahan minä oppisin olemaan huolellisempi?

Tuo neljänne tahdin viimeinen sointu on luonnollisesti H-7

Vastaus: En koskaan. Tunnenhan minä itseni ja luonteeni jonka kanssa minun on pärjättävä maksanikin kanssa loppuun asti.

kritiikki kirjoitti:

Tuo neljänne tahdin viimeinen sointu on luonnollisesti H-7

Nipottelen tässä, en huvikseni vaan asiantuntemattomuuttani ja suruissani.

Tuo neljännen tahdin sointu on oikeasti ensimmäinen, jonka jälkeen on kolmen tahdin tauko.

Minä ammun itteni. Vituttaa.

Minua vitutti Juicessa eniten se, että hän viljeli vittu-sanaa jokaikisessä tilaisuudessa jossa hän oli. Jopa Tampere-talon avajaisissa jossa tuota joutui ihan ministeritason ihmiset Kaarina Suoniota myöten kuuntelemaan.

Juicesta sen verran että hänen runokirjojaan olen lukenut kiinnostuneena. Hänen rakkautensa kieleen kävi hyvin ilmi myös Peter von Baghin sarjassa Sininen laulu. Muistan hänen verranneen jonkun maalarin maisemaa ja Leinon runoa ruislinnun ääni korvissani / tähkäpäiden yllä täysikuu. Lauri Viitaahaan hän ylisti kovin. Rakasti kieltä ja sen kuuli hänen omista lauluistaan. Myös hänen vastarantaisuutensa niistä kuuluu. Se, että Juice julisti tonttinsa oliko ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi vai miten, oli jollain tavoin minua innostava ajatus. Hänen ulkoisen olemuksensa muutokset piirtyivät myös muistin lokeroihin: pitkät vaaleat hiukset ja aivan olemattoman laiha olemus, vähittäinen pyöristyminen, suupielissä pienet haituvat, joita hän sormillaan näpelöi jatkuvasti, mielipiteen "arvon" kohoaminen tässä patriarkaalisessa olomuodossa.

Siis Juice mennyt edes. Siellä pilvien päällä ajaudumme varmasti samaan suuntaan, nuottikorvien perusteella valikoitunut siippani myös.

Juicen äidin elämäkertakirja rantautui kotiin, luimme sen molemmat. Pojan ja äiten vuodet samassa kerrostalossa, luonteen kulmat tulivat esille. Juicen viimeinen onnellinen perhe - kanttorivaimo ja lapset - kuvissa. Jos kehtais niin sanois: Juice oli läpitte oma ittensä, ja siksi häntä ei voi olla rakastamatta. Kansakunnan kaapin päällä - on takeella myös läsnä Linnan kutsuilla. Kiitos Kritiikki erityisesti. Kenties poikani ja sinut aalto tuo elämässä joskus liki toisiaan. Tampere ei ole kaukana Nokiasta.

Huhu, tuo väkevin media, kertoi että pesulamme sisäänkäynnissä olisi ollut Juicen äänitysstudio. Siis aikaa entisen rintamamiestalon. Tertun pesula. Olen melkein hiponut kuuluisan ihmisen elämää.

Olen sekaisin. OK. Jos Juice laitetaan lepäämään Tampereelle, aion olla mukana hautajaisissa. Työnantaja vastustaa, se on selvä.

kritiikki kirjoitti:Työnantaja vastustaa, se on selvä.

Ei tietenkään viikonloppuna, paitsi kaupan työntekijöitä se koskee koska bisnes on kunnioitusta tärkeämpää.

Voi hitto, Tampere menetti parhaan Juankoskelaisensa.

Ikävää Juicen kuolema, mutta hän oli ollut sairas jo pitkään.

Illalla kuunnellessani Tuomari Nurmion soitantaa paikallisessa baarissa myös Juicen muistoa siellä kunnioitettiin.

- Vielä kun Kritiikki muistat, että Juankoski hyvä, jee-jee, mutta juankoskelaiset ja tamperelaiset tai muunkin maalaiset skriivataan aina pienellä alkukirjaimella, on kielenhuoltosikin peräti kondiksessa.

Aatella, että Juice kirjoitti jopa runoja. Sain lukea muutaman tänään siellä baarissa, kun vierustoveri oli kiikuttanut Juicen runokirjan vuodelta 1990 mukaan ja näytti minullekin.

Kävelin juuri Juicen kuolinpäivän iltana Sorsapuiston ohi, ja koska Juice oli ennen Tampellan alueelle muuttoaan asunut Sorsapuiston laidalla, tulin pohtineeksi, että montakohan vuotta Juicella on vielä jäljellä. Hänellä kun oli niitä sairauksia. Enpä olisi arvannut hänen kuolevan samana iltana. Onkohan minulla joku erityiskyky aavistaa ihmisten poismenoja? Tällainen sattuma ei ole ensimmäinen kerta.

Kuolinsyy oli ilmeisesti munuaisperäinen. Aamulehdessä nimittäin kerrottiin, että Juice oli viiden viikon ajan laiminlyönyt dialyysihoitonsa.

Ottaen huomioon, että Juicen lähiomaiset (äiti, vaimo, lapset) ainakin suurelta osin asuvat Tampereella, on melko todennäköistä, että Juice myös haudataan Tampereelle. Asia riippuu myös siitä, minkälaisen hautaustavan omaiset haluavat. (Kalevankankaalta saa uusia hautapaikkoja vain uurnahautaukseen. Arkkuhautoja saa vielä Kangasalan puoleisesta Tampereen seurakuntien omistamasta Vatialasta.)

Terävä kynäilijä, siihen verrattuna tökerökielinen esiintyjä, juoppo mikä juoppo...siis ihan tavallinen juoppo. Kuitenkin hänkin oli joidenkin läheinen ja rakas.
"Raskas työ vaatii raskaat huvit" ..roskaa, tavallisia juoppoja ovat olleet nämä ns. idolimme..Irwin, Juice, Pentti Saarikoski, Junnu(kin?), .
Siinä puolessa ei ole mitään ihailtavaa, päinvastoin. Juoppouteen kykenee liian moni.

Minusta Juike oli niin myönteisessä kuin kielteisessä mielessä ennen kaikkea savolainen (asuin reilut 10 vuotta Savossa ja tutustuin seudun henkeen). Terävää kritiikkiä häneltä tuli, usein jopa ivaakin, mutta mies oli itse samanlaiselle kritiikille vähintään yhtä herkkänahkainen kuin vaikkapa joku Ahtisaari.

Teki aikoinaan muutamia, todella hienoja lauluja. Kunniaa hänelle siitä!

mclean kirjoitti:Terävä kynäilijä, siihen verrattuna tökerökielinen esiintyjä, juoppo mikä juoppo...siis ihan tavallinen juoppo. Kuitenkin hänkin oli joidenkin läheinen ja rakas.
"Raskas työ vaatii raskaat huvit" ..roskaa, tavallisia juoppoja ovat olleet nämä ns. idolimme..Irwin, Juice, Pentti Saarikoski, Junnu(kin?), .
Siinä puolessa ei ole mitään ihailtavaa, päinvastoin. Juoppouteen kykenee liian moni.

Raskaat työt vaativat todellakin raskaat keitot. Ei esimerkiksi Juice tehnyt ikäpäivänään raskaita töitä. Raskaat työt ovat eri asia kuin raskas henkisen työn kuluttavuus. Juice jopa pilkkasi raskaan työn tekijöitä, koska hän todellakaan ei ikinä kokenut sitä omakohtaisesti.

Minä raskaan työn tekijänä ymmärrän hyvin Juicen mielipiteet henkisesti itsensä loppuun kuluttaneena. Raskasta työtä ei voi ikinä oppia ymmärtämään tekemättä sitä.
Silloin se on pilkan kohteenakin otollista.

Raskasta työtä tekevien työstatus on nykytrendien toimesta liejuun poljettu.

Nuo lainauksessa mainitut ovat niitä juoppoja joiden rinnalla haluaisin nähdä absolutistien yhtä merkittävät teot tämän maan kulttuurin rakentamisessa.

Muita hulluja ja juoppoja ovat tietysti Leinon Eikka ja Topeliuksen Sakke.
Sibeliuksen Jaanikin tuhosi sisäelimiään parhaan luomiskautensa aikana.

Viina meillä taiteen voima on. Väittäköön kuka tahansa, -mitä tahansa muuta.

Niin, ne raivoraittiit taiteilijat. Luetelkaa. Ja, muut Kekkoset.