YLE Radio 1

Minullakin on muutama oiva keittiöveitsi, joista Marttiinin vihreäkumikahvainen on mieluisin. Terotan veitseni joidenkin mielestä todella brutaalisti sillä Fiskarsin teroittimella, jossa on kaksi hiovaa pientä kiekkoa. Oikeaoppisuudesta hitot, lopputulos on kuitenkin vähintäänkin tyydyttävä ja veitsi leikkaa niin tomaatit kuin fileetkin.

Kalan fileointia en ole koskaan kunnolla oppinut, minulla se on enemmänkin rääpimistä. Ilmeisesti nuukuuttani yritän saada kaiken mahdollisen kalanlihan irti ruodoista kun pitäisi näyrällä liikkeellä vetää luut ja lihat erilleen.

Viime perjantaina sain ajatuksen yllättää perhe jollain herkulla, koti-isäksi kun olen jäänyt. Hain puodista paistijauhelihaa ja muita tarvikekita ja ryhdyin jauhelihapihvien tekoon. Ensin kourallinen korppujauhoja, siihen purkillinen kermaviiliä ja pippuria parahultasesti. Lihat mukaan ja pari kananmunaa, sitten pieneksi silputtua ameriikan pekonia ja sipulisilppua niin, että tuntuu. Annoin sörsselin rauhoittua pari tuntia kylmässä ja sitten paistamaan. Siinä vaiheessa alkoi mennä hiukan pieleen. Tiedän, että vaimo inhoa raakaa ja puoliraakakain lihaa ja paistoin pihvit liian kypsiksi ja kuiviksi. Poika katseli alkuvaihetta ja sanoi, että on kiire kaverin synttäreille, ei ottanut edes tarjoamaani paria ensimmäistä valmista pökälettä. Vaimo taas soitti ja sanoi jäävänsä hetkeksi ylitöihin. Tuli sitten aikoinaan kotiin käytyään Stockamannin kautta mutta ruoka oli siinä vaiheessa jo ihan kylmää. Mikrolla niitä pihvejä ja perunamuusia lämmiteltiin mutta tunnelma oli ehtinyt latistua sille asteelle, että ruokajuomaksi riitti pelkkä vesi.

Jäkiruuaksi lämmittelin itselleni pitkäripaisesta ostamaani VSOP Juhlaglögiä (360697), se paransi mielialaa ainakin oktaavin verran.

Eniten tässä diggaan noita VeHyn hommia, kun on mukavuudenhaluinen ja alkaa mennä pieleen. Onnistujia on tämä maa liikaakin pullollaan.

Isoäitini ei syönyt koskaan maksaa, koska sanoi myrkkyjen kerääntyvän juuri tuohon ruumiin osaan. Lopputulos: 102 vuotta elinikää, vaikka lopputohinoissa keuhkokuume jätettiinkin hoitamatta. Viimeksi tänä aamuna ajattelin vielä mennä penkomaan sairaalan papereita isoäitini loppumetreiltä, jos vain saan ja pääsen.

Mitä taas veitsiin tulee, tykkään vain tylsistä veitsistä. Terävät veitset ovat vaarallisia, lähes yhtä vaarallisia kuin terävät sanat.

"Kommersantin haastattelemalta FSB:n entiseltä everstiltä Gennadi Gudkovilta ei sympatiaa herunut. Hän syyttää Berezovskia myrkytyksen lavastamisesta ja kehottaa Litvinenkoa pysymään erossa huonolaatuisesta vodkasta." (Uutinen ylen kanavalla)

Älkää vaan laittako huonoa vodkaa sienikastikkeeseen!

Johannes kirjoitti:Kahden viikon kuluttua on adventti. Meillä on tapana juhlistaa sitä lipeäkalalla. Keitettyä lipeäkalaa, keitettyjä perunoita, valkokastiketta ja pakasteherneitä. Suolaa ja maustepippuria. Ruokajuomaksi olutta.

Onko lipeäkalat jo haettu Norjan rannikon kuivatustelineistä kutemasta?

Pentti Naumanen kirjoitti:

Älkää vaan laittako huonoa vodkaa sienikastikkeeseen!

Pentti se vierailee ruokafoorumillamme myrkytysuutisineen.

No, ehkä se ruoka-aiheeksi luetaan, mutta laitappas Pentti paras silakkareseptisi että mekin saisimme kokeilla.

Olen sitä kerran aikaisemminkin udellut, mutta silloin Pentti heitti huumoriksi. Hän naulaili silakoitaan pitkin kirkon seiniä muistaakseni. No, en viitsi tarkistaa.

Vehy ainakin piti sitä hyvänä huumorina, vaikka minä olin tosissani, etten sanoisi erittäin vakavissani. Tämäkin muistaakseni.

kritiikki kirjoitti:Vehy ainakin piti sitä hyvänä huumorina, ...

?????

Ai jaa, minä kun Airiston rannalla kasvaneena olen aina pitänyt silakkaa erityisen pyhänä ruokatarvikkeena. Esimerkiksi sen syöttämistä minkeille en ollenkaan ymmärrä. No, kohta se on silakan syönti loppu, oliivilehtojen kutunviljelijät panevat voimaan sellaiset direktiivit.

Siihen asti syön silakkaa aina kun vaan on tilaisuus.

VeHy kirjoitti:
Siihen asti syön silakkaa aina kun vaan on tilaisuus.

Niin minäkin. Naumasen resepti tässä epäpoliittisessa ketjussa nyt kiinnostaa.

Punahilkka kirjoitti:
Mitä taas veitsiin tulee, tykkään vain tylsistä veitsistä. Terävät veitset ovat vaarallisia, lähes yhtä vaarallisia kuin terävät sanat.

Punahilkkaseni, rauhanomaisessa tarkoituksessa ruutikin on kuin vehnäjauhoa.

Penan reseptiä odotellessani tutkin keittokirjavalikoimani ja innostuin vetämään pakasta Hese Hyvärisen "Raavaan miehen keittokirjan" (ISB´N 951-20-2962-6, lienee myyty loppuun). En nyt ehtinyt kysyä Heseltä kirjallista lupaa, mutta uskoisin hänen hyväksyvän alla olevan lainaukseni. Eihän mies, joka niin paljon rakastaa hyvää ruokaa, voi olla nipottaja. Jos ylläpito on eri mieltä niin pasalusta, painakaa punaista nappia!

Hese Hyvärinen kirjoitti:Olutsilakoita, perunamuhennosta

Näitä tarvitset:
- silakkafileitä
- pilsnereitä
- perunoita
- öljyä
- voita
- maitoa
- munia
- vehnäjauhoja
- tilliä
- mausteeksi suolaa ja valkopippuria

Tee näin:
Jos kotona syystä tai toisesta ei satu olemaan pilsneriä, ei kannata hätääntyä. Keskioluella ja aallakin tulee auttavasti toimeen.

Tee pilsneristä ja vehnäjauhoista sakea mutta märkä taikina. Suolaa voit käyttää varovasti.iko taikinaan pari kananmunaa ja anna turvota vaikka tunnin ajan.

Mausta filee suolalla ja valkopippurilla, kasta paksusti taikinassa ja paista melkoisen runsaassa öljyssä. Fileet kasvavat: taikina tarttuu rapeaksi kuoreksi, tulee leikkeiden näköisiä.

Kuori perunat ja keitä ne lohkoina. Kaada kypsistä perunoista vesi ja höyrytä niistä kosteutta pois. Paseeraa eli purista perunat kapustan selällä terässiivilän läpi.

Jytki sekaan reiluja voikimpaleita ja sekoita kiehautettu maito joukkoon. Kun muhennos on mieleistäsi, vatkaa vielä rivakasti. Se tekee muhennoksesta kuohkeaa. Maistele suola viimeiseksi.

Tilliä, sitruunaa, kylmää olutta.

Ei tähän ole muuta lisättävää kuin se, että fileiden on sitten oltava tuoreita.

moxu kirjoitti:

Johannes kirjoitti:Kahden viikon kuluttua on adventti. Meillä on tapana juhlistaa sitä lipeäkalalla. Keitettyä lipeäkalaa, keitettyjä perunoita, valkokastiketta ja pakasteherneitä. Suolaa ja maustepippuria. Ruokajuomaksi olutta.

Onko lipeäkalat jo haettu Norjan rannikon kuivatustelineistä kutemasta?

Lähikauppias lienee haetuttanut joten meikäläinenkin pääsee pakastealtaalle kalaan.

Kuin myös pääsee lipeäkalan makuun valmiina, meidän kauppias vaan tarjoo sulana! Viikkomme sykkii paikallislehden mukaan ma/ke/pe. Tänään savuluut 1.50/kilo eli kaksi kiloa on. Turhaanko keitin porosopan eilen - ei toki. Sitä syötiin eilen illalla ja tänään kun molempien aikataulut oli hilikulla täytetty. Lääkäri/pyykki/ompelu ja toisella lasinsulatuskurssi. Molempien soppien (poro/luu) perusohje on likipitäen sama:

Ensin kiehumaan poropakaste/luut, kuori kuohat rauhassa.
(kokonaisia ohraryynejä, ei paljon)
Sitten porkkanat
Sipulia käytämme melkein aina, luihin en ole kokeillut!
Perunalohkot ajan kanssa vasta
Usein ropsautamme keittoon makaronia, tuntuu mukava rakenne kielellä
Ai niin kasvisliemikuutiot porosoppaan, niillä säädämme vähän suolan
Nyt seuraa tärkein: suurustus aina ohrajauhoilla. Ellette usko, muistelkaa Lampaanviulu-ohjelmia. Useampikin siellä on laillani päätynyt samaan. Utajärven luomu maksaa meidän ässässä jopa vähemmän kuin normaali. Antaa uskomattoman paljon makua vehnäjauhoon verrattuna. Pannukakkuunkin laitan aina osan ohraa.

Laiskaluonteinen voi hankkia hyvän kokin maineen valitsemalla pitkät kypsymisajat, käsittelyminuutit jää usein vähiin. Ohrauunipuuroa joskus teen (koska olemme aamupuuroihmisiä). Suurin kaupan alumiinivuoka, litra punaista maitoa, vajaa lasi ohraryynejä ja kouransilmään mitaten sopivasti suolaa (mummu opetti ettei suolaa saa ikinä sohottaa). Uuniin vähä päälle 100 astetta, nukut 8 tuntia ja puuro on sinun.

Savustettu ahven:

Rapalan sä mereen heität kierrät karin kupeen,
eipä kestä aikaakaan, kun saat sä kalan upeen.
Ahvenkörmy paksuniska kuin foorumilla ikään,
iskee kiinni vieheeseen, ei siinä auta mikään.

Soudat rantaan, keräät risut lataat pöntön kiville,
leppäpuru, sokeri ja katajainen havunpala siihen.
Kalan maustat, jos oot nirso, täällä suola riittää,
ladot kalat ritilälle selkä alas, siitä maku kiittää.

Puolen tunnin nirvana, kun tuoksut ilman täyttää,
katat pahvilautaset, jos hopeita et aio käyttää.
Lisukkeeksi riittää pottu, perunainen nuotion,
niitä esiin laittaessa kulumaan saat nopeasti tuokion.

Palanpaino mulla piimä, muutamilla raikas vesi,
paa pöytäseura valikoiden jottei smalltalk kesi.
Minä pärjään yksinkin, mutt´ Outi sekä Patu,
mukana on mulla, turvanakin ettei mitään satu.

Ruokahaluja hyviä!
Ellei ole ahventa, niin syökää vaikka jyviä.

Selvennys edelliseen luusopan osalta. Sehän on pohjosissa pitkän perinteen ruoka. Kun kahteen mummulaan ajeltiin vain pari kertaa vuodessa, se oli lasten ja mummujen juhla-aikaa. Nappula saa miettiä, mitä ruokaa ensiksi: luusoppaa. Pienen ikäni olen keittänyt luut pehmeiksi ja irrottanut lihat, sitten liemeen keitetään perunalohkot ja tehdään kunnon suurus.

Lipsahdus eilen illalla johtui perhesyistä: kun savolaiseni kolmattakymmentä vuotta sitten ilmestyi ruokakuntaani, oli ehdoton määräys jättää luut kokonaisiksi, etten häneltä epäisi kalvamisen iloa. Tällainen tuskin toimisi ydinperheessä, saati jos on vieraita!

Ainakin meidän torilla myydään savustettuja silakoita. Penan runossa kun korvaa sanan ahven silakalla niin kaikki menee muuten ihan samalla tavalla. Hyviä ovat silakatkin savustettuna, tiedän kun olen niitä maistanut.

Laitetaan kerma- tai valkosipuliperunoita.
Sekaan hieman sakasanhirveä.
Pannaan uuniin paistovalmiina myytävät yrttipatongit.
Avataan viini tuulettumaan. Parinkymmenen euron Chianti tai Bordeaux.

Noiden tekeytyessä:
Höylätään parisataa grammaa punaleimaa siivuiksi.
Puretaan paketista 250-300 grammaa "lypekkiläistä" metwurstia.
Asetellaan nämä vadille. Maun mukaan keskelle mustapekka- tai aurajuusto.

Katetaan olohuoneen sohvapöydälle. Leikataan patongit. Pari oivallista punaviinilasia vitriinistä.

Syödään koko hoito kahteen henkeen, sopivassa makuhermoja puhuttelevassa järjestyksessä.
Lopuksi pullollinen Guinnes:ia.

bon' apetit!