YLE Radio 1

Ihan sama mitä uskonnollista tai poliittista ääriryhmää tai ryhmittymää lahkoista puhumatta, kukakin edustaa, sillä nero näkee itsensä kaikessa ja yleisesti ja nerous kohdistuu aina olemasaolon yleiseen puoleen, kun normaali-ihmiset näkevät olioissa aina vain erityisen sellaisenaan, vaikka palvoisimme jotain patsaita, tai haikailisimme fantoomivapahtajan perään, joka asettaa sääntöjä ja normeja hidalgon lailla itse kunkin hurahtaneen polun juurelle ulkoa opeteltaviksi mantroiksi, jotta ne tekisivät heistä tyhmempiä ja yksinkertaisempia vailla oman järjen käyttöä käytännön kysymyksissä; ei se hänen syynsä ollut vaan järjestäytyneen kirkkolaitoksen vika, joka näkee maailman niin kovin mustavalkoisena ja heidän päämäärähakuisia taivaspyrkimyksiään tavoittelevana, joka ei ole empiiristä todellisuutta, täyttämättä koeteltavuuden kriteerejä saati aistihavaintoihgin perustuvaa miellettä maailmasta,

paikallisesti ulottuvaisine, ajallisesti kestoisine ja alkuperäisesti vaikuttavine aineellisine objekteineen, sillä ainoa todella empiirinen on havainnossa aistimuksen sapuminen aistielimeen, mikä on aistimuksena yhtä subjektiivista kuin aivojen toiminnasta juontuva havainnonmuotomme laki.

Eikä näin anna siten selvyyttä sillä tavoin esittäytyvien ilmiöiden intelligibilisen perustan ja olemassaolon olemuksesta sinänsä. Vaikka aistimuksen palautuminen sen syyhyn ilmoittaa meille täysin käytännöllistä elämää palvellen, empiirisen objektin empiirisen läsnäolon ajassa ja paikassa, ja näin

saamme vastauksen toimittajan kysymykseen; Enkeleitä, onko heitä, ei ole. Q.E.D