Hiljattain saimme suruviestin viime vuosikymmenien merkittävimpiin jazzbasisteihin ja musiikin poikkitaiteellisuuden puolestapuhujiin kuin myös toteuttajiin kuuluneen Pekka Pohjolan kuolemasta. Tänään suuri suomalainen musiikkiperhe harveni, kun suuri lapsi-ja nuorisokuoroguru Erkki Pohjola poistui joukostamme.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Pohjola
http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Pohjola
Pekka Pohjolan koko elämäntyön laajuus on hankalasti hahmotettavissa juuri siksi, että mies oli niin ehtiväinen -ja mikä tärkeintä, aikaansaapa. Wigwamista uusiojazzin tielle ei lopulta ollut järin pitkä matka, mutta Pohjolan kulku ei välttämättä mennyt suorinta mahdollista tietä. Hyvä niin -tekijä jätti jälkensä joka puolelle.
Erkki Pohjolan kohdalla kokonaisuuden pystyy näkemään edes jonkinlaisena, koska miehen elämän päätyö, Tapiolan kuoron (alunperin Tapiolan Yhteiskoulun lapsikuoron) soundi oli niin omintakeinen, että sen aikaan saadakseen pitää osata tehdä muutakin, kuin heiluttaa kättää oikeassa rytmissä. Erkki Pohjola oli pedagogisesti erittäin taitava lasten käsittelijä, joka osasi koodata laulajistonsa muuttuvat äänet juuri oikeankuuloiseksi massaksi. Tähän eivät Tapiolan myöhemmät johtajat ole pystyneet, mikä tietysti osaltaan johtuu siitäkin, ettei Pohjola-soundin toistajana syntyvä äänimassa kuitenkaan kuulostaisi "omalta".
Musiikkisuku elää edelleen. Erkin veli ja Pekan isä Ensti Pohjola on Sulasolin Helsingin piirin kunniajäsen ja merkityksensä suomalaiselle kuorolaululle on ihan rinnastettavissa veljeenkin. Kapellimestari Paavo ja pianisti Liisa Pohjola ovat yhä luovassa toimessa. Pekan pojat Verneri ja Ilmari puolestaan jatkavat isänsä viitoittamalla tiellä, eli sopivasti siltä poiketen.