Kirjoittaja Marja Salonen päivämäärä 6.6.04 - 15:01
Olisi hyvä näyttää televisiossa Fritz Langin Metropolis, jotta näkyisi vaikeudet mitä todella suuri voi saada aikaan. Mutta niin vaan jo Teuvo Auran ajoista lähtien ainakin tuota samaa suurta ideaa on pidetty elossa. Mielestäni turhaan.
Yonder, VR:n makasiineilla ei varmaan ainakaan kokonaisuutena ole mitään toivoa ainakaan sen toiminnan suhteen, mitä siellä tällä hetkellä on. Kansalaistoimintaa, monenlaista. Kuten ilmaisit. Saneerausten yhteydessähän yleensä myös entiset asukkaat ja toiminnat ajetaan pellolle.
Minua kiinnostavat VR:n makasiinien ohella Töölönlahden ympäristö ja se puistoalue. Tämän päivän Hesarissa on sivulla C3 Olli Lehtovuoren (arkkitehti ja Ympäristöministeriön eläkkeellä oleva rakennusneuvos, sanoo HS) kirjoitus Helsingin keskusta koko kansakunnan olohuoneeksi. Kirjoitus on kiinnostava ja monipuolinen. Siinä käsitellään monen muun asian ohella Töölönlahden seutua. (Ei kai interlorn ole tämän takana. Jos on niin hänelle samalla muutama kommentti.)
"Helsingin tuuliset torit ja aukiot ovat turhan suuria ja Töölönlahden alue on liian avoin." Näin sanotaan jutussa. VeHy toivoi sinne entisen Sokeritehtaan tontille rakennetun talon tilalle vaikka ruusutarhaa. Jollain tapaa tuntuu kuin Töölönlahden ympäristöä oltaisiin vielä pienentämässä eikä mitään toiveita ilmeisesti ole saada sinne sitä puutarhaidylliä, joka muutaman juhlaviikkovuoden aikana alueella on kauniisti kukoistanut. Interlorn on kyllä esiintynyt alueen ylirakentamista vastaan, näin käsittäisin, joten ilmeisesti hän ei ole kirjoittaja.
Lehtovuori puhuu suurista linjoista, jotka perustuvat historiaan. Olisi hyvä saada radiossa uusintana Hannu Taanilan aikanaan tekemä pitkä ohjelma Unioninkadusta, sen rakennuksista ja eri vaiheista. Haastateltavat muistaakseni vaihtuivat sitä mukaa kuin HT katua Tähtitorninmäelle eteni. Suosittelen myös jokaisen Helsingistä kiinnostuneen luettavaksi Maija Larmola - Leena Lumme Kukkulankortteli -sarjaa (4 kirjaa), joista voi helposti tekstin, kuvien ja selitysten myötä paneutua Kruunuhakamaiseen miljööseen eri aikakausina. Sarja on osoitettu lapsille ja nuorille, mutta ei kannata olla ennakkoluuloinen. Aikuinen voi nauttia kuvista ja jutuista aivan yhtä hyvin.
Helsingissä työssä käyvien halutaan asuvan Helsingissä. Miksi sitten toimitaan toisin. Autot syövät puistoalueita. Autokaupungin muistomerkkinä L. puhuu juuri Makkaratalosta. Eiväthän autot ole minnekään kadonneet. Niiden määrä on kasvanut. Ja Pariisin Pompidou-keskusta en kyllä menisi vertaamaan tuohon autoilun muistomerkkiin. Ovat ainakin aivan eri tasoa suunnitelmat. P-keskuksesta näkee, että uusi suunnittelukin voi olla ajassaan kiinni oikeasti. Eivät vanhojen talojen puolustajat ole (ainakaan osa) unohtaneet jo menneitä puutaloja ja osaavat katsoa myös eteenpäin.
Asia mikä minua ei miellytä lainkaan ovat tunnelit keskustan alla. Niitä on jo niin paljon että kun vähänkään ajattelee entistä maantiedettä, tulee ahdistava tunne myös maan päällä. Kaisaniemen ratikkapysäkki huojuu (!) kun bussit rynnistävät ohi. Toivottavasti kantavuuslaskelmat on tehty oikein ja hyvin.
Lehtovuori puhuu Musiikkitalon vertaisesta "kansalaiskirjastosta" joka pitäisi saada. Kun nyt vanhat, käyttäjille tutut ja läheiset kirjastotkin saisi pysymään paikoillaan ja palvelut niissä niin mitään suurempaa ei tänä velkaisena aikana tarvittaisi. Miksi tehdä heti alkuun kalliita suunnitelmia, kun ei entisistäkään selvitä.
Olli Lehtovuori kirjoittaa kyllä asiaa, mutta luin häntä silmät ristissä ja haeskelin paikkoja, joihin tarttua. Tämä on otettava mielipiteissäni kirjoituksesta huomioon.
Mutta, täytyy varmaan käydä siellä lautakunta-linkissä.
tähystyspaikkana Kallio