Tehkää oma listanne vaikuttavimmiksi ja merkittävikmiksi kokemistanne viulkonserttokirjallisuutemme klassikoista ja merkkipaalun statuksen lunastaneista soolokonserttoteoksista joiden kiistaton emotionaalinan ilmaisuvoima ja hienostunut soinnillinen kauneus ovat omaa luokkaansa.
Melartin opus 60, Tuukkanen konsertto numero 2, saikkola, klami, nordgrenin konsertot. ikosen konserttoa en valitettavasti ole onnistunut kuulemaan vaikka epäilemättä sen vuolas pitkälinjainen hehkuva melodinen ekspressiivinen kauneus ansaitsisi sijansa ohjelmistossa. tässä omat suosikkini joihin voisi lisätä fabritiuksen ja marttisen jahka olen ensin tutustunut sen vapaasti dodekafoniaa soveltavaan ilmaisukieleen joka saa alkunsa alkuräjähdytksestä joka sinkoaa teoksen motiivit ilmoille.