Dunstable, Fayrfax, Cornyshe, Taverne, Tye, Tallis, Byrd, Bull, Gibbons, Morley, Tomkins, Jenkins, Lawes, Locke, Purcell, Boyce, Arne, Parry, Stanford, Elgar,Williams Delius, Walton Bax, Ireland, Goossens, Warlock, Scott, Finzi, Hadley, Holst, Bridge, Britten Berners, Bliss, Benjamin, Bush, Rubbra, Bantock, Lambert, Berkeley, Burgon, Ferguson, Howells, Patterson, Rawsthorne, Tippet, Searle, Seiber, Fricker, Bedford, Bennet, Saxton, Cardew, Maw, Knussen Williamson, Panufnik, Ferneyhough, Davies, jne.
Keiden edellä mainitsemieni säveltäjien teoksissa on tai saattaisi olla musiikillista substanssia, siten että niistä välittyy tekijänsä sisäinen osallistuminen ja panos sekä emotionaalinen lämpö jotakin sisäise näkemyksen musiikilliseen muunnokseen viittaavaa jollaista ei ollut tapahtunut ulkomusiikillisessa todellisuudessa, Joidenkin maine saataa pohjautua vain pariin tunnettuun ja kuolemattomaan teokseen muun tuotannon olledssa enemmän tai vähemmän sekundaa olettaisin kuten Elgarin tapauksessa jota on syytetty tuotannon epätasaisuudesta käsitysten vaihdellessa liika hienostelevuudesta banaaliuteen saakka myös englantilaisten keskuudessa.. Kysymn teiktä tätä vain siksi jos joukostanne sattuisi löytymään englantilaiseen musiikkin erikistuneita spesialisteja jotka osaisivat neuvoa keihin kannattaisi erityisesti keskittyä ja löytää tutustumisen arvoista ja kuunteluelämyksiä tarjoavaa sävaeltaidetta. No Proffat. Töihin.