YLE Radio 1

Spekulointi edellisen lehtilinkkini selostuksesta
ei siis hymyilyttänyt, mutta kukin edistää keskusteluamme
omista näkökulmistaan, joten hymyilijöitäkin löytyy...
Mitä linkkiini, niin kyllä sen artikkelin itse mielenkiinnolla
luin ja tännekin asti kirjoitin, josta otaksun ymmärrystäkin
saavan tuleviin Lukupiirin keskusteluja seuratessani.

Kirjoitin 20.8.09 [13] / Lukupiiri syyskaudella 26.9. alkaen >
Lukupiirin toisen vetäjän Juhan Hurmeen muusta julkisuudesta...

Syksyn Kulttuuri - haitari 3/2009 lehti kirjoitti myös kahdella sivulla Hurmeesta;
"Teatterintekijän pysyvämpi puoli
Teksti: Anna-Leena Ekroos
Juha Hurmeen Puupää-romaanissa on kysymys vaikka mistä.
Ja lopulta siitä, mistä elämässämme on oikein kysymys." ---
"Puupää on Juha Hurmeen toinen romaani. Esikoisteos Volvo Amazon (Otava) ilmestyi 2007."
--- "Puupää (Teos) turvallisesti painossa. Puupää ilmestyy syyskuun loppupuolella."
Teoksessa on useita "kerroksia"...
--- "Kuten romaanin N.,
on Juha Hurme kiertänyt yksin maamme teattereita Puupää-näytelmää esittäen" ---
("kuuden vuoden takaisesta tempauksestaan" --- romaani on muilta osin puhdas sepite").

Puupää-elokuvien Pätkä kuoli 1960-luvun alussa, josta on myöhemmässä Kulkuri ja joutsen
-elokuvassa kuvaelmaa - tässä elokuvassa Pätkää esitti tietämäni teatteri näyttelijä-ohjaaja,
joka myös teatterissa Pätkän osaa esittänyt täällä Salon alueella.
1990-luvun alkupuolella olin työllistettynä Salon urheilutoimessa ja tämä "Pätkä" oli samoissa
tehtävissä myös. Salon urheilukentän kenttämestarina oli silloin eräs Niemi (nyt kuollut),
jota "Masaksi" sanottiin (Martti). Tästä tietysti mielenkiintoinen yhteys seurata kun
nimikaimana näytellyt "Pätkä" oli saanut "Masan" esimiehekseen (työllistymiseni oli loppumassa).
Parhaiten em. "Pätkän" teatteritöistä on jäänyt mieleeni tapaus 2000-luvun alusta Halikon Rikalan
mäellä (muinaismuistoalue jossa myös kesäteatteria) kun eräs esitys päättyi tunnettuun
lauluun "Aurinko laskee länteen" (esitystila himmeni täyspimennykseen).
Jokainen kokee esityksensä kohdallaan ja olin itse ollut aiemmin päivällä isäni äidin
hautajaisissa Salossa jonne suuntaan aurinko oli silloin oikeastikin laskemassa
ja lisäksi samaisella (Rikalan jne.) alueella isäni oli lapsuutensa perheessä asunut...

Vielä maininta em. lehdestä: "Ja sitten on Kajaani, jonka kaupunginteatterissa saa syyskuun 19.
ensi-iltansa Hurmeen ohjaama ja sovittama Ryysyrannan Jooseppi." > http://www.kajaani.fi >
http://www.kajaaninteatteri.fi/

Günter Grassin (s.1928) Peltirumpu -teoksen (1959) elokuvassa
Oskar ("s. 1924") on herttainen lapsi aikuisenakin,
mutta ylivoimaisin kyvyin varottavakin...
Kirjan suomennos 1961 ("Aarno Peoronmies") ja uudelleen
"suomentaja Oili Suomiselta" (lainaukset radion Lukupiiristä)...
Kirjaa en ole lukenut, mutta ehkä vielä joskus luenkin...

Joulukuun Lukupiirissä Väinö Linnan "Täällä pohjantähden alla".

Ahoj!

Olen kovasti iloinen, että Jaroslav Hašekin Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa on Lukupiirin Armoitettujen ja Valittujen joukossa. Ei sillä, että pitäisin sitä kymmenen parhaan romaanin joukossa - jää raukka yhdenneksitoista... Mutta se taitaa olla Lukupiirin ensimmäisiä Hašekin ikäpolven* euruuppalaisia universaalteoksia, joista aika ei vain suostu päästämään irti vaan vie sitä aina vain uusiin maailmoihin (sillä on pakko sanoa, että mm. Dumas on wanhaa & lusikka nurkassa -maailmaa). Njaa, onhan siellä käsitelty pari Mannin tekelettä. Niin tai näin, olen koettanut järjestää asioita niin, että pääsisin ko. viikonlopuksi saareen, mutta kauas kiväärin paukkeesta...

(* Thomas Mann (s. 1875), Hermann Hesse (s. 1877), Robert Musil (s. 1880), Stefan Zweig (s. 1881), Franz Kafka (s. 1883), Hermann Broch (s. 1886), ynnä runoilijat kuten Rainer Maria Rilke (s. 1875))

Innostuin maistelemaan Helinin-Lehénin Švejk-käännöstä (Kansankulttuuri). En ole sitä varmaankaan 25 vuoteen avannut. Ei tuo huono ole, mutta uskon Balkia, joka Lukupiirissä sanoi, että käännös alkukielestä tekee työstä tarkemman: hän sai karsittua "Švejkistä" epätarkkuuksia.

Sen sijaan olen jyrkästi eri mieltä, että hra Švejk olisi ymmärrettävä lähinnä savolaiseksi murrevitsailijaksi.

Švejk on nopea, ei hidas jaarittelija: kun joku huutaa ratapihalla kahvia, niin Švejk on ensimmäisenä paikalla; prahalaisena hän on suurkaupunkilainen, nopean elämäntavan ja reagoinnin sisäistänyt juonittelija, jossa ei ole mitään maalaista.

Viikonlopulla Kurjalassa satuin näkemään yhden osan itävaltalaisesta tv-sarjasta Die Abenteuer des braven Soldaten Schwejk (Švejkinä Fritz Muliar, "Švejkin ruumiillistuma", kuten 3sat häntä luonnehtii). Kyse 13-osaisesta sarjasta, ohj. Wolfgang Liebeneiner. Arvelin filmauksen olevan 1960-l:n lopulta, koska rusehtava patina värjäsi kuvaa. IMDb:n mukaan se on v:lta 1972 ja se on IMDb:n mukaan esitetty Suomessa v. 1995, mutten moista muista, tosin ko. aikaan liiemmin tv:tä seurannutkaan. Tuon voisi ostaa jopa devedepoksina, vaikka jyrkästi vastustan rahnan haaskuuta tv-sarjoihin. Muliar teki Švejkistä melkeinpä hätkähdyttävän liukkaan velmun.

3sat kertoi, että sarjan tarkoitus oli olla mahdollisimman uskollinen Hašekin teokselle - päinvastoin kuin aiemmat tulkinnat, joissa Hašekin romaanin kriittinen aines esitettiin pelkkänä Švejkin seikkailujen värityksenä, ehkä jopa liioitteluna. Tuo vahvistaa käsitystäni, että Hašekin romaani on vanhempi veli tai sisko Musilin (keskeneräiseksi jääneelle) romaanille Mies vailla ominaisuuksia (ilm. postuumisti 1930-33): molemmat erittelevät mätänevää Kaksoismonarkiaa ja osoittavat tekijöitä, jotka mätänemisen aiheuttivat tai jouduttivat.

Ahoj! Jatkan yskinpuhelua tästä kaikkia syvästi innostavasta aiheesta...

Lueskelin eilen "Švejkin" eräitä kohtia ja sattumoisin eksyin 1. osan "Selustassa" Jälkisanoihin. Mitä Hašek siellä kirjoittaakaan? "Tämä on tietyn aikakauden historiallinen kuva." (Sivulla 222.) Ja: "En tiedä, saavutanko tällä kirjalla sen, mitä olen halunnut. Se seikka, että kuulin miehen kivahtavan toiselle: 'Olet pöhkö kuin Švejk', ei näyttäisi viittaavan siihen suuntaan", hän valittelee paria sivua myöhemmin (s. 224). Miten olenkin nuo avainvirkkeet aiemmin missannut...

Kyllä tämä kiinnostaa; anna tulla vaan.
Allekirjoitan tuon, että Švejk ei ole savolainen. Ei missään tapauksessa. Švejk on elämäntaiteilija ja filosofi, mutta savolainen jaarittelija; ei.

k-meleon kirjoitti:Mitä Hašek siellä kirjoittaakaan? "Tämä on tietyn aikakauden historiallinen kuva." (Sivulla 222.)

Ja laitos oli mikä?

Hassu sattuma, muuten, kun lauantaina jäi yksi saunakalja juomatta. Avasin sen parikymmentä minuuttia sitten lämpiämään ja ajatus heilahti Švejkin kautta: kalja on tummaa "Velkoa".

Balkin väännös, jonka kustansi aina pettävä Tammi. Eli ei ole Balk-suomennoksen 1. painos ;(

Kiitos!

Eipä tuota kirjakaupasta eilen löytynyt. En sitä tosin olettanutkaan, mutta tuli tarkastettua.

Kirjailija Väinö Linna (1920-1992) sai akateemikon arvonimen 1980;
silloin ilmestyi myös Yrjö Varpion toimittama juhlakirja (WSOY 1980):
Väinö Linna - Toisen tasavallan kirjailija / Väinö Linnan Seura ja kirjoittajat
(36 henkilöä / suomentajia), jossa toimittajan saatesanojen jälkeen oli
tasavallan presidentti Urho Kekkosen; "Mietteitä Väinö Linnan tuotannosta"
ja kolme Väinö Linnan itsensä kirjoitusta.

Yhden artikkelin kirjoitti "Lasse Pöysti (1927), näyttelijä, ohjaaja, teatterin johtaja.
--- Tampereen Työväenteatterin johtaja vuodesta 1974.
--- Pohjantähden tuntemattomat loput" >
TTT:ssa ryhdyttiin "syystalvella 1974" toteuttamaan "Täällä Pohjantähden alla -romaanin
kolmas osa näyttämösovituksena". Lasse Pöysti jakoi esityksen kuuteen osaan - otsikoilla:
1. Uusi elämä --- 2. Uusi epävarmuus --- 3. Uusi oppi --- 4. Uudet uljaat näkymät ---
5. Uudet uhrit --- 6.Uusi uljas kansa ---

"Väinö Linna kirjoitti kaikkiaan neljä eri loppua näytelmään." Otan artikkelista näytelmän
loppujen viimeiset puheenvuorot:

Versio I ja II > --- "Aulis: Yhteiskunnan syytähän nykyään kaikki on. Kohta huonot ilmatkin.
Janne: Mitä muuta siitä sitten voisi ajatella. Kun se näyttää tekevän meille kaikille pelkkää vääryyttä.
- Loppu"
Versio II (jatko) > "Elina: Niin. Kun jokainen vaan tahtos sanoo sen viimeisen sanan.
Janne: Toivottavasti sitä nyt sentään ei sano kukaan. Sillä mitä me sen viimeisen sanan jälkeen olisimme?
Aulis: Sen minäkin haluaisin tietää.
Janne: Mykkiä tietysti.
- Loppu"
Versio III (ensi-ilta) > "Janne: --- ... Kelpaa elellä.
Juhani: ...sitä tiedä... Kyllä siinä vastuksensakin on.
Janne: Että ei kannata maanviljelys.
Juhani: Ei kannatakkaan. Jos minä vaan lasken saman palkan joka tunnilleni, jonka minä joutuisin vieraalle
maksamaan, niin minä olisin pian maantiellä.
Janne: Kuules... Poika isännöi vankkaa taloo, ja puhuu niin kuin mikäkin proletaari... Muistakkos kun tässä
kylässä ennen vanhaan pidettiin tuommoista miestä sortajana... Niin niin... Päivä on tehnyt kierroksensa.
Elina: No, kierrettynähän on... Vaikka kaksi mustaa hametta aitassa, ja noi ristit tuolla kaapin päällä,
ne minun saaliikseni siltä kierrokselta jäi...
- Loppu"

Romaanissa Elina vie Alma-mummulle ruokaa ja loppupuheenvuorot menee näin > --- "Kesken syönnin Alma kysyi:
- Kukas täällä askön kävi?
- Se oli minun veljeni Janne.
- Jaa. Mitä ne kanat niin protkotti? Kuulin klasin läpitte.
- Kai siellä joku tuli munimasta.
- Jaa."
Sitten Alma meni keinutuoliin ja kuunteli hymyillen laulua radiosta > --- "järvi Inarin."
Romaani loppui.

Lauantaina 12.12.2009 kuulemme Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjakeskustelua Lukupiirissä.
Kirjan sisältöön olisi helpompi tutustua henkilöiden sukuselvitysten kautta - joko jossain sellaisia julkaistu?

Omassa kirjassani sivuja on 1046, mutta mahtoiko osien I-III erillispainoksissa
olla väljempi ladonta kun Suomalainen Tietosanakirja / Weilin+Göös 1991 kertoo:

--- "Linnan romaanitrilogian Täällä Pohjantähden alla (1959-62; Pohjoismaiden neuvoston
kirjallisuuspalkinto 1963). - Noin puoleentoista tuhanteen sivuun kirjailija on mahduttanut
suomalaisen yhteiskunnan historian 1880-luvulta 2. maailmansodan jälkeiseen aikaan.
Keskeisesti esiintyviä henkilöitä romaanissa on puolensataa. Etualalle nousevat Koskelan
perheen jäsenet kolmessa sukupolvessa." --- Lisäksi kirjoitettu (eilisen kirjoittamastani ei):
"Täällä Pohjantähden alla -teoksen 1. ja 2. osasta on laadittu onnistuneet näytelmäsovitukset."
---

Illalla kuulemme näkemyksiä Täällä Pohjantähden alla -teoksesta,
joka ilmestyi kolmena osana 1959, 1960 ja 1962.
Kolmas osa on saanut muita vähemmän elokuva- ja näyttämösovituksia.
Timo Koivusalon elokuvasovitukset on jaettu kahteen elokuvaan,
joista toinen nähdään vasta ensi kesän jälkeen (mm. kirjasarjan kolmas osa)...
Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvan (1.) ensi-ilta oli 4.12.2009
ja sitä ennen esiteltiin mm. lehdissä: Apu 49/2009 ja Seura 49/2009 > 3.12.2009.

Otavan Suuri Ensyklopedia 5 (1978) kertoo kolmannen osan näyttämöensiesityksestä:
--- "osan näyttämösovitus Lasse Pöysti, 1977"...

Tarleena Sammalkorpi ja kaksi nuorempaa avustajaa -
lauantain keskustelussa oli esillä mm. seuraavia aiheita:
- Esikuvat - Loppukerrontaa - Vertaus myytteihin / fantasiakirjallisuuteen
- Kuinka paljon ihminen tarvitsee maata / Koskelan miehet ei saa täyttymystä,
jää Alma ja Elina / muisti < Tästä on se Liisa Tavin laulukin ja äskettäin taas
IS:n sarjakuva jossa miehen haudan vieressä vaimo toteaa miehellä nyt olevan
omaa maata.
- Naisten esikuvista - Almanakkaan liittyen / lukukohtien kautta
- Aatekeskustelua / alku suhteessa loppuun - Kuvausvertailua /osien erilaisuudesta
- Läheisistä suhteista / Aune ja Akseli keskustelun valitsi Kirsi-Kaisa Sinisalo luentaansa
Pentinkulman naisten kuvauksena (Aunen kertomaa) < Tästä Aunen kerronnasta
myös lisää Väinö Linnan uudelleen kirjoittamasta näytelmäsovituksen lopusta -
Loppu (I-II) em. juhlakirjasta, eläkeläisinä keskustellen:
--- "Janne: Niinhän ne noi nuoret laulaa, ettei kultainen nuoruus jää unholaan...
Mutta kai tästä pitää mennä... Kauniita iltaruskoja sitten vaan...
Aune: Älä sinä puhu iltaruskoista. Paistaa se vielä päiväkin risukasaan...haah...haah...
Enks ole minä vaan aika kalu... Voi jukolauta kuule haah...haah..."
(hihittely värkistään jatkoi Jannen mietteitä kirjassa - konstikkaasta pelistä käänteisenä).
- Sota-aiheista - Symbolista muistelua - Muistelukatkelmia
Sitten keskustelussa oli myös Marja Salonen:
Kolmesta kirjasta 13-vuotiaana mummun kanssa (kapina-aikaa), 14-vuotiaana toisen osan,
50-vuotiaana luki uudestaan... Historian lopun ja uuden alun kuvana...
Akselista - maajaon ongelmasta (raakaa voimaa) / vaikeuksista oikeudenmukaisuudella (vääryydestä).
Vastauksesta: Jannen vanhuus ja viisaus - tyytyy. Naiskäsityksestä rinnastusta (saarnaajaan) /
myyttistä maamaista luontoa... Aunesta - julmaa, hävytöntä - ei ollut maata eikä järkeä...
- Elämän kaarin etenkin Jussin ja Jannen - Lapsenlapsen ymmärtämättömyys
- Ihmisten ja maaseudun muuttuminen - Tyhjyyden filosofia / saarnaaja - Kokonaistulkintaa
- Historiaa ja yksilöä koskevaa - Suuresta romaanista - Tahtoihmisistä / historian liikuttamina
- Ajankohtaisuudesta - Elokuvasta ja kuunnelmasta - Kirjojen asema Suomessa
- Järkytyksestä, julmuudesta ja raakuudesta - "Hävyttömän hyvin kirjoitettu" - Laulua - Kuunnelmasarjasta
- Lohdullisuudesta ja myyttien vaarallisuudesta (tuudittautua) - Sisällön elävyydestä - Puhuttelevuudesta...

- Loppukohtaus radiota kuunnellen... - Inarinjärvestä > lopun pessimismi tai/ja optimismi -säie
- Ylirealismista ja Linnan kuvitelmista...
Keskusteluohjelma päättyi Akselin ja Elinan häävalssiin pianolla (ym).

Ja minun kun piti moittia Eetua, ts. sitä että elokuvaa ei saisi katsoa ennen kirjojen lukemista. Ja muutenkin Edvin Laineen elokuvat Pohjantähdistä. Mitä ne ovat. Eivät paljoa.