Kävin alkukuusta veneilemässä, miehistönä tosin toisten omistamalla veneellä, Raumalla saakka. Pienellä moottoriveneellä on aina se riski, että SElkämerellä syntyy sen verran tuulta ja aallokkoa, että jää sinne Poroholmaan säiden vangiksi, mutta näin ei köynyt tällä kertaa. Saimme ajella lähes tyynellä aavalla merellä.
Paluumatkalla poikkesimme
Kuuskajaskarilla, joka on todella viehättävä idylli aivan ritsankantaman päässä Raumalta. Voi vain kuvitella miten täyteen se olisi rakennettu mökkejä ellei se olisi saanut rauhassa nukkua Ruususen unta ulkopuolisilta suljettuna linnakesaarena. Majakkaa saarella ei ole mutta pieni
kesäteatteri kyllä. Jos liikutte siellä päin vielä tämän kuun aikana, niin muistakaa tämä. Vesibussi vie saarelle ja tuo pois eikä hintakaan päätä huimaa. Esitettävä näytelmä on
Rykmentin murheenkryyni, taattua suomalaista kulttuuri- ja kulttikamaa, pääosassa Tom Lidholm, joka on tullut tutuksi monissa teevee kakkosen komediasarjassa, mm. kanttori Piiparisena. Meiltä tämä jäi valitettavasti näkemättä sillä heräsimme asialle puoli tuntia liian myöhään.
Matka jatkui siitä ulommas,
Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Saarten välisen reitin ajaa puolessa tunnissa ja veneettömät pääsevät sinnekin vesibussilla. Länsirannalta alkaa aava Selkämeri ja seuraava ranta onkin sitten jo Ruotsin kunigaskunnassa. Majakassa toimii kesäisin hotelli, jossa yksi huone hallitsee koko kerrosta. Kivijalassa on ravintola, jossa nautimme erittäin laadukkaan ja herkullisen mutta silti edullisen saaristolaispöydän herkkuja. Suositeltava paikka!
Etelään päin palatessa poikkesimme Pyhämaan niemen nokassa Pujon saaren kohdalla kalasatamassa, jonka nimeä en just nyt muista, olisikohan ollut Ristikari. Olisimme ostaneet kalaa mutta ei ollut myynnissä kun ei ole tarttunut pyydyksiin tarpeeksi paljon.
Isokarin majakkasaaren ohitimme tällä kertaa, sillä se on ennestään tuttu aikaisemmilta käynneiltä. Aina kyllä käynnin arvoinen mutta tällä kertaa aikataulu ei antanut periksi.
Parattulassa kävimme syömässä jo menomatkalla. Kun nälkä ei ollut ihan samaa luokkaa kuin jano, niin jätimme hintavaksi katsomamme saaristolaispöydän väliin ja päätimme tyytyä keittolounaaseen. Keitto oli sekä seinällä olevan listan että soppasaavin kyljessä olevan kyltin mukaan lohikeittoa. Maistamisen jälkeen totesimme sen kanakeitoksi, aika curryseksi jopa. Kun huomautimme asiasta, niin tarjoilija tuli hetken kuluttua sanomaan, että nyt siellä on uutta keittoa, tällä kertaa lohikeittoa. Kävimme hakemassa uudet annokset. Ei ollut lohikeittoa, oli edelleen kanakeittoa. Erikoista oli myös se, että kun eräs miehistömme jäsen olisi halunnut tilata listalla olevaa kanasalaattia, niin hänelle sanottiin, että sitä ei saa, sillä kanaa ei ole. Taisi olla huono päivä tuossa paikassa, jonka olemme monilla aikaisemmilla käynneillä todenneet laadukkaaksi vaikkakin pikkuisen hintavaksi.
Viimeinen ehtoollinen ennen siirtymistä takaisin maakravuksi nautittiin Merimaskun keskustassa. Rannassa on kaksi ravintolaa, joista tällä kertaa valitsimme sen hiukan nuhruisemman näköisen. Ruoka oli erinomaista, maittavaa ja suuri annos täytti vatsat mukavasti.