YLE Radio 1

Deliusin uraauurtavan ja aikanaan Elgarin oratorion Gerontiuksen unen varjossa moderniksi englantilaiseksi musiikiksi mielletyn orkesteriteoksen Appalachian varhaisversio päättyy patrioottisiin jenkkiläisiin marsseihin ja sotilassoittokuntien kantarepertoaariin kuuluvine paraatimelodioihin kun se lopullisessa versiossaan 40 minuuttisena järkäleenä orjalaulun

muunnelmiin pohjautuen riemukkaaseen loppuhuipennukseensa yltyneenä; O honey i am going down the river in the morning, going down the mighty river sädehtivässä apoteoosissaan. Kaikkiaan 4 kevytystä joista taiteellisesti lyömättömin on Beechamin 37 taltiointi mononakin sähköistävän intensiivisessä otteessaan kun Barbirolli lankeaa hiukan liian laahaaviin ja verkkaisiin tempoihin jossain suhteessa soinnillisesti uhkeampanakin tulkintanba hyvin mollivoittoisen nostagisesti virittäytyneessä mutta affekteiltaan äärimmäisenb kontrastoivassa vpaaseen muunnelmamuotoon sävelletyssä brittiläisen sinfonisen kirjallisuuden vuosisadahn vaihteessa sävelletyssä merkkiteoksessa joka heijastelee vain yhtä puolta deliusin kaleidoskooppimaisesta taiteesta semminkin kun hän oli mitä epäsentimentaalisimmin ajatteleva säveltäjä.

Tiedättekö että absoluuttisessa musiikissa, jota esim. sinfonia ilman ohjelmallista sisältöä edustaa, informoijan ja informoitavan välinen yhteys kaihtaa juuri siksi kaikkea laskelmointia ja analyysiä, että se ei välitä mitään ei-musiikillista semanttista sisältöä.

Musiikilla on siis täysi tehonsa ilman tekstiäkin koska se pystyy ilmaisemaan kaikki inhimilliset intohimot ja affektit omin keinoin paljon nopeammin kuin sanat jotka ovat siihen liitetyt ja siksi säkeiden täytyy pysyä alisteisessa asemassa ja suhteessa musiikkiin eikä niistä saa tehdä pointtia vaikka niiden myötä tarjoutuvat niiden, intohimojen kohteet ja motiivit.

Eikä mainitsemasi teos ole suinkaan helppoa tonaalista musiikkia vain siksi että että sen lait eivät ole niin tarkkaan säädetty kuin dodekafoniassa, joka toitottaa logiikkaansa olemassaolonsa oikeutuksen orgaanisella todisteella, joka sinfoniasta kolmisointujulistusta sävellajkeskisessä sointusysteemissään lukuunottamatta puuttuu mutta sisältäen elementin joka ei ole täysin toteen näytettävissä jossain määrin kätkettynä ja alitajuisena.

Musiikilla on siis täysi tehonsa ilman tekstiäkin koska se pystyy ilmaisemaan kaikki inhimilliset intohimot ja affektit omin keinoin paljon nopeammin kuin sanat jotka ovat siihen liitetyt ja siksi säkeiden täytyy pysyä alisteisessa asemassa ja suhteessa musiikkiin eikä niistä saa tehdä pointtia vaikka niiden myötä tarjoutuvat niiden, intohimojen kohteet ja motiivit.

Noinhan meille uskotellaan. Oletetaan että on ketju

SÄVELTÄJÄN TUNTEET1 > PARTITUURI > ESITYS > KUULIJAN TUNTEET2

Kysymyksiä:

Mitä ketjusta on unohtunut ja pitäisikö olla verkko ketjun sijaan, minkä suuntaisia linkkejä siinä?
Mitä jää pois ja mitä tulee lisää kussakin siirtymässä?
Millä ehdoilla tunteet1 ja tunteet2 ovat sopusoinnussa?
Millä ehdoilla voidaan väittää, että tunteet on koodattu partituuriin?
jne.

Sävelillä on ainakin yhtä määrätty funktio kuin sanoilla vaikka sanat eivät voikaan niitä korvata koska kysymyyksessä on vain sävelin sanottava tai informoitava asia jölla tarkoitamme nimenomaan absoluuttista musiikkia jolla ei ole semanttista ulkomusiikillista sisältöä. Nautintomme perustuu samastumiseen säveltäjän kanssa. Saatamme tuntea taui pakollakin tunnemme sen mitä hän on mahdollisesti tuntenut luomisaktin aikana edellyttäen että hän kykenee välittämään syvimmät tunteensa musiikin kautta ja omaa siinä tapauksessa riittävän musiikillisen älyn ylijäämän joka kykenee toimimaan hetken ajan aivan yksin ja omaehtoisesti irtaantuneena juurestaan tahdosta jolla muutoin on taipumus sanelle sen teeman ja ohjata toimintaa, mutta älyn tugettua tahtomisen ulos tajunnasta syntyy kuolemattomien teosten sielu. Nautintomme perustuu kuuntelemisen lisäksi myös yritykseen kääntää sellaista mitä ei voida kääntää, koska asia jää lopulta salaisuudeksi emmekä toivokaan muuta.

Nautintomme perustuu samastumiseen säveltäjän kanssa.

Rohkenen väittää, että tuo ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Kaipaisin ainakin joitain todisteita tuolle väitteelle.

lgrohn kirjoitti:

Nautintomme perustuu samastumiseen säveltäjän kanssa.

Rohkenen väittää, että tuo ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Kaipaisin ainakin joitain todisteita tuolle väitteelle.

Mitkä mielikuvitusmaailmat olivatkaan kätkettynä nerojen huomiotaherättävän kuoren alle, kiinnittämättä keskustelussa joskus rahvaanomaisella ja lattella luontenlaadulla ja vitseillä huomiota tai mitään erityisiä henkiiä taipumuksia osoittamatta, muutoin kuin taiteessaan niin että jokaisen oli pakko tuntea heidän kanssaan samoin, kuvailee Karoline Pichler tapaamiensa Haydnin ja Mozartin ihmisen ja neron toisistaan erottamiseen kykenemisen hänessä herättämää dilemmaa.
Samoin on Deliusin musiikin laita mitä sen pakahduttvaan emotionaaliseen vaikutukseen tulee puhtaan mielteen aluelle projisioituneina tahdonliikkeinä. tahtoa itseään kiihdyftämättä.