YLE Radio 1

Kiinnittäisin mielelläni keskustelijoiden huomiota erilaisiin tyylilajeihin.

Kirjoittaa voidaan monella eri tavalla, esimerkiksi kaunopuheisesti (retorisesti), purevan ivallisesti (sarkastisesti), kuvaillen (metafora), vertauskuvallisesti (allegorisesti) jne.
Sanottu ajatus voisi eri tyylilajeja käyttäen saada lisää kiinnostavuutta.
Proosa oli alun alkaen luettelokieli, varaston tai muun omaisuuden kirjanpitoa varten muokkautunut lyhytsanainen esitys, esimerkiksi: sata puhvelinnahkaa, tynnyri suolaa, tuhat kappaletta silakoita jne. Latina on proosakieli, kun Rooman valtakunnassa korkeampi sivistys, kirjallisuus ja runous oli kreikankielistä.
Toivoisin keskustelijoilta perehtymistä eri tyylilajeihin ja niiden ottoa käyttöön keskusteluissa tällä foorumilla.

vaka vanha Väinämöinen laski laulellen vesiä

Viestinnässä ei voi tulla vastaan tilannetta, missä kukaan ei voisi löytää toisen viestistä jotain metataekstuaalisia tai muulla tavoin rivien väliin kirjoitettuja merkityksiä. Se on samalla kertaa sekä ihanaa että kamalaa.
Mutta totta on, että tyylillä pystyy saamaan aikaan ihmeitä. Riippumatta tyylistä tai edes siitä, mihin viestintätoimenpiteellä pyritään. Yksi tulkitsee mielistelyksi sen, mikä toisen mielestä on normaalia ja kolmannen mielestä hyökkäävää.

Ja jokainen lausehan on lopulta pelkkää mielikuvituksen tuotetta, tämäkin...

Tyyleissä piilee suuria voimia hyvään ja pahaan.

Mainitsit myös rivien välistä paljastuvat asiat. Se on kinkkisempi juttu. Oliko se nyt ensimmäisen vai toisen maailmansodan aikana vakoojat kirjoittelivat 'näkymättömällä musteella' viestejään viattomilta näyttävien kirjeiden rivien väliin. Kyseessä oli siis selkeitä viestejä, ohjeita ja arvioita, ei mielikuvitusta kiihottamaan tarkoitettuja indisioita (vihjailuja).
Henkilökohtaisesti koetan olla mahdollisimman tarkkana sen suhteen, etten kirjoittaisi vihjaillen. Olen sitä mieltä, että pyrkimällä täsmällisyyteen saavutan ennemmän kuin epämääräisillä viittauksilla, joiden perusteella lukijoiden on koetettava aavistaa mitä mielessäni liikkuu. Suinkaan aina en onnistu tässä, mutta harjoittelen sitkeästi.
Allegoriat ovat toisenlainen tapa esittää asioita. Ne pakottavat lukijan tai kuulijan perehtymään puheena olevaan aiheeseen syvällisesti. Monet nykyajan ihmisistä eivät jaksa keskittyä teksteihin riittävän perusteellisesti. Tällöin kontakti aiheeseen lipsuu ja ote haparoi oman mielipiteen ja yleisen mielipiteen välimaastossa saamatta kiinni perimmäisistä totuuksista. Tällöin saattaa muodostua sellainen käsitys, että jotain on kirjoitettu rivien väliin. Olen iloinen, moxu, että otit kantaa tyyliasiaan. Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu.

ystävyydellä