Mielipahaa aiheuttaneet kommentit ovat osa keskustelua.
Jokaisella meistä on oma kuva itsestämme, omista kyvyistämme ja ajatustemme perinpohjaisuudesta. Siinä kuin muutamat muutkin ihmiset maailmassa ovat huomanneet olevansa vajavaisia ja erehtyväisiä, niin olen huomannut minäkin sitä olevani. En silti masennu takaiskuista. Vaikeudet ovat osa elämänkestoista kilvoitusta. Erehdyksistä voi oppia, jos tahtoo. Jotkut tahtovat, toiset taas eivät. Monelle tunne-elämä on hahmottumatonta ja yllätyksellistä, vaikka tunteet ovat usein tahdosta riippumattomia. Sanon näin, koska tahto voi altistaa ihmisen halutunlaiseen tunteiluun. Kirjoitin eräässä harvoista avauksistani tyylilajeista. Se kirjoitus ei kiinnostanut ketään. Tyylit saattavat olla niin lähellä persoonallisuutta, että tyylistä poikkeaminen tai edes sen analysoiminen koskettaa tuskallisesti rooliinsa uppoutunutta ihmistä.
Huomaan toki usein joutuneeni (ajautuneeni) jääkiekoksi kaukaloon, jossa divarijoukkueet koettavat esittää mestaruussarjan pelejä. Sellaisessa tapauksessa olen divarikiekko. Sen kohtalo lienee vielä surkeampi kuin huonojen pelaajien. Silti kiekkona on hyvä olla. Se pääsee joskus maaliin, jolloin yleisö hurraa. Suotakoon tämä minulle anteeksi. En olisi kirjoittanut näin, ellei nimeäni olisi erikseen mainittu.
tuulta päin