Kirjoittaja humalainen päivämäärä 9.9.08 - 18:15
Musiikkia kuunnellessamme vastaanottokykymme ei reagoi mihinkään abstraktiin, vaan taikurin runsaasta varastostaan tarjoamiin suggestioihin, älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita, joten mihinkä muuhunkaan johtopäätökseen edelliseen viitaten olisi mahdollista tulla kuin että absoluuttista musiikkia koskien joka ei välitä mitään semanttista ja ulko-musiikillista sisältöä, on tarkasteltava oleellisena osana informaatiota informoijan ja informoitavan välisenä yhteytenä, joka edellä mainitusta syystä karttaa kaikkea laskelmointia ja analyysiä, vaikuttaessaan meihin ärsykkeen tavoin, pannen emootiomme ja assosiaatiomme liikkeelle ei-kielellisellä taslla, jonka jälkeen se muokkaantuu kunkin vastaanottokyvyn mukaan.
tämän jälkeen vertailemme assosiaatiotamme ja teemme johtopäätöksiä luovan älyn mahdollisesta olotilasta.
Meille ei tuota tyydytystä vain kuunteleminen vaan myös samanaikainen tulkintayritys, yritys kääntää sellaista mikä ei ole käännettävissä sanoiksi tai matemaattisiksi yhtälöiksi ja symboleiksi vaikka puhtaasti fysikaalisena ilmiönä se niihin on palautettavissakin.
Sillä kaikki empiiristä todellisuutta koskeva tieto, joka on ilmaistavissa yksinkertaisten elementaarilauseiden totuusfunktioina, sekä sellaisten loogisen rakenteensa puolesta selvinä röykkiöinä, on ilmaistavissa matemaattisen kehittelyn yhteydessä täsmennettynä ja loogisille konnektiiveille ja totuusfuktioille annettuina uusina merkkeinä propositio-ja predikaattilogiikan mukaisesti.