YLE Radio 1

...oli yhden linjan ("Onko yhdessä sureminen kivaa?") aiheena jo viime keväänä, mutta nyt en löydä sitä mistään. Harmi, sillä ajankohtaista tuo näkyy olevan.

Yhdessä sureminen näkyy maistuvan yhä.

Enkä nyt pyri vähättelemään Aasian aaltoa! Hirveäähän se on, kun ihmisiä menee tuollainen määrä.

Mutta hivenen tuntuu taas mopo karkaavan lapasista. Mitä tämä nyt on, kun yhtä lomavainajaa on vastaanottamassa piispa, pari ministeriä ja torvisoittokunta? Ja että vastaanottotilaisuus järjestetään (uutisten mukaan) kaikkien Suomeen palaavien vainajien suhteen? Hiljaisia hetkiä on vietetty jo kuinka monta ja jumalanpalveluksiakin muutama. Aki Sirkesalon muistokonserttikin tulee, odottakaahan vain.

Omaisia on joskus kuollut jokaiselta. Mutta kuka haluaa niistä kuolemista julkista omaisuutta?

Ehdotan hallitukseen suru- ja hiljaisten hetkien ministerin virkaa tällaisia tilanteita varten, koska luulen pääministerillä olevan tähdellisempiäkin tehtäviä kuin ottaa jokaista vainajaa vastaan kuin valtiovierasta. Vai onko tässä nyt tärkeintä näyttää itseään kaikissa asiaan liittyvissä tilanteissa, jotta hallituksen toimien arvostelu laantuisi?

Jos semmonen suruministeri valitaan niin sen voisi ottaa oppositiosta. Halukkaita tapahtuneella riekkujiahan on jo pulpahtanut Siimeksestä ja Vileenistä lähtien.

Ja mitä tullee tähän muuhun hörhötykseen niin väkisin alkaa tehä mieli rienata jo koko asiata, kun kaksi viikkoa on meediassa uuden tiedon puutteessa hoettu samaa eikä mitään loppua näytä tulevan. Millähän seuraavaksi venytetään mässyttelyä, pitäisikö kysyä Outi Koskelta mielipidettä katasrofista?

Se hyvä puoli tässä tragediassa oli, että kuolleitten joukossa oli niin paljon länsimaalaisia. Muuten indonesialaisparat olisi jätetty täysin oman onnensa nojaan. Nyt sinne näyttää virtaavan rahaa ja avustusmateriaalia käsittämättömät määrät.

Hesarissa oli eilen (tai toissapäivänä) huomautus, että Afrikassa kuolee päivittäin n. 2400 ihmistä aidsiin. Kaikki on niin suhteellista.

(Empatiani on toki kaikkien tsunamin uhrien ja näiden omaisten puolella, niin Lännen kuin Idän.)

Maailmassa kuolee joka päivä lähes 200 000 ihmistä. Annetaan ihmisten surra omaisiaan. Kunnioitetaan me heidän suruaan. Ja jätetään mediamässytys vähemmälle.

Ehdotan myös virallisen Valtion Syntipukin viran perustettavaksi. En vaa osaa päättää riitäisikö viranhaltijan viikottainen haukkuminen vai pitäisikö hänet panna rautatieasemalle jalkapuuhun ihan yleiseti pilkattavaksi. Kun palkkaluokka ja kulukorvaukset olisivat kohdallaan, niin eiköhän viranhakijoita ilmaantuisi.

Kari Vuokare kirjoitti:...oli yhden linjan ("Onko yhdessä sureminen kivaa?") aiheena jo viime keväänä, mutta nyt en löydä sitä mistään.

Tässä

Eikö niitä syntipukkeja ole jo kaksisataa. Ensin itse valitaan ja heti perään haukutaan.