Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus
puuhaaja kirjoitti:Eräänlaista alkeellista synestesiaa kait tuokin. – Tai sitten jos olisit huonekalu, mikä olisit...
puuhaaja kirjoitti:Soitinmateriaali värähtelee ja muuttuu sähkökemiallisesti fiiliksiksi. Kyllä ilmakin siinä välissä on materiaa, vaikkakin harvaa. Eivät ääniaallot kulje, ellei ole välittäjää.
Markku_S kirjoitti:Voiko tajuntaa olla sitten ilman materiaa onkin jo vaikeampi kysymys. Ideatasolla ainakin mitä tahansa voi olla.
Scorrevole kirjoitti:Mortimer kirjoitti:Miksi pitäisi yrittää selittää musiikkia fysikaalisin ilmiöin?
Miksei saisi? Teithän niin juuri itsekin. Kaikkihan on fysiikkaa - ellei ole fysiologiaa... (provosoin vähän)
puuhaaja kirjoitti:Niin, miten semmoinen materiaton tajunta kommunikoisi tämän materiaalimaailman kanssa? Ja olisiko sillä mitään syytäkään? Vai olisiko sillä konsti työntää ideoita säveltäjän päähän tämän tietämättä?
puuhaaja kirjoitti:Kyllä tämä materiaalimaailma päihittää materiattoman ainakin sikäli, että tässä maailmassa voi istua lauteilla ja heitellä löylyjä, samalla kun tuumaa suuria.
– Jos olisin huonekalu olisin lauteet.
Markku_S kirjoitti:Taiteilijapiireissä liikkuu paljon teosofi- ja vapaamuuraritaustaisia henkilöitä.
Markku_S kirjoitti:Mikä sitten on todellisuutta ja mikä ei. (...) Onko siis mikään ympäröivämme maailma oikeasti totta, vai vain aivojemme prosessoimaa, tai vielä laajemmin jonkin yleisemmän prosessin prosessoimaa.
k-meleon kirjoitti:Minä luulin muurareita sangen porvarillisiksi henkilöiksi, jotka eivät teosofioista välttämättä intoonnu. Teosofiset ja antropologiset virtaukset ovat Suomessakin liikutelleet melko pieniä piirejä. Heissä ei yleensä ole ollut paljonkaan pahantahtoisuutta eikä aggressiivisuutta. Teosofis- ja antropologis-tyyppinen harrastus on ollut lähinnä uskonnollisviritteistä (filosofistyyppistä) yritystä oman itsen ymmärtämiseksi. Taiteilijatyypeille moinen saattaa olla antoisaa.
k-meleon kirjoitti:Tämä kysymys sai minut painamaan vastaa-painiketta:Markku_S kirjoitti:Mikä sitten on todellisuutta ja mikä ei. (...) Onko siis mikään ympäröivämme maailma oikeasti totta, vai vain aivojemme prosessoimaa, tai vielä laajemmin jonkin yleisemmän prosessin prosessoimaa.
Olisi aina kysyttävä todellisuutta - mitä se on? millaista? jopa: missä? - ennen kuin lähdetään lajakantoisempiin spekulaatioihin.
Tarkoitan, että toisille todellisuus on nimenomaan itsen (tarkemmin: oman itsetietoisuuden) ulkopuolisuus, ei-minä. Tällöin minällä on vain todellisuutta koskevia mielteitä (representaatiot). Tyyppi A.
Toisille kuitenkin todellisuus on nimenomaan tämä mielteiden piiri. Tyyppi B. He eivät pidä ulkoista maailmaa epätodellisena, mutta eivät myöskään väitä, että heillä olisi 'suora yhteys' siihen. Näin meidän sitä koskeva kokemuksemme ei olisi välitön, vaan erilaisten (aisti-, tiedostus- ym.) mekanismien välittämää.
k-meleon kirjoitti:Ulkomaailma on. Se ei ole totta eikä epätotta. .....
Tässä tulee vastaan erityisesti taiteen antoisuus. En nyt tarkoita taiteella jotain sääntöä seuraavaa ilmaisua (iskelmä: duuri-/mollitonaliteetti, kertosäe ym.), vaan sääntöjä rikkovaa ilmaisua, jotta tekijä voisi esittää mahdollisimman tarkasti esim. jonkin tunnetilan.
k-meleon kirjoitti:Olisi aina kysyttävä todellisuutta - mitä se on? millaista? jopa: missä? ...
Tarkoitan, että toisille todellisuus on nimenomaan itsen (tarkemmin: oman itsetietoisuuden) ulkopuolisuus, ei-minä. ...
Kiinnostavaa myös, että tämän kannan vinkkelistä oma ruumis voi olla ulkomaailmaa. Näin onkin, kun pitäydytään puhtaan itsetietoisuuden lähtökohdassa. (Itse asiassa suurin osa psyykettä jää itsetietoisuuden ulkopuolelle...)
Kaikki ulkoista maailmaa koskeva kokemuksemme on väistämättä aivojen prosessoimaa...
k-meleon kirjoitti:Tässä tulee vastaan erityisesti taiteen antoisuus. En nyt tarkoita taiteella jotain sääntöä seuraavaa ilmaisua (iskelmä: duuri-/mollitonaliteetti, kertosäe ym.), vaan sääntöjä rikkovaa ilmaisua, jotta tekijä voisi esittää mahdollisimman tarkasti esim. jonkin tunnetilan.
puuhaaja kirjoitti:Todellisuuden rajaaminen on vielä vaikeampaa kuin vaikka Jupiterin. Sen keskellä on kiinteästä aineesta koostuva ydin, mutta pitääkö planeetan piirin ymmärtää alkavan kaasukehän uloimmista molekyyleistä saakka, vaiko vasta tuon murikan pinnasta?
k-meleon kirjoitti:puuhaaja kirjoitti:Todellisuuden rajaaminen on vielä vaikeampaa kuin vaikka Jupiterin. Sen keskellä on kiinteästä aineesta koostuva ydin, mutta pitääkö planeetan piirin ymmärtää alkavan kaasukehän uloimmista molekyyleistä saakka, vaiko vasta tuon murikan pinnasta?
En käsitä Jupiter-vertausta. Kirjoitin yksinkertaisesti siitä, että yksi ymmärtää ja (esim. puhuessaan) tarkoittaa "todellisuudella" oman päänsä ulkopuolista maailmaa kun toiselle "todellisuus" on koettua. Minkä koen on aina tiedostettua, siten tietoisuuteni piirissä. Ehkä helpoin esimerkki on tunteissa, etenkin tämmöisessä inet-yhteydessä: Tunnetilani ovat minulle, ja harvinaisen todellisia kaiken lisäksi. Sinulle niitä ei ole. Ja kääntäen, tietenkin.
Mutta sorry, tämä alkaa heittää teeman ohi.
Mikki Hiiri kirjoitti:Et voi todistaa ulkopuolisen maailman olevan juuri senkaltainen miksi sen tajunnassasi omana subjektiivisena mielteenäsi koet, sillä maailma on vain miellettämme, toisin kuin reaalitieteet antavat meidän ymmärtää, olettaen mnaauilkman joksiki ilman muuta olemassaolevaksi vaikka tajunta on ensimmäinen.
k-meleon kirjoitti:Cagen 4:32 lienee ns. käsitetaidetta. Ei sellaista ole tehtykään viihdytystarkoitukseen. Vaan kyllä se toimii sukupolvesta sukupolveen musiikin käsitettä kysyessään.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa