Tytti | Arkistoitu

Visiitillä musiikkivideon kuvauksissa | Arkistoitu

Tytti — Tue, 01 Jun 2010 15:52:44 +0300

Reckless Loven Romance-kappaleen musiikkivideon kuvaukset järjestettiin toukokuun lopulla Helsingissä, ja olin yksi onnekkaista mukaan päässeistä avustajista! Reckless Love ilmoitti nettisivuillaan hakevansa esiintyjiä uuteen musavideoonsa, ja noin 200 hakijan joukosta mukaan kuvauksiin valittiin reilut 20 tyyppiä.

Vajaan kolmen päivän varoitusajalla valituille lähetettiin sähköpostilla infoa kuvauksista. Avustajien piti olla paikalla Helsingin Vallilassa maanantaina puoliltapäivin, ja aikaa kuvauksiin olisi syytä varata koko päivä. Itse olin vähän turhaan myöhään liikenteessä ja pelkäsin myöhästyväni ja pahasti!

Kun vihdoin ja viimein löysin tieni kuvauspaikalle, koin melkoisen yllätyksen: paikalla oli kaksi meikkaajaa, jotka stailasivat bändin lisäksi myös avustajat! Parinkymmenen rokahtavan taviksen stailaamisessa meni kuitenkin aikaa, ja odotellessa ehtikin hyvin kipaista kaupassa ostamassa evästä tai paistatella päivää ulkosalla.

Itse laitoin meikit ja hiukset kotona valmiiksi, mutta istuessani meikkaajan tuoliin sai tukkani kyytiä. Kiinni olevat hiukseni vedettiin auki ja tupeerattiin jättimäiseksi pehkoksi, mikä aluksi näytti hieman kärähtäneeltä permanentilta. Toisessa välivaiheessa näytin hieman punatukkaiselta Einsteinilta, mutta lopputuloksen myötä olisin voinut ehkä mennä läpi rokkiporukassa. Ehkä.

Tunsin itseni niin seinäkukkaseksi katsellessani muita avustajia: näkyi kiiltävän liloja legginsejä, ketjuja, neonvärejä, pääkalloja, tähtiä…. ja itse olin valinnut mustaharmaaraidallisen paidan. Noh, Reckless Loven Olli kuitenkin kehui tummanpunaisia huuliani, mikä lämmitti mieltä.

Odottelimme viileässä hallissa peräti viisi tuntia ennen kuin pääsimme kameran eteen. Odottelu johtui siitä, että ensin hoidettiin pois alta bändiläisten yksittäisotokset – pääsinpä näkemään mm. kuinka Olli repäisi päältään valkoisen hihattoman paidan kerta toisensa jälkeen! Harmi etten ehtinyt laskea, montako paitaa mies riekaloi. Hyvältä näytti kuitenkin.

Satu Tuomiston saavuttua iltapäiväneljältä pääsimme lähemmäs h-hetkeä, koska hänen stailauksensa jälkeen kaikki olisi valmista. Yksittäisotoksia oltiin kuvattu sisällä kylmässä hallissa, mutta luojan kiitos pääsimme tekemään ryhmäkohtaukset ulos, jossa aurinko hieman lämmitti kylmentynyttä hipiää.

Ensimmäisessä kohtauksessa kävelimme kovan näköisinä ramppia pitkin alas. Katujengiämme liidasi Satu Tuomisto ja Roomasta kuvauksiin saapunut Umberto, jotka esittivät jengin johtopariskuntaa. He kävelivät tyynen seksikkäinä, kun taas me muut rähisimme ja tönimme toisiamme. Otoksia otettiin muutama kappale, eri kuvakulmista ja eri linsseillä. Kuulemma muutama yksityiskohtakin videolle saatiin, saapa nähdä minkälaisia irvistyksiä lopullisessa versiossa nähdään!

Kun saimme kävelykohtauksen otokset purkkiin, menimme taas viileään halliin odottelemaan. Tällä kertaa odotteluaikaa oli vain tunti, minkä jälkeen pääsimme taas tositoimiin. Tällä kertaa rähinäporukallemme selvisi, että Satu Tuomiston esittämä gimma lähteekin jengistä Reckless Loven matkaan. Meidän avustajien piti näyttää vihaisilta ja hämmentyneiltä samalla, kun jengin miesjohtaja tönäisi erään avustajan kumoon.

Rähinäkohtausta kuvattiin paristakin eri kuvakulmasta, minkä jälkeen kuvattiin Tuomiston hypähtämistä Reckless Loven hienoon avoautoon. Kun seurasimme kyseistä kuvausta vartin verran, olimme vapaita lähtemään.

En ollut uskoa silmiäni kun katsoin kelloa: pääsin lähtemään kuvauksista vasta iltayhdeksän jälkeen! Tuntui siltä, kuin koko päivään olisi mennyt vain pari hassua tuntia, vaikka todellisuudessa vietin kuvauspaikalla yli 9 tuntia. Suuri kiitos viihtyvyydestä kuuluu Reckless Loven kundeille, jotka jaksoivat olla kiinnostuneita avustajistaan, joita oli Suomen lisäksi saapunut Virosta, Italiasta ja Venäjältä. Sen verran hyvä maku jäi suuhun, että jos toiste vastaavanlainen mahdollisuus tulee, lähden ehdottomasti messiin!

lue lisää

Naurunremahduksia ja aikataulutusta | Arkistoitu

Tytti — Sat, 22 May 2010 11:12:28 +0300

Ah ihana torstai-iltapäivä. Olimme Kymppilinjan jannujen kanssa sopineet tekevämme Himoartistihaastattelun iltapäiväviideltä, mikä jälkeenpäin harmitti minua hiukkasen Suomen klo 17 alkavan jääkiekkomatsin takia. En kuitenkaan kehdannut perua haastattelua miesten ja kumikiekon takia…

Neljältä minuun iski pieni paniikki, koska muistin, etten ollut ilmoittanut tyyppejä alakerran vahtimestarille! Pää kolmantena jalkana juoksin portaat alas ja hengästyneenä koitin ilmoittaa vieraitani vaksille. Vahtimestari kuitenkin tokaisi vieraideni jo saapuneen paikalle. Juoksin salamana takaisin viidenteen kerrokseen tarkistamaan haastatteluaikataulun, en kai sittenkin buukannut haastista neljäksi?!

Kun tulin takaisin YleX:n toimituksen aulaan, en nähnyt Kymppilinjaa missään. Kohautin vain harteitani ja tarkistin, että haastis on sovittu klo 17. Ehkäpä vaksi oli kesähuumassaan seonnut tai jotain….

Katselin työpisteelläni kuvia Kymppilinjasta jotta tunnistaisin tyypit heidän astellessaan toimitukseen. Kuvaopiskeluni ei edennyt kiitettävästi ja lähdin hakemaan kahvia. Sohvilla kuitenkin istui kaksi tyyppiä, joista toinen moikkasi ja kätteli minua! Sain aivonystyröistäni kaivettua Kymppilinjan Jannen kasvot ja kysyinkin häneltä aikatauluista: olivatko he ajoissa vai minä myöhässä.

Kun saimme aikataulumme selvyyteen, kysyin vielä Jannelta eikö muita olekaan tulossa – luulin sopineeni haastattelun koko Kymppilinjan eli Samin, Nikon ja Jannen kanssa. Janne tokaisikin tulleensa etukäteen paikalle tehdäkseen sielunmaisema-haastattelun, ja että muut tyypit ovat matkalla Pasilaan.

Kun noin vartin kuluttua koko Kymppilinja oli paikalla, pääsimme tekemään haastattelua. Pakko myöntää, etten pitkään aikaan ole nauranut niin paljoa kuin Kymppilinjan kanssa! Ehkä syynä oli yltiömäinen väsymykseni, auringonpaiste ja se fakta, että pitkästä aikaa Himoartistihaastattelussa kuultiin useampaa kuin yhtä ihmistä.

Kun on hauskaa, aika rientää kuin siivillä, ja alta aikayksikön haastattelu olikin ohi. Ehdimme käydä läpi niin kavereiden poistot facebookista kuin suojakertoimetkin, ja tuntuu siltä kuin Kymppilinja olisi jäänyt Himoartistihaastattelusta hieman hämilleen. Hämmentyneet miehet kuitenkin löysivät tiensä ulos, ja minä ehdin nähdä Suomi-Tsekki –ottelun avausmaalin! Jepajee!

lue lisää

Pääsiäismunia bäkkärille! | Arkistoitu

Tytti — Fri, 16 Apr 2010 16:04:40 +0300

Olimme sopineet Brädin kanssa Himoartistihaastattelun keskiviikolle klo 10, mutta puoli tuntia ennen sovittua aikaa puhelimeni soi. Levy-yhtiöstä ilmoitettiin Brädin olevan kuumeinen, mutta hän kuitenkin saapuisi haastatteluun, hieman myöhässä tosin. Myöhästyminen ei minua lainkaan haitannut, mutta ajatus sairastumisesta sai minut läträämään käsidesiä..

Kun Brädi varttia yli kymmenen saapui toimitukseen, hän oli tyylitelty mutta kieltämättä hieman nuutuneen näköinen. Mies totesikin kuumeen vievän verojaan etenkin nyt, kun kiire on hieman hellittänyt. Räppäri kertoi kuitenkin kuvaavansa samalla viikolla Mä Tarjoon –biisiin musiikkivideota, eikä sairastelulle olisi varaa!

Himoartistihaastattelu oli totta kai aloitettava kysymyksellä tarjoamisesta. Brädi kertoikin tarjoavansa melko usein baarissa kavereilleen, mutta tarjouskierrokset vuorottelevat. Fiksua! Ehkä näin itsekin saisi illuusion toisinaan halvemmasta juhlaillasta..

Kun kysyi Brädiltä bäkkärin antamista, meinasin tipahtaa penkiltä. Hän kertoi pohtineensa, pitäisikö Brädin raideriin lisätä vakkariksi suklaamunat, jotta niitä saisi joka keikan yhteydessä. Brädi ainakin jäisi jokaisen keikkapaikan mieliin, kun pääsiäisherkkuja kannettaisiin bäkkärille yllin kyllin! ..ehkä Brädi ei sittenkään ollut ihan tosissaan suklaaherkkujen kanssa...

lue lisää

Adam Lambert oli I - HA - NA | Arkistoitu

Tytti — Sat, 10 Apr 2010 10:45:41 +0300

Adam Lambert vieraili maaliskuun aikana Tukholmassa, ja hyväksi onnekseni YleX Himotuimmat sai buukattua itselleen puhelinhaastatteluajan mieheltä tämän Tukholman visiitin aikana. Sovimme, että Adam soittaisi nauhoitusstudion puhelimeen klo 11.50.

Menin jo puoli kahdeltatoista istumaan studioon ja odottamaan, josko puhelin soisi. Kymmenen minuutin odotuksen jälkeen pirahti, ja hätkähdin! Kello oli vasta 11.40, ja jo nyt tulee puhelu! Vastasin arastellen, ja naisääni kysyikin, kuka on puhelimessa. Kyseinen henkilö oli mitä ilmeisimmin Adam Lambertin tiedottaja, ja hän kertoi haastattelun myöhästyvän 10 minuuttia.

Lueskelin päivän lehteä ja tunssin pulssini kiihtyvän. Tein testinauhoituksia, soitin itse studion puhelimeen ja varmistelin, että saan varmasti materiaalit tallennettua. Hieman kahdentoista jälkeen puhelin soikin uudestaan, ja pulssini kiihtyi kahteensataan.

Juttelin jälleen kerran hetkisen naishenkilön kanssa, joka totesi minulle antavansa puhelimen Adamille. Odotin innoissani, mutta hiljaisuus tuntui kestävän liian pitkään. Hetken jo luulin puhelun katkenneen, kunnes kuulin miesäänen sanovan ”Hello, I’m Adam Lambert”.

Esittelin itseni Adamille, ja hän kuulosti aidosti ilahtuneelta. Tyyppi on varmasti harjoitellut iloiselta kuulumista – voisin vaikka vannoa etten ollut ainut, joka häntä puhelimitse haastatteli tuona päivänä..

Jännityksen takia hieman takeltelin heti haastattelun alussa. Pyysin Adamilta anteeksi ja kerroin, että minua jännittää, aloitan kysymyksen alusta. Adam vain naurahti ja totesi, ettei häntä tarvitse jännittää. Tunsinkin oman jännitykseni laukeavan, ja loppuhaastattelu meni kuin tanssi!

Haastattelun päätteeksi pyysin Adamia sanomaan YleX Himotuimmat. Kaksoiskonsonantit taisivat olla herralle liikaa, sillä hän harjoitteli ainakin 7 kertaa, ennen kuin sai sanan sanottua kunnolla. Kun hän viimein sanoi koko homman englanniksi, se kuulosti suunnilleen tältä: ”Hi, This is Adam Lambert and your listening to YleX Hiotuiat!”

lue lisää

Jenni Vartiainen toi haastatteluun kassillisen banaaneja | Arkistoitu

Tytti — Sat, 03 Apr 2010 11:18:19 +0300

Ai vitsit. Kun palaan mielessäni 8-vuoden takaiseen aikaan, muistan teini-ikäisen Tytin joka dissasi Gimmeliä, mutta salaa kuunteli näiden kappaleita. Suosikkini tuosta triosta oli ehdottomasti ”se tummatukka Jenni, koska sillä on paras ääni”.

Mitä enemmän muistelin omia yläasteaikojani, sitä enemmän minua alkoi jännittää Jenni Vartiaisen kohtaaminen. Tuntui jotenkin oudolta tavata henkilö, jota teiniangsteissani dissailin mutta salaa diggailin, ja jonka soolotuotantoon olen tykästynyt erittäin paljon.

Kun Jenni saapui toimitukseen, olin mykistyä. Voin käsi sydämellä sanoa Jenni Vartiaisen olevan Suomen kaunein artisti. En voinut kuin miettiä, onko Jenni stailattu, vai onko hänen tyylinsä täysin omasta itsestään lähtöisin. Kunpa olisin kuin hän!

Kun istuimme Jennin kanssa studioon, hän pyysi vielä saada syödä aamupalansa loppuun. Himoitsin salaa popparin erittäin herkullisen näköistä patonkia ja jugurttia, ja kuulinkin mahani hieman murahtelevan. Jenni taisi huomata nälkäni, koska hän käänsi itseään hieman sivuttain, jotten näkisi niin suoraan kun hän syö mitä herkullisinta patonkia.

Himoartistihaastattelun ensimmäiset kysymykset menivät hieman naureskellen. Jennin kurkusta nimittäin vähän väliä kuului hieman röyhtäisyä muistuttavia ääniä patongin, jugurtin ja kahvin jäljiltä. Kun Jenni sai tahattoman ääntelynsä vaiennettua, meidän molempien oli helpompi keskustella ”vakavistakin” asioista.

Haastattelun lopussa Jenni yllätti minut nostamalla tertullisen banaaneja studion pöydälle. Hän kertoi saaneensa neljä säkillistä banaaneja joistakin kuvauksista, ja nyt tarjosi minulle koko terttua! En kuitenkaan voinut kuvitellakaan syöväni niin paljon banaania kerralla, joten päätin ottaa vain yhden hedelmän itselleni.

Haastattelun jälkeen jouduin pää kolmantena jalkana lähtemään asioille, ja banaani jäi syömättä. Päätinkin laittaa sen päälle post-it –lapun, jossa luki ”Jenni Vartiaisen banaani – syö!!” ja tästäkös soppa syntyi…

lue lisää

Jonne Aaronin silmät säihkyivät | Arkistoitu

Tytti — Sat, 27 Mar 2010 11:10:43 +0200

Kun Jonne Aaron saapui Himoartistihaastatteluun, hän veti perässään pientä lentolaukkua. Kysyinkin heti kättelyssä mieheltä, onko hän lähdössä reissuun, johon Jonne vastasi: ”Aina kun Mansesta tulee Helsinkiin, niin se tuntuu pitkältä reissulta”. Tosiasiassa Jonnen matkalaukussa oli vaihtovaatteet – mies oli menossa illalla suoraan lähetykseen, ja vaatteiden piti olla sen mukaiset.

Jonnella oli päällään siniraitainen paita, joka korosti hänen silmiensä sinisyyttä upeasti. Haastattelun aikana huomasinkin, etten pystynyt koko aikaa kuuntelemaan Jonnen sanoja, tuijotin vain hänen silmiään. Sain jälleen kerran heittää ennakkoluuloni roskiin – eihän Jonne Aaron ollutkaan pissa päässä kulkeva rokkari.

Jonnesta loisti jo kauas tyytyväisyys uudesta Neon-albumista. Hänen ilmeensä lämpeni kun puhuimme tulevasta levystä, ja hän vilpittömästi kertoikin tulevan albumin olevan Negativen tuotannon paras. Bändiläiset olivat kuulemma hioneet ja hioneet kappaleita viimeiseen asti, minkä jälkeen albumi karsittiin kasaan Los Angelesissa. Maisemanvaihdos kuulemma kuuluu melko selkeästi albumilla, tempot kovenivat aurinkoisessa Losissa.

Jonne myös innostui kertomaan Negativen syntytarinan – bändissä vaikuttavat kuulemma kaikki ne ”luopiot”, jotka eivät keksineet mitä elämällään tekisivät. Jonne keräsi porukan yhteen ja voilá! Negative syntyi. Hän paljasti myös jättäneensä kitaran soittamisen sivuun, koska halusi näyttää mahdollisimman hyvältä lavalla.

Olisimme Jonne Aaronin kanssa varmasti jutelleet vaikka läpi yön, mutta valitettavasti herran piti lähteä seuraavaa haastattelua kohti.

lue lisää

Olavi Uusivirta on kokeillut persoonapronomineja | Arkistoitu

Tytti — Sat, 20 Mar 2010 10:28:30 +0200

Olavi Uusivirta lukeutuu mielestäni kategoriaan, jossa ulkonäkö ja ääni eivät kohtaa. Olavi näyttää hieman hentoiselta mieheltä, mutta hänen äänensä on kuin hunajaa korville: matala, tumma ja pehmeä. Toisaalta, mieluummin hämmennyn Olavin matalasta äänestä kuin kuuntelen kimakkaa miesääntä.

Olavilla oli selvästi kiire johonkin, kun hän heti kättelyssä vilkuili kelloa ja kysyi, kauanko haastatteluun menee. Vastasin ajan riippuvan hänen vastauksiensa pituudesta, johon Olavi naurahti rennosti.

Heti kättelyssä kysyin Olavi Uusivirralta, miksi ihmeessä Nukketalo Palaa –kappale on nimetty niin hämäävästi. Olavi kertoikin kappaleen nimen tarinan, ja kertoi, että häntä on kyseisen kappaleen tiimoilta verrattu Juice Leskiseen – tällä nimittäin oli kappale Pyromaani palaa rikospaikalle.

Olavin kanssa juteltiin pitkät tovit Minä olen hullu ja Pyromaani –albumeiden eroista. Mies kertoi kokeilleensa enemmän erilaisia persoonapronomineja uudella albumillaan, esim. kappale Minä olen yksin muuttui lopulta muotoon Sinä olet yksin. Minun olikin pakko kysyä, olisiko Minä olen hullu –kappale toiminut muodossa Sinä olet hullu. Olavi vain nauroi ja kertoi tämänkin kappaleen synnystä.

Jotenkin Olavin haastattelu tuntui terapiaistunnolta. Hyvältä sellaiselta. Keskustelimme niin monista asioista maan ja taivaan välillä, että 15 minuutin haastattelu tuntui minulle kuin tunnilta. Miellyttävältä tunnilta. Tuntuikin haikealta päästää Olavi menemään ja jäädä pohtimaan keskustelemiamme asioita omassa päässäni.

Kauaa en kuitenkaan ollut omissa oloissani, kun huomasin Olavin palanneen! Hän ei tosin tullut takaisin keskustelemaan, vaan hän oli unohtanut hupparinsa studioon.

lue lisää

Että maailma sitten osaa olla pieni! | Arkistoitu

Tytti — Thu, 11 Mar 2010 21:58:45 +0200

Tuntuuko joskus siltä, että maailma on pieni? Minun maailmani pieneni suunnattomasti, kun tapasin Jermainen Peten ja Pekan.

Ensinnäkin, Pekka näytti jo kasvoiltaan mielestäni todella tutulta. Ihmettelin pääni sisällä myös viime hetken miehistömuutosta: alun perin haastatteluun piti tulla ainoastaan Jermainen solisti Pete, mutta hän ilmoitti yhtyeen työharjoittelijan Pekan saapuvan myös. ”Mikä … työharjoittelija …?” teki mieleni kysyä, mutta en halunnut antaa itsestäni typerää kuvaa.

Kun sain istutettua solistin ja työharjoittelijan haastattelupenkkeihin, olin entistä varmempi että tunnen Pekan jostakin. Toljotinkin häntä hieman liian pitkään – olen melkoisen varma että ”työharjoittelija”-raukka ahdistui pitkistä katseistani.

Pete ja Pekka osasivat yllättää heti haastattelun alkumetreillä, kun kysyin bändin ulkomaalaista vastinetta. Olin tipahtaa penkistä, kun vertaus meni naapurimaahan ja melkoisen erilaiseen bändiin..

Jäimme Peten ja Pekan kanssa myös miettimään, mitä pitää löytyä bäkkäriltä jotta sen voi luokitella riittäväksi. Miehet totesivat että tuoli riittää, mutta täydensivät, että tuoleja pitää siis riittää jokaiselle. Edes yhdelle yhtyeelle!

Himoartistihaastattelun jälkeen hoksasin, että Jermainen Pekka muistutti aivan erästä tuntemaani henkilöä. Päätinkin kysäistä häneltä, ovatko he kenties sukua, ja heti osui ja upposi! Pete puolestaan tunsi serkkuni. Maailma pieneni sekunnissa aivan älyttömästi.

lue lisää

Mikä on Maija Vilkkumaan oman elämän lottovoitto? | Arkistoitu

Tytti — Fri, 05 Mar 2010 09:00:15 +0200

Kun Maija Vilkkumaa julkaisi Ei-albuminsa vuonna 2003, olin myyty. Kuuntelin naisen musiikkia halki vaikeimpien teinivuosien, minkä takia odotin innolla vuosien takaisen idolini tapaamista.

Maija Vilkkumaalle oli buukattu monen monta haastattelua, ja kun saavuin YleX:lle, näin hänen kiharapehkonsa studion ikkunasta - Maija oli tehtailemassa uuden musiikin löytöretkeä X-ryhmän Juhanin kanssa.

Kun Juhani ja Maija saivat löytöretkensä tehtyä, olin aivan haltioitunut. Maijan kappaleet alkoivat soimaan päässäni, kun kättelin häntä ja pyysin astelemaan studioon haastista varten. Maija pyysi, josko voisi lähettää yhden tekstiviestin ennen haastattelun aloitusta; hän oli vasta hankkinut uuden älypuhelimen, joka olisi kyllä kelvannut minullekin.

Maijan kanssa juttelimme hänen tulevan albuminsa vaikutteista ja siitä, keneksi Maija Vilkkumaa haluaisi itseään verrattavan. En ollut kyllä uskoa korviani, kun kuulin tulevan levyn olevan ”in your face” –meininkiä! Innolla jään odottelemaan huhtikuuta ja tulevaa albumia.

Kun saimme haastattelun purkitettua, pääsin vielä Maijan kainaloon yhteiskuvaan. Täytynee penkoa Ei levyhyllystä ja luukuttaa sitä oikein olan takaa. :)

lue lisää

Toiset sitten osaavat virkata! | Arkistoitu

Tytti — Sat, 13 Feb 2010 11:25:42 +0200

On hassua joskus huomata, että vaikka kuinka kuuntelisi jonkun yhtyeen kappaleita, ei silti ole hajuakaan miltä bändiläiset näyttävät. Itse muistin vasta odotellessani Poets Of The Fallin Markoa, ettei minulla ole hajuakaan miltä hän oikeasti näyttää.

Päätin keittää herralle kaffet ja antaa jonkun muun ottaa hänet vastaan – näin välttyisin nololta tilanteelta, jossa artisti istuisi sohvalle enkä häntä tunnistaisi. YleX Viikonlopun tuottaja olikin bongannut Markon juuri silloin, kun olin nurkan takana laittamassa sumppeja tulelle.

Vieraanvaraisuuteni osoittautui hienoksi elkeeksi, ja mokasinkin vain yhden asian: en ollut muistanut tarkistaa, onko toimituksen kaapissa sokeria. Ja totta kai, silloin kun makeutusta ei löydy, joku sitä kaipaa. Markon ilmeessä taisi vilahtaa pientä nyrpistystä kun totesin hänelle, että sokeri onkin loppu.

Poets Of The Fallin Marko selvästi ajatteli sokeria koko pitkän haastattelun ajan, sillä viimeisen kysymyksen kohdalla hän kertoi himoitsevansa jotain makeaa. Vaikka koitin viedä keskustelun pelien maailmaan tai tulevaan albumiin, palasimme sokeriin.

Haastattelun jälkeen jäimme pitkäksi ajaksi puhumaan kutomisesta ja virkkaamisesta. Marko yllätti minut, kun hän kertoi virkkaavansa itselleen usein kaulaliinoja. Hieman nolona siinä sitten totesin, että itse hädin tuskin osaan pitää virkkuukoukkua kädessäni. Ehkäpä tulevaisuudessa löydämme kauppojen hyllyiltä POTF-kaulaliinoja..

lue lisää