Hergé:

Tintti ja Castafioren korut

”YMPÄRI KÄYVÄ PYÖRREMYRSKY!”, ”Katastrofi!”, ”Karmeampaa kuin Rooman palo!” – näin kuvaa Kapteeni Haddock Milanon satakielen, oopperalaulaja Bianca Castafioren suunnitelmaa vierailla Moulinsartin linnassa.

Oopperadiivan lähettämästä kirjeestä käynnistyy järjestyksessään 21. Tintti-tarina Tintti ja Castafioren korut, joka julkaistiin jatkokertomuksena vuosien 1961–62 aikana. Ensimmäisen kerran Tintti oli seikkailut jo 1920-luvun lopulla, kun belgialainen piirtäjä Hergé, alias Georges Rémi (1907–1983), oli lähettänyt siloposkisen sankarinsa juttumatkalle Neuvostojen maahan.

Sotienvälisen ajan Belgiassa Tintti osoittautui välittömäksi suosioksi, ja sarjakuva moninkertaisti sitä julkaisseen Le Vingtième Siècle -lehden myynnin. Tunnusomaista Hergén piirroksille oli tarkoin harkittujen yksityiskohtien runsaus. Niin pukuihin, rakennuksiin kuin tekniikkaan liittyviä detaljeja Hergé mallinsi keräämistään valokuvista, postikorteista ja mainoksista.

TINTTI-TARINANA Castafioren korut on varsin poikkeuksellinen. Kun sankarit aikaisemmissa albumeissa reissasivat eri mantereilla ja mitä eksoottisimmissa paikoissa, pysyttäytyy joukkio nyt visusti Moulinsartin muurien sisäpuolella. Vierailulle saapuneen oopperalaulajan korut katoilevat alituiseen – ja kun ne sitten lopulta viedään, ei kyse ole edes rikoksesta.

Tarinan jännite ei kuitenkaan katkea hetkeksikään. Hergé onkin kertonut halunneensa kokeilla, pystyisikö hän säilyttämään lukijoiden mielenkiinnon myös ilman varsinaisia tapahtumia.

CASTAFIOREN KORUISSA on myös kosolti farssin aineksia. Henkilöhahmot sähläävät, säikkyvät, kompuroivat ja ryntäilevät edestakaisin. Linnasta soitetut puhelut yhdistyvät väärin, papukaija toistaa umpimähkään oppimiaan fraaseja ja Tuhatkaunon järjestämä väri-tv-lähetys muuttuu yhdeksi kuvien, värien ja äänten sekasorroksi.

Suomessa Tintti seikkaili ensimmäisen kerran vuonna 1955, kun Sarvipään salaisuus ilmestyi jatkosarjana Radiolehdessä. Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 1970-luvulla Otavan ryhtyessä julkaisemaan Tintti-albumeita.

Teksti: Laura Puro