Hyvinsyöneet, 5. viikko

5. viikko
25. helmikuuta - 2. maaliskuuta 2008

MIKAELIN 5. KILVOITUSVIIKKO

Voi, voi. Paino senkun putoo, nyt kaikki valuneet kilot näkyy vaa’an mittarissa, kamalaa. Ollaan niin riskissä kunnossa, että on jaksettu oikein syöräkin.

Viikolla piti mennä porukalla uimaan, mutta kuinkas sattuikaan: tuttu ja turvallinen Kalevan uimahalli aukesikin vasta iltapäivällä. Niistä ovenavausyrityksistä kimpaantuneina päätimme lähteä kotiseutukierrokselle Petsamoon. Meinaan Tampereen Kaupin, sellaiseen. Ei ihan Lappiin asti. Asiantuntevana oppaana toimi ”veljemme” Timo. Hän kierrätteli ja kaarratteli meitä entisillä asuinseuduillaan. Me isot ähkimme ja puhisimme ihan riittävästi.

Kävimme myös keilahallilla missä Asko näytti meille aikaansaannoksiaan. Oli tehnyt mahtavan myyntitiskin keilapallon puolikkaista joskus menneinä vuosina. Kuinka ollakaan päätimme mennä sitten Suomen ensimmäiselle jäähallille. Ollaan muuten pelattukin ja tuomaroitu siellä, jotkut meistä.

Joskus 60-luvulla olimme marssineet Aleksanterin koululta Pyynikiltä jäähallin montulle. Kaikki innostuneet Tamperelaiset edustuspelaajat kuin junioritkin marssimme ”lakaatit” käsissämme pelipaidat päällä pitkin katuja ja huusimme yhteen ääneen ”jäähalli Tampereelle”. Voi poijat oli se näky silloin ennen.

Kuten kuvista näkyy pysähdyimme hallin nurkalle muistelemaan vanhoja asioita. Timo muuten hallin nurkalla kysy Harrilta: ” arvaa mikä tai kuka on nuija”? Harri yritti arvailla mitä sattui. Esitti jopa kivikautista lyömävehjettä, tai muuta vastaavaa. Emme voineet pidättää nauruamme, kun Timo antoi itse oikean vastauksen: ”Nuija on se raitapaitainen luisteleva ihminen, joka viheltelee jääkiekko-ottelussa miten sattuu ja milloin sattuu, mitä yleisö yhteen kovaan äänen kannustaa huutaen: Nuija, Nuija, Nuija. Isolla kirjaimella nääs, kun se on erisnimi. Eihän Harri tämmöisistä asioista mitään tiärä, kun se on syntynykkin vasta jäähallin valmistumisen jälkeen. Voi sitä poissaolevaa sivistystä, voi.

Jäähallilta palattiin autoille ja mentiin tervehtimään sponsoria, hyvällä menestyksellä. Painoni oli vaatimaton 102 kg. Parina päivänä pilkillä, ilman saalista ja lastenlapsia ulkoiluttaen viikko vierähti joutuisasti.

ASKON 5. VIIKKORAPORTTI

Kävelylenkki ”hyvinsyöneiden” kanssa tuttuihin maisemiin meni kuin itsestään. Jäähallin kohdalla tuli mieleen, voisiko vielä kokeilla jääkiekon peluutakin. Aikoinaan lopetin, kun kaverit rupesivat kyselemään saatko vielä itse luistimennauhat kiinni vai pitääkö auttaa. Kohta ei ole maha enää tiellä, eikä väsy ja hengästy ennen kentälle menoa, niin kuin ennen vanhaan.

Liikunta rupeaa pitkästä aikaa tuntumaan hauskalta harrastukselta, kun sen saa tehdä omaan tahtiinsa ja halujensa mukaan. Liikunta on niin kaun mukavaa, kun ei laiteta numerolappua rintaan ja ruveta ottamaan kellolla aikaa.

Olen ruokaillut lautasmallilla ja ihmetellyt tulosten hitautta. Lautasen koko vaan on tainnut olla ison mallinen. Vaihdoin lautasen pienempään malliin, niin eiköhän rupea tulosta tulemaan nopeammin

TIMON 5. VIIKKORAPORTTI

Alkuviikosta kävimme vaimon kanssa iloisessa Itä-Suomessa siirtämässä anopin digi-aikaan ja vaikka ei oltu kuin pari päivää, niin jo paino nousi kilon verran. Kuinka käy virallisessa punnituksessa? Takaisin tullessa mietin, että voiko ylipainon syy olla anoppi - ollaanhan me tunnettu jo yli 25 vuotta, mutta ei sentään, itsestä se kaikki johtuu. Itse asiassa meillä on anopin kanssa hyvät välit, yli 300 kilometriä.

Paino olikin tähän punnitukseen noussut ollen nyt 118 kg, tiukempi ote jatkossa.
Tämän viikon kotiseutukävelyllä oli mukava pyöriä niillä kulmilla missä lapsena ja nuorena tuli liikuttua, se herätti monia muistoja ja niitä oli mukava kertoilla toisille ”hyvin syöneille”. Uimaan ei keritty porukalla, mutta kävin itsekseni uimassa 1,5 km:ä. Lauantaina oli kävelyä melkein tunti.
Yhtenä kala-ateriana tällä viikolla oli kylmäsavu lohesta ja keittojuureksista tehty keitto, oli syötävän hyvää

HARRIN 5. VIIKKORAPORTTI

Viikko oli paha, koska olin lomalla ja silloinhan tulee himo syödä. Mutta kuitenkin jaksoin pitää pääni ja paino sen kun tippuu (virallinen vaaka 83,5 kg). Nyt täytyy jo harkita henskeleiden ostamista, kun housut tippuvat.

Liikunta on ollut koko ajan mukana, pari kävelylenkkiä, yksi muiden hyvin syöneiden kanssa sekä yksi tyttären kanssa vaunuja työntäen. Myöskin pari juoksulenkkiä tuli tehtyä ja pari kelluskelua uimahallissa lasten kanssa. Tuli nuoruus mieleen, kun kävin hyppäämässä 5 m:stä jaloin ja lapset perässä. Ainakin hauskaa oli.

Tästä on hyvä jatkaa tavoitteeseen!

> takaisin