Terijoen pioneerit

Tiistaina 17.11. YLE Teemalla klo 20.20.
Uusinnat keskiviikkona 18.11. klo 15.50 ja lauantaina 21.11. klo 14.15.

”En voi auttaa sitä joka ei tunne että näissä runoissa sykkii tulevaisuuden villi veri. Uudet ajat tekevät tuloaan. Toivon etten jää yksin sen suuren kanssa jota minä olen tuomassa”, Edith Södergran kirjoitti Kannaksella Raivolassa vuonna 1918.

Venäjän vallankumous oli juuri tyhjentänyt Terijoen tuhannet pitsihuvilat vain kymmenen kilometrin päässä Raivolasta. 1920–30-luvuilla suomalaiset taiteilijat löysivät autiot datshat. Ritva Heikkilä on muistellut, kuinka Terijoella nukuttiin ja seurusteltiin paljon, mutta myös työskenneltiin tiiviisti. Anna ja Reidar etsivät ohjelmassa tarunhohtoista Terijokea, ja oppaana heillä on alueen historiaan hurahtanut suomentaja ja kirjailija Jukka Mallinen.

Suomenruotsalaisen modernismin alkukoti
Terijoella Kuokkalan kylässä tien ja meren välissä seisoo edelleen vaatimaton Villa Golicke. Se oli Ina ja Tito Collianderin huvila, josta tuli kesäisin suomenruotsalaisten taiteilijoiden kohtaamispaikka. Huvilassa aikaansa viettivät esimerkiksi Ralf ja Oscar Parland, Elmer Diktonius ja Gunnar Björling.

Ohjelmassa kirjailija ja kriitikko Stella Parland matkustaa ensimmäistä kertaa isoisänsä Oscar Parlandin nuoruudenmaisemiin. Kannakselle sijoittuu myös Oscar Parlandin vangitseva lapsuuskuvaus Lumottu tie (1953), jota käsitellään tällä kertaa Kirjamaan lukupiirissä.

Terijoki on kahden suuren runoilijan ranta
Terijoella eli Zelenogorskilla on myös venäläinen historiansa. Ilja Repin maalasi Terijoen matalaan rantaan hakkaavaa merta. Nobel-palkitun runoilijan Joseph Brodskyn pohjoinen maisema on Terijoelta, ja Jukka Mallinen löytääkin rannalta runojen käkkyrämännyt. Nykyään Terijoki on Pietarin esikaupunkialuetta, jonne on rakennettu myös suureellisia uusia datshoja.

Annalle Terijokea esittelee palkittu venäläinen runoilija Sergei Zavjalov. Zavjalov syntyi Pietarin kupeessa vuonna 1960, ja Terijoki tuli hänelle tutuksi lapsuuden pioneerileireillä. Zavjalov johdattaa Annan lumoavalle Komarovon eli Kellomäen huvila-alueelle. Se on kilometrien mittainen metsikkö täynnä datshoja. Osaa huviloista rakastetaan ja asutetaan, toiset lahoavat paikoilleen. Jotkut talot on poltettu purkuluvan toivossa. Komarovossa sijaitsee myös Anna Ahmatovan neuvostodatsha, jonne päivätyssä runossa Ahmatova kirjoittaa: ”Joku viettää yhä lomaa etelässä, lekottelee Paratiisin puutarhassa. Täällä taas on hyvin pohjoista – ja syksyn sydänystäväksi tänä vuonna valitsinkin”.