VIERAANA tuottaja Anneli Pallas SUURI PELI, KORKEAT PANOKSET Maanantaina 29.11.1999 klo 21.20 Mikä oli ensimmäinen reaktiosi kun sait käteesi Paavo Haavikon käsikirjoituksen? Pieni epätoivo! Hirveän vaikea teksti! Mietin että miten ihmeessä tästä eteenpäin! Itselleni oli selvitettävä koko Tarton rauha. Kouluhistoriasta oli hämärästi muistissa että oli puhuttu "häpeärauhasta". Luin Tuure Vierroksen ihanan kirjan Tarton tanssi, jonka hän on kirjoittanut vanhojen lehtileikkeiden pohjalta ja tietysti Tannerin muistelmat Tarton neuvotteluista. Ekin (ohjaaja Erkki Tiihosen) kanssa aloimme tapamme mukaan pallotella ideoita puhelimessa aamuin illoin. Siitä kaikki lähti taas liikkeelle niin kuin usein aikaisemminkin. Miksi Tarton rauha oli "häpeärauha"? Neuvottelijat eivät vastoin odotuksia onnistuneet saamaan Itä-Karjalaa Suomelle. Karjala on saanut avohaavansa Tarton rauhassa. Nyt kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin keskustellaan taas Karjalasta. Haavikko ei ole kuitenkaan kirjoittanut dokumenttia vaan fiktion siitä kuinka neljä neuvottelijaa, kaksi vasemmistolaista ja kaksi oikeistolaista oleilevat Tartossa neuvottelujen venyessä keväästä syksyyn, kuinka he pohtivat sitä miten he ovat tähän tilanteeseen joutuneet ja miten Suomi on tähän tilanteeseen joutunut. Miehet pelaavat ajan kuluksi korttia ja neuvotteluissa venäläisten kanssa korkein panoksin peliä, jolle Haavikko antaa nimen Pro Patriae – Isänmaan puolesta. Ja siinä pelissä kaikki keinot ovat luvallisia! Otitte kovan haasteen vastaan! Kirkkaana johtotähtenä oli alusta alkaen, että vaikka yritämme toteuttaa käsikirjoituksen niin että katsojan mielenkiinto pysyisi, emme lähtisi vääntämään rautalangasta vaikeasta tekstistä yksinkertaista! Jutun pitäisi pysyä Haavikon näköisenä. Haavikon tapa on sijoittaa fiktio johonkin kehykseen – tässä tapauksessa Tarttoon vuonna 1920. Haasteeksi tuli, miten kehys rakennettaisiin uskottavasti näkyväksi tv-elokuvaan. Haavikon jäljiltä teksti ei ole koskaan niin valmista että kaikki rajat olisi annettu. Mihin voit tuottajana vaikuttaa? Ennen kaikkea teoksen sisällä resurssien käyttöön. Suuri peli, korkeat panokset on TV1:n draamaohjelmistossa ns. pienen budjetin ohjelma. Koska haluttiin tehdä mahdollisimman elokuvallinen juttu, piti päästä pois yhden huoneen miljööstä. Oli pakko päästä kuvaamaan myös Tarttoon! Jostain piti luopua ja jotain keksiä tilalle budjetin sisällä. Luovuimme esimerkiksi kalliista studioon lavastamisesta. Kehystarinaksi tehty neuvottelijoiden matka Suomenlahden yli Tarttoon kuvattiin nykyajassa, rooleihinsa valmistautuvien näyttelijöiden matkana Tallinnan-laivalla. Nuoret näyttelijät onnistuivat tässäkin tosi hyvin. Muut kuvauspaikat löytyivät Helsingistä. 1920-luvun laivan kabinetti oli valmiina erään firman edustustiloissa. Vuokrattiin ratapihalla seisova vanha junavaunu. Junan kulku tehtiin trikeillä ja näyttelijöiden liikkeillä. Tarton neuvotteluhuone löytyi Svenska Klubbenilta. Jopa vihreällä veralla katettu pelipöytä ja kortit olivat siellä valmiina. Virossa käytimme paikallista tuotantoapua ja joitakin virolaisia avustajia. Tämän tuotannon muotoa etsittäessä on ollut haasteellista vaikuttaa myös sisältöön. Puhelinkeskustelut kirjailijan ja ohjaajan kanssa ovat olleet innostavia ja luovia hetkiä, tuottamista parhaimmillaan. Uusia Haavikoita työn alla? Haavikko on tuottelias kirjailija. Meillä on ollut samanaikaisesti kolme hänen tekstiään työn alla eri vaiheissa. Parhaillaan valmistelemme vuoden 2000 loppupuolella esitettävää draamaa Sylvi Kekkosesta. Talvikuvaukset ovat jo helmikuussa. Ja vuodelle 2001 kehitellään käsikirjoitusta aikamme sankarista, lobbarista. Joten haasteita riittää! Katsotaanko Haavikoita? Eikö hänen töitään pidetä vaikeina? Viime aikaisilla Haavikon tv-jutuilla on ollut keskimäärin puolet Kotikatsomon tavallisesta katsojamäärästä. Useita satoja tuhansia katsojia joka tapauksessa. On vallalla jopa käsitys että Haavikolla olisi oma yleisönsä – samalla tavalla kuin haasteellisella kirjallisuudella. Tämän jutun yhteydessä on tarkoitus tutkia, koostuuko Kotikatsomon yleisö lähetysiltana Haavikko-faneista, hänen "omasta yleisöstään" vai onko kyseessä Kotikatsomon normaaliyleisö. Mitä odotat yleisöltä? Että katsoisivat. Juttu vaatii keskittymistä, mutta kannattaa katsoa. Remmissä on uusi sukupolvi Haavikon tulkitsijoita: Martti Mäkelä, Sixten Lundberg, Markku Maalismaa ja Esa-Matti Pölhö. Katsojan saattaa olla hankalaa ylittää aikarajat: ensin on mentävä 1920-luvulle ja siellä henkilöiden muistellessa vielä kauemmas keisarivallan aikaan. 1920-luvullahan se oli vasta lähihistoriaa. Mutta historiaa vähänkin paremmin tuntevat saavat kyllä kaikkea kivaa yksityiskohtaista itselleen… Anneli Pallas on toiminut erilaisissa tuotantotehtävissä TV1:ssä vuodesta 1972, josta tuottajana viimeiset kymmenen vuotta. 90-luvun alussa hän toimi yksityisen Epidem- yhtiön dokumenttituottajana. Hän valmistui TAIKin PD- tuottajakoulutuksesta 1995. Palattuaan TV1:een hän on tuottanut dokumentteja, suoria asiaohjelmia ja viime vuodet kotimaista draamaa Kotikatsomoon: mm. Eino-Juhani Rautavaaran säveltämän ja Hannu Heikinheimon ohjaaman jouluoopperan Tietäjien lahja (1996), tv-elokuvan Kettutytöt (1997) ja ensi vuoden alussa alkavan Harri Nykäsen kirjoittaman ja Tapio Piiraisen ohjaaman 12-osaisen rikosjännärisarjan Raid. Anneli Pallaksen ja Erkki Tiihosen edellinen yhteistyö oli Paavo Haavikon Korkein oikeus (1998). Anneli Pallasta haastatteli Terttu Talonen.