VIERAANA Gimman roolin näyttelevä Marja Pyykkö (s. 1975) KIVAT SULLE, MOI! Maanantaina 4.10.1999 klo 21.20 Valokuvaaja Mari Männistö haluaa kuvata Marja Pyykön tähän haastatteluun ehdottomasti isosta ikkunasta tulvivassa luonnon valossa. Totta – tälle reippaalle ja teeskentelemättömälle nuorelle naiselle se sopii – Gimman roolin hyvin näyttelevä Marja julistaa, ettei ole näyttelijä. Marin mielestä monet näyttelijät ovatkin valokuvattaessa aivan liian tietoisia omasta ulkonäöstään. Sinähän valokuvaat paljon itsekin? "Kameran silmä on pelottava. Broidin kanssa otetaan toisistamme kuvia, se ottaa taidekuvia musta – on saatukin hirmu kivoja, kun pystyy relaamaan." Kari Franckin ohjaamassa tv-elokuvassa Sinulla on tummat hiukset? "Ne vaalentuivat Väli-Amerikassa, jossa reissasin neljä kuukautta. Ensin aurinko poltti ne ja sitten niistä tuli luonnonkiharat!" Mitä Väli-Amerikassa? "Hengailin siellä neljä kuukautta – ensin Meksikossa kuukauden, sitten Belizessa, Ecuadorissa, Kuubassa… Olin vuosi sitten käynyt Ecuadorissa ja ihastunut sikäläisiin oloihin ja ihmisiin. Nyt lähdin reissuun yksin." Eikö pelottanut yhtään? "Mä en pidä pelkäämisestä. Pelon tunne täytyy työstää pois. Ryhdyin harrastamaan laitesukellustakin sen tähden että pelkäsin sukeltamista ihan kauheasti! Korkeat paikat eivät pelota – mutta ahtaan paikan kammo mulla kyllä on. Pikkuskidinä olin isän ja broidin kanssa Egyptissä, yöpimeässä kiivettiin Kheopsin pyramidin huipulle – se on aika korkealla, eikä pelottanut yhtään… Mutta sitten kun päivällä mentiin hautakammioihin sisälle, alkoi ahistaa ja itkettää…" Et sentään ole hypännyt Benjiä? "Kolme kertaa. Viimeksi Kaivarissa." Noin rohkeaa mimmiä ei tainnut elokuvan ennakkokatselu hetkauttaa? Vai? "Jännitti se ja järkytti. Kun huomasi omat mokansa. Mä olen jännittäjä. Musta on hienoa tehdä duunia, mutta tulosta en katsoisi mielelläni ollenkaan… Vaikka Milon (Pekka Milonoffin) kanssa on joitakin onnistuneitakin kohtauksia…" Olet näytellyt ja tehnyt monenlaisia elokuva-alan töitä kameran toisella puolella. Aloitit Kellariteatterissa? "Siellä näyteltiin Misa Palanderin ohjauksessa, Humiseva harju commedia dell´arte -tyylillä! Oli hauskaa! Sitten meitä lähti oma jengi Katajanokalle Oranssin tiloihin, pantiin ryhmällä pystyyn kolme näytelmää, mm. Sam Shepardin Haudattu lapsi. Sitten näyttelin Ylioppilasteatterissa. Harjoiteltiin kuukausitolkulla Kaapelilla Kirkkopellon Kostamusta. Improvisoitiin joukolla kohtauksia – niitä oli ainakin kahdeksan tunnin edestä. Se oli hienoa aikaa, mutta hirveän raskasta. Hyvän frendini Marjaana Maijalan kanssa näyteltiin Raimo O. Niemen jutussa Kissan kuolema. Ihanne olisi, jos voisi sanotaan kerran vuodessa näytellä hyvässä jutussa ja tehdä töitä kameran toisella puolella välillä. Rahat elämiseen on revittävä jostain. Taloudellisesti riippumaton täytyy pystyä olemaan. Mutta olisi hienoa, jos voisi valinnan vapauden säilyttää. Mulla on uusi haave: maailmalla reissatessa on käynyt selväksi ettei ole pakko jäädä Suomeen. Olen selvittänyt mahdollisuuksia opiskella esimerkiksi Havannassa tai Barcelonassa. Havannan koulut ovat todella tasokkaita, Coppola käy luennoimassa ja aurinko paistaa ja ihmiset ovat ystävällisiä. Sitä paitsi Kuuban yhteiskunnallinen tilanne on nyt mielenkiintoinen. Mitä mieltä olit tästä Gimman roolista? "Kun ohjaaja antoi tekstin ja sanoi että tässä olisi tällainen rooli, niin luin sen ja tein pari havaintoa–- että ei tarvitse olla alasti – ja että tekstiä on paljon ja niin rikasta, näppärää ja kiemuraista, että miten minun jolla ei ole paljon kokemusta, pitäisi sitä näytellä. Käsikirjoituksessa on yleistä ja yhteiskunnallista sanottavaa, mutta minä lähdin rooliini näistä ihmisistä. Siitä repliikistä, missä tyttö sanoo, ettei hän olisi lähtenyt koko leikkiin mukaan, ellei hänen ja miehen välillä olisi ollut oikeasti vipinää ensi tapaamisella! Vähän hassulta tuntui näytellä tuttujen poikien isän kanssa – kyllä kundit jaksoivatkin kuittailla lahjakkaasti!" Sinä olet ollut monen kotimaisen elokuvan tekemisessä mukana: kuvaussihteerinä, rekvisitöörinä, järjestäjänä, studio-ohjaajana, tuotantosihteerinä… Onko kameran toisella puolella työskentelemisestä ollut Sinulle näytellessä hyötyä? "On ja ei. Ymmärrän mitä kuva on. Mutta kun tuntee tekniset rajoitteet , niin tietää tavallaan liian hyvin, on liian tietoinen tekemisistään – onko katseen suunta esimerkiksi oikea… Sen pohtiminen on epäolennaista näyttelijän kannalta Vasta sitten kun ammattitaito on tosi kova, on varaa jo ruveta miettimään balanssia ilmaisun ja tekniikan välille. Kun Nelosen Tähtitehdasta kuvattiin seurasin studio-ohjaajana läheltä näyttelijöiden työtä – kyllä kokeneilta työ sujui nopeasti!" Tänään loppuivat Markku Pölösen Rauli Badding Somerjoki -leffan kuvaukset. Olit tiimissä mukana, mitä teit ja onko haasteita tiedossa eteenpäin? "Se oli tosi mukava tuotanto. Olen avustanut Pölöstä kaikissa hänen filkoissaan – lukuun ottamatta Onnen maata. Nyt avustin mm. castingissa – konserttikohtauksiin tarvittiin yli tuhat avustajaa halliin. Käytimme uutta tietokoneistettua systeemiä. Avustajat ilmoittautuivat netin kautta ja minä lähetin sähköpostilla tiedot heille. Huomenna lähden uuteen duuniin, studio-ohjaajaksi Nelosen uuteen sarjaan. Het-set eli luurit päähän ja…" Ja töihin! "Ja illalla systerin kanssa opettelemaan capoeiraa… se on melkoista akrobatiaa!" Marja Pyykköä haastatteli Terttu Talonen. (Capoeira lienee alun perin brasilialaisten orjien tanssi, johon oli kätketty kiellettyjä itsepuolustusliikkeitä.)