VIERAANA muusikko, säveltäjä Mauri Sumén PIENI PALA JUMALAA osa 3/4 Iloinen, Ilona! Maanantaina 8.11.1999 klo 21.20 Elokuvamusiikin säveltäjistä kuulee harmittavan vähän. Todennäköisesti moni tuntee Sinut paremmin yhtenä Leningrad Cowboyna kuin Jussilla palkittuna elokuvasäveltäjänä? Mistä leffasta se Jussi muuten tuli? "Veikko Aaltosen Tuhlaajapojan musiikista 1993. Musiikki ei taida kiinnostaa kriitikoita? Mä olen tehnyt kymmenen vuotta musiikkia elokuviin, mm. Aaltosen, Aki Kaurismäen ja Mika Kaurismäen elokuviin. Akin Boheemielämään ja kaikkiin Leningrad Cowboys -elokuviin, Mikan elokuviin Zombie, kummitusjuna, Condition Red ja puoli vuotta jo valmiina olleeseen leffaan Highway Society. Ennen tätä tv-sarjaa tein musiikin Aaltosen elokuvaan Rakkaudella, Maire." Elääkö Suomessa elokuvasäveltäjänä? "Aina sen aikaa, kun työ kestää. Periodeittain. Tällä hetkellä ei ole tekeillä mitään. Odotan mielenkiinnolla töitä!" Oletko tehnyt aikaisemmin musiikkia Peter Lindholmin ohjauksiin? "En koskaan. Pieni pala Jumalaa on ensimmäinen yhteistyö Petskin kanssa. Hän kertoi minulle pari kolme vuotta sitten, että on tulossa joku juttu. Hän oli nähnyt joitakin töitäni ja kun tämän elokuvan kuvaukset sitten käynnistyivät, hän puhui minut mukaan. Olin ohjaajan oma valinta, mikä oli tietysti hyvä lähtökohta työlle." Mikä säveltäjän rooli on elokuvan tiimissä? "On ollut vaikea asia oppia että levy ja leffa ovat kaksi eri asiaa ja niiden säveltämisessä konkreettinen ero. Nuoremmille kollegoille haluaisin sanoa että alusta asti on hyvä painaa mieleen, että elokuvan säveltäjän duuni on osa kokonaisuutta, ei sooloilua. Ohjaaja vastaa elokuvan kokonaisuudesta. Hänellä on mahdollisuus ja valta poistaa musiikkia, siirtää sitä toiseen paikkaan tai lisätä sitä. Hänellä on tietysti tästä myös vastuu. Ohjaaja on lopultakin koko jutun kapellimestari. Elokuvan säveltäjällä pitää olla myös elämänkokemusta ja ihmistuntemusta. Jotta pystyy kirjoittamaan kohtaloista joita tässäkin tv-elokuvassa on. Ihmistuntemusta voi ja pitää opiskella. Tämä työ ei olisi ollut mulle mahdollinen kymmenen vuotta sitten." Tässä neliosaisessa sarjassa on yhteensä tunnin verran vaikuttavaa musiikkia. Miten sen teit? "Tapasin ohjaajan ja hän kertoi minulle nuoren naispapin tarinan. Siltä pohjalta – siis ilman mitään kuvaa – syntyi heti unenomainen kappale, jolla olikin sitten myöhemmin käyttöä. Luin käsikirjoituksen, kävin kuvauspaikalla kerran katsomassa kuka pääroolin näyttelee. Kun ensimmäiset versiot sarjan kolmesta osasta olivat nähtävissä, alkoi varsinainen sävellystyö. Tein kuvamateriaalin pohjalta itselleni musiikkikartan, johon merkitsin kohdat joihin minun mielestä piti laittaa musiikkia. Kuvissa oli unijakso, johon alkuperäinen unihahmotelma sattumalta sopi. Ohjaajan kanssa käytiin karttaa lävitse. Hän kenties antoi jonkun lisäpaikan, mutta ei poistanut mitään. Syntyi musiikkia, soitin teemoja ohjaajalle – meillä oli muutama tällainen tapaaminen. Musiikkistudioon hän ei tullut enää ollenkaan. Luottamus pelasi sataprosenttisesti." Sarjan neljä osaa ovat ikään kuin näytelmän neljä näytöstä. Kuuluuko tämä musiikissa? "Jokainen osa alkaa eri musiikilla, jokaisen osan luonne on eri. Pääteemoja on viisi: Ensimmäisen osan alussa heti naispappi Lillin oma hypnoottinen uniteema, jossa kuuluu naislaulajan ääni. Tästä teemasta on variaatioita myös eri osien keskellä." Anteeksi että keskeytän – alun uniteema on upea – mitä soittimia siinä on? "Harput ja huilu, basso, piano, percussioita, ihmisääni… Toinen pääteema on Lillin kotiteema, joka kuvaa seesteistä Töölön kaupunginosaa vastavoimana rauhattomalle Itä-Helsingille. Kolmas teema sai sarjan erään henkilön mukaan nimen Raitola. Siihen keskittyy kauhu, väkivalta, kaikki epäilyttävä. Neljäs, Lillin ja Rudolfin teema, nousee sarjan edetessä hallitsevaksi. Se on tärkeä, oikeastaan rakkausteema, jossa taas kuuluu naislaulajan enkelimäinen ääni. Viidettä yleissuspens-teemaa varioidaan taustoissa kun jännitys tiivistyy toisesta osasta eteenpäin Lillin paineiden kasautuessa." Lauluääni on Johanna Rusasen. Se tuo todella mahtavan lisän musiikkiisi! "Jos voin sanoa jotain itselleni vuosien varrella selvinneen niin sen, että ihmisääntä käyttämällä pääsee parhaiten lähimmäksi draaman ydintä. Käytin ihmisääntä jo Aaltosen Isä meidän -leffassa ja nyt viimeksi Mairessa. Ihmisääni on elokuvamusiikissa tehokkain, aivan ylivoimainen ykkönen! Minä uskon että pääsen yhdellä laulajalla tehokkaampaan lopputulokseen kuin sadalla soittajalla." Katsojan ei varmaankaan tarvitse elokuvasta nauttiakseen tunnistaa kaikkia musiikin yksityiskohtia? "Mitä olen myös oppinut tästä työstä on, että aina kun teen elokuvaan musiikkia niin kaikki musiikki pyrkii olemaan siellä harkitusti ja tarkoituksella, kertomassa katsojalle lisää – osana elokuvan tarinan dramaturgiaa. Katsojan kannalta pääasia on että sen minkä katsoja huomaa – sen on kosketettava katsojaa. Se on ollut musiikkia tehdessäni tavoite!"
	Pieni pala Jumalaa -sarjan musiikki on saatavilla CD-levynä, mm. Yle Shopissa, Radiokatu 5, Helsinki 24.