VIERAANA ohjaaja Titta Karakorpi von Martens ÄLÄ SANO MUA PRINSESSAKS! Maanantaina 11.10.1999 klo 21.20 Mitä kaikkea ihmisen pitää osata voidakseen ohjata tv-elokuvan? "Ohjaajan pitää hallita dramaturgia  – sekä käsikirjoituksen että ohjauksen – se on kaiken aa ja oo. Pitää osata ohjata ihmistä, nähdä kokonaisuus, hallita hyvin tekniikka – ja ennen kaikkea pitää pystyä tiimityöskentelyyn. Kyllä elämästäkin täytyy jotain tietää – kokemusta usein aliarvioidaan." Miten tv-ohjaajaksi tullaan? "Minä valmistuin Teatterikorkeakoulusta ohjaaja-dramaturgiksi , mutta varsinainen oppi alalle tuli kyllä ohjaajilta Risto Jarvalta ja Jaakko Pakkasvirralta. Toimin koulun jälkeen molempien ohjausassistenttina ja näyttelin molempien ohjaamissa elokuvissa." "Oppini elokuvan leikkauksesta sain kun istuin ohjaajan vieressä leikkauspöydässä; kirjoitin Jarvan Työmiehen päiväkirjan käsikirjoituksen sana sanalta kuva kuvalta muistiin – Olin yhtenä pyöränä jengissä mukana, mm. käsikirjoittamassa Jarvan lyhytelokuvia – Nainen ja yhteiskunta oli niistä yksi. Teoriaa olen opiskellut sittemmin jatkuvasti." "Televisiokokemusta olen saanut siitä asti kun 21-vuotiaana ohjasin ensimmäisen tv-näytelmäni Euripideen Kykloopin Mainos-TV-teatterille – ja tietysti Televisioteatterissa, jossa aloitin näyttelijänä." Eikö ohjaaminen ole tavattoman rasittavaa? "Koskaan en tunne olevani enemmän lomalla kuin tuotannon parissa. Ohjaaminen on niin ihanaa!" Mikä siinä on niin ihanaa? "Kun on ammattitaitoinen ryhmä jossa kaikki antavat oman työpanoksensa, asiat sujuvat. Siinä haluaa olla ohjaajana mukana. Se on elämistä täysillä!" Ohjaako nainen eri tavalla kuin mies? "Sanovat että nainen on Venuksesta, mies Marsista. Kyllä nainen ja mies kommunikoivat eri tavalla." Haittaako taiteellinen työ arkielämääsi tai päinvastoin? "Perhe hermostuu silloin kun minulla ei ole ohjaustyötä. Mene nyt töihin jo, ne sanovat. Onhan se niin että arkipäivä ei anna aina niin paljon virikkeitä." Miten olet ratkaissut vanhemmuutesi ja ohjaajan työsi yhteensovittamisen? Tätä ei muuten kysyttäisi mieheltä, joka ohjaa! "Eri aikoina on ollut erilaisia ratkaisuja. Kun lapset olivat pieniä, aika ei tahtonut riittää... Lapset ovat itsekin olleet mukana näyttelemässä – nähneet mitä työni on – ja ovat erittäin hienosti ymmärtäneet." Voisitko itse olla tv-elokuvasi Cecilian syyttämä ohjaaja-vanhempi? "Voisin olla. Ohjaaja-äiti. Kolmen lapsen kanssa, jotka kaikki ovat olleet murrosiässä, samat lapsen ja vanhemman väliset kysymykset ovat tulleet moneen kertaan esille. Mielestäni lopputuloksesta voi tulla hyvä vain, jos jutussa on jotain omakohtaisesti koettua." Mikä oli vaikeinta tässä työssä? "Ei vaikeinta, mutta tärkeintä oli uskaltaa tunnustaa ihmissuhteen kipeimmät kohdat. En kokenut tätä ohjausta vaikeana. Pidän hirveästi tällaisista jutuista joissa voi keskittyä ihmisiin ja keskittymällä keskittyä asiaan!" Millainen on hyvä käsikirjoitus? "Käsikirjoituksessa pitää olla hyvä tiivis juoni ja elävät henkilöt ja ihmissuhteet. Tässä jutussa ne ovat. Muuta en kirjailijalta vaadi." Mistä löysit Ceciliaksi tämän hyvän nuoren näyttelijän? "Elina Berg löytyi Helsingin Ylioppilasteatterista. Monista koekuvatuista. Olen onnellinen ja iloinen hänestä. Hän on loistava näyttelijä ja tajuaa kuvassa olemisen, kuvan merkityksen." Olet itse näytellyt ja tanssinut. Ovatko kokemuksesi vaikuttaneet ohjaamiseen? "Näyttelemisellä on vaikutusta ohjaamiseen. On paljon helpompi ohjata näyttelijää, kun tietää mikä näyttelijän tehtävä on. Ja näyttelijät sanovat vaistoavansa että ohjaaja tietää." "Ja toisin päin: Ohjaaminen on vaikuttanut näyttelemiseeni. Olin onnellinen kun oivalsin sen näytellessäni Friedan roolin Pakkasvirran elokuvassa Linna. Siitä oli kauan kun olin viimeksi nuorena ja kokemattomana näytellyt ja olin jo pitkään tehnyt ohjaajana töitä. Hitsi kuinka ohjaamisesta on näyttelemiselle hyötyä!" Totta - saitkin siitä roolista Valtion palkinnon! Tanssi taas on vaikuttanut liikkeeseen ja rytmiin – siihen mitä liikkeellä voin ilmaista. Näytelmässä tapahtuu sisäinen liike käänteiden kautta alusta kohti loppua. Liikkeen kautta tapahtuu muutos. Ohjaajan täytyy pystyä näyttämään tämä sisäinen liike konkreettisin ulkoisin keinoin. Siis miten? "Tässä elokuvassa esimerkiksi tapahtuu liikettä ajassa. Talvipäivän päivänvalosta siirrytään iltaan. Alkaa näkyä yhä enemmän heijastuksia ikkunoista. Siirrytään henkilöiden arkipäivästä kohti muistikuvia, menneisyyttä, kipeitä asioita. Heijastusten ja näkymien kautta olen yrittänyt löytää syvyyttä kuvalle samalla kun henkilöt menevät yhä syvemmälle suhteeseensa." Värit ovat merkitseviä ohjauksissasi. Voisitko tehdä mustavalkoisen elokuvan? "Värit todella merkitsevät minulle paljon. Mustavalkoinen sopisi historiallisiin aiheisiin – mustavalkoisella voi yksinkertaistaa, välttää kaameat värivirheet. Punainen on kuin huutomerkki! Sanon aina lavastajalle ja pukusuunnittelijalle että jos on suunnitteilla jotain punaista niin siitä pitää erikseen keskustella. Tämän elokuvan värit ovat kuultavan vaaleanharmaa ja – lämpimän keltainen." Tällä kaudella Kotikatsomossa nähdään toinenkin ohjaamasi elokuva, Kivinen lintu 13.12. Rauha Kejosen tarina palkittiin TV 1:n kirjoituskilpailussa Sukupolveni unta. Mitä elokuvalle kuuluu? "Kivinen lintu on pohjoiskarjalaisen 40-vuotiaan naisen kehitystarina. Siinä on tragiikkaa, mutta myös huumoria. Kuvasimme sitä kesällä Nurmeksessa, Kajaanissa ja studiossa Helsingissä. Olen lähtökuopissa aloittamaan elokuvan leikkauksen." Kivisen linnun värit? "Metsän vihreä, taivaan sininen ja – punainen huutomerkki!" ------------------------------------------------------------------------- Titta Karakorpi von Martens: Televisioteatterissa vuodesta 1969 näyttelijänä 1969-71 dramaturgina 1971-1981 ohjaaja-dramaturgina 1982-1995 ohjaajana 1995- näyttelijätehtäviä, mm. Edwin Laineen Täällä pohjantähden alla: naispääosa Elina, Risto Jarvan Työmiehen päiväkirja: Laura, Tuija-Maija Niskasen Lokki: Masha, Jaakko Pakkasvirran Linna: Frieda (Valtion palkinto 1987) dramatisointeja, mm Juhani Peltosen Muistoja Elmosta, Christer Kihlmanin Madeleine, Aulikki Oksasen Isosisko ja pikkuveli (palkittu Prahassa 1979) käsikirjoituksia, mm. elokuvaan Runoilija ja Muusa (1978) ohjauksia Helsingin Ylioppilasteatterissa, Mainos TV:ssä, Svenska Teaternissa ja FST:ssä ohjauksia TV1:ssä, mm. Tanssi hiljaisessa talossa, Minä Altair, Isänsä tyttö, Ihmisen paras vihollinen, Silittäjä, kansainvälinen nuorten sarja 13. Ratsastaja (1997), Älä sano mua prinsessaks!, Kivinen lintu (1999) Titta Karakorpi von Martensia haastatteli Terttu Talonen