Kymenlaakson laulu

Lähelle toista ihmistä

Pirkka-Pekka Petelius, miten onnistuu käytännössä sekä ohjata että näytellä pääroolia?
 
- Olen ohjannut vain kaksi eri tarinaa, 55 minuuttia puheaikaa ja Kymenlaakson laulun, joissa molemmissa olen myös näytellyt pääosan. Minulla ei ole vertauskohtaa ns. normaaliin ohjaustilanteeseen lukuun ottamatta muutamia kohtauksia em. tarinoissa. On kuitenkin selvää, että samalla kun olet sekä kameran edessä että sen takana, se tilanteesta riippuen saattaa olla jommastakummasta pois. Saati sitten kun mukana on muitakin näyttelijöitä huolehdittavana samaan aikaan. Apulaisohjaaja olikin erityisesti Kymenlaakson laulussa ehdottoman tärkeä.

Ohjaatko itseäsi ankarammin kuin muita näyttelijöitä?

- Uskoisin, että monivuotisen kameralle näyttelemiskokemukseni perusteella olen oppinut jo katsomaan tekemisiäni suhteellisen objektiivisesti. Olen ohjaajana pyrkinyt seuraamaan tarinan kulkua ja henkilöiden edesottamuksia ns. ulkopuolisen silmin ja luulen onnistuneeni sekä karsimaan että hyväksymään omaa näyttelemistäni yhtä tasapuolisesti kuin muitakin roolitulkintoja. 

Tärkeimpiä suhteita kuvauspaikalla on ohjaajan suhde näyttelijöihin. Kerro tästä jotakin.

- Tämä korostui erityisesti Kymenlaakson laulussa, missä näyttelijän tulkinta oli tarinankerronnan lähes ainoita lähtökohtia. Kirjoittaessamme "henkilökuvaa" eli tarinaa Fabianista käsikirjoittaja Harri Virtasen kanssa, halusimme kuvata ihmisen sisäistä prosessia määrätyllä aikajanalla. Halusimme poistaa kaiken turhan toiminnallisuuden. Tämän seurauksena myös kuvallinen kikkailu on pyritty karsimaan pois ja tavoitteeni ohjaajana oli viljellä lähikuvaa ihmisistä niin pitkälle kuin tarinan ymmärtämisen kannalta mahdollista. 

Tämä tarina ja nämä keinot kaikessa ankarassa niukkuudessaan asettivatkin näyttelijöiden harteille lähes mahdottoman paineen. Tarina joko kaatuu tai kantaa näyttelijöidensä tulkinnan myötä. Tuntui riskaabelilta, mutta juuri siksi tekemisen arvoiselta. Emme siis keinoissa lähteneet tavoittelemaan "tavanomaisuutta", koska emme sitä halunneet tarinankaan suhteen. 

Lähinnä kerronta tuo mieleen vanhan kunnon TV-teatterityylin, missä aikaa on annettu kunkin henkilön näyttelemisen "prosessoinnille", onhan koko tarinassa prosessista kysymys. Pidimme luku- sekä toimintaharjoituksia ennen kuvauksia erikseen, koska ohjaajana halusin, että näyttelijät tuntevat olonsa turvalliseksi ennen kuvaustilanteeseen menoa. Emme lyöneet mitään lopullisesti harjoituksissa lukkoon, mutta pyrimme pääsemään niin lähelle oikeata tilannetta kuin mahdollista, jotta kun kamera käy, on meillä mahdollisuus tehdä versioita ja nauttien löytää kiintoisimmalta tuntuva tulkinta.

 
Oli siis hyödyksi jos ohjaaja pääsi henkisesti mahdollisimman lähelle näyttelijää, koska koko tarinan päämääränä on tuoda katsoja mahdollisimman lähelle toista ihmistä. Erilaista ihmistä. Ymmärtää ihmisten erilaisuutta.

Rooleissa mm:

Pirkka-Pekka Petelius, Kristiina Halttu, Ritva Oksanen, Jemina Sillanpää, Jussi Vatanen, Jani Volanen, Pirjo Lonka, Seppo Halttunen, Jukka Rasila.

Tekijät

Käsikirjoitus Harri Virtanen ja Pirkka-Pekka Petelius
Ohjaus Pirkka-Pekka Petelius
Kuvaus Jari Pollari
Lavastus Risto Karhula
Valaisu Jari Lehtiniemi
Leikkaus Jyrki Keränen
Pukusuunnittelu Barbi Laine
Tuotanto Oy Säihky