yle.fi

Ma 11.5. Nainen kedolla


Kun kuva jää vaivaamaan 

Nainen kedolla on draamatrilleri inhimillisistä huijauksista ja väärennöksistä. Elokuvan ensi-ilta oli vuonna 2002. Millä mielellä elokuvaa muistelee sen käsikirjoittaja ja ohjaaja, Juha Lehtola

 

Valheen ja toden rajapinta 

- Katson kyseistä elokuvaa hieman hämmentyneenä, että olenko minä tosiaan tehnyt sen. Olenko ajatellut tällaisia asioita? Se on ihan luonnollistakin, sillä omat kiinnostuksen kohteet muuttuvat aina. 
Kun tein Nainen kedolla- elokuvaa, minua kiinnosti valheen ja toden rajapinta. Tietenkin se minua vieläkin kiinnostaa, mutta olisin silti hämmästynyt jos palaisin tekemään samasta aiheesta uutta elokuvaa. Nyt häiritsevät toiset teemat ja aiheet.
Toisaalta olen kiinnostuksella seurannut, miten monia asioita - esineitä ja asioita - väärennetään yhä enenemissä määrin: lääkkeistä muinaisesineisiin.
 
Hieman karsastan muuten tuota draamatrilleri-sanaa, koska pyrkimyksenäni oli jonkinlainen hybridi. Minua kiinnosti voiko trilleriä, rakkauselokuvaa ja jopa komediallisia elementtejä yhdistää toisiinsa niin että lopputuloksessa olisi myös ironiaa. Sana "draamatrilleri" kuulostaa kamalan haudanvakavalta. 


Milloin saa valehdella? 

- En tiedä. Ei kaiketi koskaan toisille ihmisille, mutta silti ihminen valehtelee koko ajan itselleen, joten ei se ihme ole, että välillä suusta tupsahtelee ties mitä soopaa. Valehteleminen on ihan loogista toimintaa koska ihminen manipuloi jatkuvasti toisia ihmisiä ja itseään. En pidä itseäni erityisen rehellisenä ihmisenä, koska harrastan itsepetosta päivittäin. 

 

Maailman paras idea 

- Aina ensin pitää omaa ideaa maailman parhaimpana. Se on luonnollista, koska käsikirjoittaminen on niin hankalaa ja tylsääkin, että pitää manata oma idea neronleimaukseksi. Sitten ajan kanssa teos asettuu oikeisiin mittasuhteisiin.

- Nainen kedolla oli esikoiselokuvani ja esikoiselokuvassa ohjaaja tekee paljon virheitä ihan kokemattomuutensa vuoksi: kuvaa kohtauksen liian vähillä kuvilla tai kamera on typerässä paikassa suhteessa kuvattavaan aiheeseen.
Moniin asioihin olen tietenkin tyytymätön, koska ainahan työstä näkee jälkeenpäin vain mokia. Monet virheet tajusin vasta leikkauspöydässä, mutta tekevälle sattuu.
 
- Olen tyytyväinen näyttelijöihin: Tiina Lymiin, Markku Maalismaahan, Hannu-Pekka Björkmaniin, Sanna-Kaisa Paloon ym. Elokuva on päähenkilövetoinen eli Tiina Lymin esittämä henkilö on melkein jokaisessa kohtauksessa. Tällainen vastuu ei näyttelijälle ole erityisen helppoa sillä hän joutuu kantamaan koko elokuva harteillaan.
Minusta Tiina tekee tässä hyvän roolityön ja hän paneutui rooliin hyvin. Olen joskus sanonutkin, että elokuva on minun ja Tiinan yhteinen elokuva. Tiina luki käsikirjoituksen monen kertaan ja antoi tärkeitä kommentteja jo kirjoitusvaiheessa. Uskon, että työstä tuli hänellekin hyvin läheinen. 

 

Alussa on kuva 

- Aiheen valitseminen menee usein niin, että minulla jokin kuva, visio, joka jää vaivaamaan. Elokuvassa Nainen kedolla se oli kahden kuvan koostumus. Nainen katsoo maalausta ja miettii, onko maalaus aito vai väärä. Sitten nainen katsoo miestä ja miettii, onko mies aito vai väärennys. 
Näiden kahden kuvan välille alkoi kehittyä elokuvan juoni, joka syntyi mielessäni todella nopeasti - muistaakseni muutamassa tunnissa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että käsikirjoitus olisi syntynyt nopeasti, koska aina löytyi hiottavaa ja tarkennettavaa. Mutta näytelmän perusjuoni syntyi hämmästyttävän vikkelästi. Yleensä kokonaisjuoni kehittyy minulla tuskastuttavan hitaasti.

 

Laita kamera sinne missä löyhkää 

- En usko yleisiin ajassa oleviin teemoihin vaan tekijän omaan havaintoon. Dramaturgi, kirjailija Outi Nyytäjä sanoi joskus viisaasti, että jos juoksee ajan perässä, niin on koko ajan myöhässä. Tekijänä pitää pitää silmät auki ja kertoa jotakin olennaista ja itsehavaittua tästä ajasta. Ja sellaista, jonka kokee niin tärkeäksi, että sen haluaa välittää muillekin.

- Elokuvaohjaaja Rainer Werner Fassbinder sanoi, että elokuvaohjaajan tehtävänä on laittaa kamera sinne, missä löyhkää. Yksi tällainen kameranpaikka voisi olla nyt Suomen ja Venäjän raja, koska minusta suomalaisten ja venäläisten suhde on aina kiintoisa teema ja juuri nyt raja-alueelle sijoittuva tarina voisi olla erityisen kiinnostava. Jo visuaalisesti tuo rajamaisema on todella houkutteleva. 

 

Tulossa osuva kuva Suomesta

Juha Lehtolan seuraava tv-työ ei kuitenkaan sijoitu Suomen ja Venäjän rajalle.

- Pirkko Saisio on kirjoittanut kerrassaan mainion käsikirjoituksen YLE Kakkosen Draamalle, joka kuvaa elämää tehdaspaikkakunnassa. Olen hyvin innostunut työstä, koska se kuvaa monimutkaisia tunteita ja monimutkaisia ihmisiä, jotka ovat silti tunnistettavia. Se piirtää aika osuvan ja yllättävän kuvan tämän hetken Suomesta. 

_________________________________

Kuka? 

Juha Lehtola

Käsikirjoittaja, teatteri- ja elokuvaohjaaja.

Venla-palkinnot: paras tv-elokuva 2003: Nainen kedolla. Paras ohjaus 2007: Rakkauden nälkä.

Näytelmät: mm Othellohyrrä, Loppuun asti lystikkäät, Kuka kukin on (yhdessä kirjailija Kari Hotakaisen kanssa) 


Nainen kedolla 

Päärooleissa: Tiina Lymi, Markku Maalismaa, Sanna-Kaisa Palo, Kari Heiskanen, Tommi Raitolehto, Pekka Laiho
Käsikirjoitus ja ohjaus: Juha Lehtola
Kuvaus: Mark Stubbs
Ääni: Tero Malmberg
Leikkaus: Peter Lindholm
Tuottaja: Peter Lindholm
Tuotanto: Petfilms Oy ja TV1 Yhteistuotannot

Lähetä linkki

Lähetystiedot

YLE TV1 maanantaisin klo 21.30
Uusinta perjantaisin klo 23
Ohjelmassa on suomenkielinen tekstitys

YLE Areena

YLE Areena

osa Kotikatsomon ohjelmista esitetään Areenassa 7 vrk ensilähetyksen jälkeen
>Areenaan