Piikkimatto tehoaa

Kumipyörien yleistymisestä lähtien käytössä ollut innovaatio on edelleen vertaansa vailla, kun poliisia pakenevan matkaa halutaan hidastaa. Vastoin yleistä luuloa, piikkimatto ei pysäytä autoa kuin seinään, vaikka ajoneuvon hallittavuus kärsii olennaisesti. Poliisilla pitääkin olla hyvä suunnitelma siitä, mitä sen jälkeen tehdään, kun pakenijan renkaat ovat tyhjenneet. Takaa-ajotilanteen aikaansaama adrenaliinin kuohahdus ei saa hallita päätöksentekoa.

Piikkimatto on voimakeino ja sen käytöstä on olemassa tarkat säädökset. Ne opetetaan poliisioppilaille parissa oppitunnissa. Maton käytön käytännössä oppii kuitenkin vasta kokemuksen kautta.

Kokemus on myös riski. Kokemuksesta tietää esimerkiksi katua ylittäessä, missä kohdin vielä ehtii pois lähestyvän auton tieltä. Reipasta ylinopeutta lähestyvän auton vauhti on paljon vaikeampi arvioida, koska se poikkeaa totutusta. 

- 120 km/h liikkuva auto lähestyy 30 metriä sekunnissa. Siinä on auton havaitsemisesta korkeintaan muutamia sekunteja aikaa toimia. Voi olla kohtalokasta, jos viime hetkellä kuvittelee vielä ehtivänsä tehdä jotain, sanoo Tomi Kataja, Poliisiammattikorkeakoulun voimankäytön opettaja.

Piikkimaton käyttö ei ole itsetarkoitus. Se on äärimmäinen voimakeino, kun mikään muu tapa ei ole toiminut. Jos takaa-ajotilanne äityy järjettömäksi kaahaamiseksi, poliisi voi myös luopua seuraamisesta.

- Silloin pitää miettiä, että ajaisiko tämä kuljettaja samalla lailla, jos me emme olisi täällä perässä. 

Poliisia pakeneva autoilija ajaa keskimäärin kerran tai kaksi viikossa (v. 2007: 67 kertaa) piikkimaton yli jossain päin Suomea. Mattoa käytetään useammin, mutta tässä tilastotiedossa eivät ole mukana ne käyttökerrat, jolloin pakenija on onnistunut kiertämään maton tai pysähtynyt ennen siihen ajamista.