Rikospaikkatutkijat - Suomen CSI

Rikospaikkatutkijat paljastavat sen, mitä rikoksen tekijät eivät kerro

Kun poliisille tulee tieto kuolleena löytyneestä henkilöstä ja epäillään henkirikosta, paikalle lähtevät tietysti taktiset tutkijat, eli he, jotka hoitavat kuulustelut ja puhuttamiset. Hieman heidän jälkeensä paikalle saapuu pakettiautossa ryhmä miehiä, jotka pukeutuvat valkoisiin suoja-asuihin ja kaivavat esille mitä erilaisinta välineistöä.

Valkopukuisten miesten ryhmä on rikostutkimuskeskuksen tekninen tutkijaryhmä. Heidän tehtävänään on tekniikan keinoin saada selville se, mitä puhutettavat eivät paljasta ja mitä uhri ei enää pysty kertomaan. Eli tapahtumien kulku ja usein myös tekijä.

Jalanjäljet

Teknisessä tutkinnassa on useita menetelmiä. ensimmäiseksi on kuitenkin syytä taltioida asunnossa liikkuneiden kengänjäljet. Se tapahtuu foliolla, eli tarrapintaisella paperilla, josta otetaan päältä suojamuovi pois. Tarra painetaan kengänjälkeä vasten, jolloin siitä jää mustalle foliolle kuva. Jälki kuvataan ja viedään rekisteriin. Kun rekisteröityjä kengänjälkiä on aika vertailla, voi kengän yksilöidä monin tavoin. Pohjakuvio on ilmeisin, mutta sen lisäksi kengissä on yksilöllisiä kulumia, joita ihmisten kävelytyylit aiheuttavat. Kengänjälkien rekisteriin vieminen on työlästä, mutta kun tietoja tarvitaan, vastaukset saadaan nopeasti. Ongelmallisinta kengänjälkien taltioinnissa on tietysti se, että kenkiä on helppo hävittää.

Sormenjäljet

Koko teknisen tutkinnan ala on saanut alkunsa perinteisestä, mutta yhä erittäin tärkeästä tutkinnan lajista, sormenjälkien taltioinnista.
Sormenjäljestä tekee ainutlaatuisen se, että se on ainoa menetelmä, jolla taatusti saadaan yksilöityä jälki omistajalleen. Sormenjälkiä voi taltioida mitä erilaisimmilta pinnoilta. Erityisen hyvin niitä saa penslattua esiin kiiltäviltä pinnoilta.

Sormenjäljet taltioidaan sähköiseen tietokantaan. Kun tutkija hakee sormenjälkeä tietokannasta, järjestelmä pisteyttää jäljet, jotka parhaiten sopivat vertailujälkeen. Tämän jälkeen on ihmissilmän tehtävänä tarkastaa, ovatko jäljet yhtenäiset. Sormenjäljen ei tarvitse olla kokonainen, jotta siitä voidaan saada lausunto.

Hajutunnistus

Vasta muutamia vuosia käytössä ollut hajutunnistus on osoittautunut lyömättömäksi tavaksi saada todisteita tutkinnan alkuvaiheessa. Sitä käytetäänkin usein esitutkintavaiheessa, kun tarvitaan todisteita epäillyn vangitsemiseksi.

Hajutunnistuksessa on kyse siitä, että hajutunnistukseen erikoiskoulutettu poliisikoira löytää yhteyden rikospaikalta löytyneen esineen ja rikoksesta epäillyn välille. Hajutunnistus tehdään siten, että rikospaikalta löydetty esine säilötään erityiseen pussiin metallipalikoiden kanssa. Kun epäillyltä on saatu vertailunäyte, ja on hankittu myös kuusi muuta näytettä täysin sivullisilta henkilöiltä, näytteet sijoitetaan kahdelle hajutunnistusradalle.

Koiran tehtävänä on ensin hakea vertailunäyte A, jotta voidaan selvittää koiran päivän kunto ja toiminta. Testivaiheessa koira ei myöskään saa reagoida epäillyn hajuun millään tavalla.

Koiralla haistatetaan radan päässä sivullisen henkilön metallipalikkaa ja koiran tehtävänä on löytää sille pari radalta. Kun koira tunnistaa oikean palikan, se saa palikan palkkioksi radalta. Kun koira on tunnistanut vertailuhenkilön onnistuneesti kummaltakin radalta, on aika testata varsinaisen epäillyn tunnistaminen.

Koiralla haistatetaan varsinaista rikospaikalta löytynyttä esinettä, jonka haju on siirtynyt myös metallipalikoihin. Esinettä koira ei saa suuhunsa -voihan se olla vaikka vaarallinen teräase- mutta metallipalikkaa se saa maistella. Tämän jälkeen koiran tehtävänä on löytää epäillyn antama hajunäytepalikka radalta. Mikäli koira tässäkin tehtävässä onnistuu molemmilla radoilla, voidaan kirjoittaa lausunto hajuyhteyden löytymisestä. Lausunto pätee myös oikeudessa aihetodisteena, eli muitakin todisteita toki tarvitaan tuomion julistamiseksi.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus

Kun on tapahtunut henkirikos, monilla on kiire siirtää ruumis pois tapahtumapaikalta. Teknisten tutkijoiden näkökulmasta siirtoa ei kuitenkaan kannata hätiköidä, sillä tutkinnassa on paljolti kyse myös pähkäilystä. Ruumin paikallaolo saattaa helpottaa pohdintaa.

Kun ruumis lopulta siirretään, se viedään oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen, jonka oikeuslääkäri suorittaa. Avaus tehdään aina, kun kuolinsyy on epäselvä tai kun epäillään henkirikosta. Avauksessa ovat mukana lääkäri, avustaja ja tarvittaessa myös poliisi. Poliisin tehtävä on määrittää, kuinka kiireellistä ruumiinavauksen tekeminen on.

Ruumiista voidaan havaita monia asioita, esimerkiksi ulospäin näkymättömiä vammoja ja muita mahdollisesti kuolemaan johtaneita tekijöitä. Ruumiista otetaan myös monenlaisia näytteitä.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus on tärkeä kansalaisten oikeusturvan kannalta. Vaikka omaisesta saattaa tuntua kestämättömältä ajatus siitä, että läheiselle tehdään ruumiinavaus, se saattaa kuitenkin lopulta vähentää tuskaa, kun lopullinen kuolinsyy vihdoin selviää.

Tutkintapalaverit

Tutkinnan edetessä teknisten tutkijoiden, taktisten tutkijoiden, tutkinnanjohtajan ja esimerkiksi syyttäjän on syytä yhdenmukaistaa tietonsa tutkinnan kulusta. Tätä varten kokoontuvat tutkintapalaverit, joiden aikana kukin kertoo kokoon saaduista tiedoista ja mahdollisista uusista tuloksista. Tutkintapalavereissa on myös hyvä tilaisuus kyseenalaistaa siihenastisia olettamuksia.

Teknisten tutkijoiden tehtävänä palavereissa on kertoa, millaisia tuloksia laboratoriotutkimuksista on siihen mennessä saatu. Tuloksilla voi olla ratkaiseva merkitys sen suhteen, jatketaanko jonkin tutkintalinja parissa edelleen, vai osoittavatko tekniset näytteet esimerkiksi jonkun epäillyn syyttömäksi.

Kuitututkimukset

Kuitututkimus on tarkkaa työtä, jossa pyritään selvittämään, ovatko kaksi materiaalia olleet kosketuksissa toisiinsa. Tutkimuksissa haetaan materiaaleja ja hiukkasia, jotka voisivat paljastaa jotain tapahtuneesta rikoksesta.

Kuituja voidaan taltioida esimerkiksi tapahtumapaikalta, uhrin vaatteista, autosta tai lähes mistä vaan. Vertailumateriaalia saadaan esimerkiksi epäillyn vaatteista. Kuitututkimuksessa on tärkeää, että tutkimuksen suorittaja tuntee tapauksen perustat. Näin hän voi huomata, jos materiaalien joukossa on jotain epätavallista tai poikkeavaa.

Kuituja tutkitaan monin eri välinen. Lopulta välineistöllä voidaan osoittaa, ovatko kaksi ulkoisesti samannäköistä kuitua sittenkään lopulta peräisin samasta lähteestä.

DNA-tutkimus

Yhä useampi rikos ratkeaa DNA-tunnisteen avulla. DNA:ta saadaan lähes kaikkialta, missä on ihmiseritteitä, kuten sylkeä, verta tai solukkoa. DNA-tunniste on yksilöllinen, mutta identtisten kaksosten DNA on yhteneväinen, tästä syystä heitä ei pysty sitomaan rikospaikalle pelkän DNA-tunnisteen perusteella.

Amerikkalaisissa rikossarjoissa DNA saadaan selville lähes minuuteissa. Todellisuudessa prosessi kestää päiviä, viikkoja, tai jopa kuukausia. Tulos, joka laboratorio-analyysissa DNA-näytteestä saadaan on elektroferogrammi, joka käytännössä muutetaan numerosarjoiksi, joita voi vertailla keskenään yhtenevän näytteen saamiseksi.

DNA:n vahvuus on siinä, ettei se valehtele. Jos rikospaikalta löytyy epäillyn DNA:ta, on ainakin pystyttävä osoittamaan, kuinka sitä olisi sinne joutunut epäillyn siellä käymättä.

Kun kaikki teknisen tutkinnan keinot otetaan käyttöön, saadaan paljon tietoa ja vastuksia tieteen keinoin. Kun saatuihin tuloksiin vielä yhdistetään taktisen tutkinnan keinot, kuulustelut ja muu selvitystyö, on henkirikoksen tekeminen ilman kiinni jäämistä lähes mahdotonta Suomessa.