Bosnian passitehdas

Krp:n rikoslaboratoriossa enemmän ja vähemmän tökerösti väärennetyt, netistä tilatut passit ovat tuttua tutkittavaa eikä huonoimpien vääräksi todistaminen ole ammattilaisille vaikeakaan pala. Ongelma saavuttaa kuitenkin uudet ulottuvuudet, kun rikollisen hallussa on täysin oikea, viranomaisen myöntämä passi. Kuvakin on haltijan oma, mutta henkilötiedot eivät. Kyse on siis organisoiduista identiteettivarkauksista.

- Väärän henkilöllisyyden avulla rikolliset pystyvät liikkumaan maailmalla sekä soluttautumaan yhteiskuntaan niin yksityis- kuin liike-elämän puolella, kertoo keskusrikospoliisin rikoskomisario Kaarlo Askola. Hänen vastuullaan on kansainvälisesti etsintäkuulutettujen rikollisten jahtaaminen.

- Käytännössä kaikki etsimäni henkilöt käyttävät väärää henkilöllisyyttä. Passien väärentämisen suhteen entisen Jugoslavian maat ovat musta aukko.
Bosnia ja Hetsegovinassa laittomasti myönnettyjen dokumenttien määrä on ainakin 15 000.

Ongelman alkujuuri ja huippu

Passien tehtailun on mahdollistanut hallinnon pirstaleisuus. Bosnia on jaettu moneen osaan ja lisäksi passin myöntämiseen osallistuu useampi eri viranomaistaho.

- Tarkalleen emme tiedä, kuinka korkealle rikollisorganisaatio on levittäytynyt. Todistettavasti mukana on ihan ruohonjuuritason toimistovirkailijoita, poliiseja sekä poliisipäälliköitä. Mahdollisesti kuvioon on sotkeutunut myös poliitikkoja, kertoo nyt Vaasassa työskentelevä rikosylikonstaapeli Henrik Snellman. Hän oli mukana suomalaisen Heikki Wendorfin johtamassa kansainvälisessä ryhmässä, joka tutki passiväärennösrikollisuutta Sarajevosta käsin vuoden 2009 loppuun saakka.

- Maailmalla on tuhansia Bosnian passin omistajia, jotka matkustelevat jonkun muun henkilötiedoilla. Heidän ainoa motiivinsa toisen nimen tai kansalaisuuden saamiselle on halu tehdä uusia rikoksia, vanhempi rikosoikeusasiantuntija Wendorf sanoo.

Karu totuus laittomasta, organisoidusta asiakirjakaupasta alkoi paljastua vuonna 2004, kun Bosnian toiseksi suurimman kaupungin, Banja Lukan poliisi sai syväkurkun avulla tuomiolle asti pari tekijää. Esitutkintapapereista selvisi, että väärinkäytöksiä täytyy olla muuallakin. Heikki Wendorfin johtamien tutkimusten alkuvaiheessa vetoapua tuli, kuten Banja Lukan tapauksessa, rikollispiirin sisäpuolelta.

- Hän oli yhteistyöhaluinen henkilö, joka suoritti puolestamme valeostoja ja hankki todisteita.

Pitkä ja kivinen tie

Heikki Wendorfin ja hänen tiiminsä työ on ollut hidasta ja tuskaista.

- Meillä oli tuhansia ja tuhansia dokumentteja, jotka piti käydä käsin läpi ja verrata epäiltyyn hakemukseen. Se työ vei todella paljon aikaa, juttua tutkinut Henrik Snellman muistelee. Tutkintoja ei suinkaan helpottanut se, että asiakirjakauppaan oli sekaantunut väkeä joka taholta ja tasolta.

- Hyvä tai oikeastaan huono esimerkki on, kun teimme etsinnän erään poliisipäällikön kotiin ja toimistoon syyskuussa 2008. Häneltä löytyi satoja tyhjiä lomakkeita henkilöllisyystodistusta varten tarvittavia lomakkeita, joilla pystyttiin hakemaan uusia dokumentteja. Sarjanumerojen perusteella pystyimme todistamaan, että niitä oli myös käytetty siihen tarkoitukseen, Wendorf kuvailee tilannetta. Lisäksi asunnosta löytyi 20 000 € sekä laittomia aseita.
Henrik Snellman puolestaan muistaa poliisipäällikön, jonka kassakaapissa oli 6000€ tuoreita seteleitä miehen kuukausipalkan ollessa muutamia satasia. Tämän lisäksi kaapista löytyi pitkä lista kadonneiden henkilöiden identiteettejä, joita voi myydä eteenpäin.
- Silmään pisti myös passiviraston toimistotyöntekijä, joka asui todella hienossa talossa ja pihassa oli uusi auto. Hänenkin luokseen teimme poliisin kanssa kotietsinnän.

Kummia päätöksiä

Vuosien ahkeroinnista huolimatta Wendorf tutkijoineen ehti saamaan vain kaksi juttua syyteeseen saakka. Toisessa niistä tuomio on annettu. Sadat viranomaiset ja tuhannet väärän identiteetin ostajat odottavat vuoroaan, mutta Wendorfin ja hänen tiiminsä mandaatti päättyi vuosi sitten. Wendorfin mielestä lisäaika olisi paljastanut passijutun laajuuden lisäksi paljon muutakin.

- Se taas olisi ollut haitaksi poliittiselle prosessille sekä eu-integraatiolle, hän pohtii.

Nyt jutun tutkinta on paikallisissa käsissä ja käytännössä jäissä. Ongelmasta vaikeneminen antaa maasta paremman kuvan ulospäin ja bosnialaiset saivatkin viisumivapauden 15.10.2010. Myös Suomi puolsi sitä. Tämän lisäksi Suomi puolsi kansainvälisen tutkijatiimin mandaatin lopettamista.

- Oma mielipiteeni on, että Bosnian järjestelmä ei ole kypsä viisumivapaudelle. Informoimme koko tutkinnan ajan eu-viranomaisia, mutta sillä ei ollut vaikutusta viisumivapauspäätökselle.

Henrik Snellman sanoo asialla olevan vaikutusta meille kaikille.

- Bosniassa on paljon organisoitunutta rikollisuutta. Siellä hankittu aito, mutta väärillä tiedoilla varustettu passi takaa rikolliselle mahdollisuudet matkustaa vapaasti maasta toiseen, myös Suomeen. Entistä hankalamman tilanteestä tekee se, että yleensä rikollisilla on hallussa monta eri identiteettiä.