Ei vain hevoshullujen hommaa

Tuomas Lahtinen valmistui poliisiksi pari vuotta sitten. Hetken aikaa
työttömänä oltuaan hän kuuli, että ratsupoliisissa oli virka auki.
Lahtisella ei ollut aiempaa kokemusta hevosen selässä olemisesta - jos ei
lasketa aasisafaria lapsuuden etelänmatkalla.

- En väitä, että olisin hyvä ratsastaja. Minun tyylini on ehkä enemmän
karjapaimenmainen. Kun on pakko pysyä selässä koko päivä, niin yritän siellä
keikkua.

Ratsupoliisit harjoittelevat ratsastamista erilaisissa tilanteissa joka
viikko. Myös hevoset tarvitsevat harjoitusta.

Hevosen selästä näkee kauas, esimerkiksi mieltä osoittavan ihmismassan
ylitse. Samoin ratsupoliisi näkyy itse kauas.

- Hevosilla on selvästi rauhoittava vaikutus. Ihmisjoukon läpi pääsee
tarvittaessa nopeammin hevosen kanssa kuin autolla. Ihmiset väistävät
helpommin.

Mahdolliset riskit ovat siinä, että eläimestä ei voi tarkalleen tietää,
miten se käyttäytyy, vaikka ollisi kuinka hyvin koulutettu. Hevosia
koulutetaan sietämään esimerkiksi hulmuavia lippuja, välkkyviä valoja ja
kahisevia pressuja. Eli asioita, joita ne työssään saattavat kohdata.

Ratsupoliisin työn hienot hetket ajoittuvat esimerkiksi kesäisten päivien
puistopartiointeihin. Tästä huolimatta 25-vuotias Lahtinen aikoo jossain
vaiheessa hakeutua järjestyspoliisiin.

- Ennen kuin tulee vanhaksi ja väsyneeksi, olisi kiinnostusta nähdä
kenttäpuolta ja ehkä tutkintaakin.