Epäiltynä Suomen kansa

Kesäkuussa voimaan tulleen uuden passilain myötä syntyy pikku hiljaa Suomen aikuisväestön kattava sormenjäkirekisteri. 12 vuotta täyttänyt kansalainen huomaa eron uusiessaan passia seuraavan kerran. Tällöin tavallista passia hakeva joutuu jättämään sormenjäljet molemmista etusormistaan.

Poliisi ei vielä pääse käyttämään tätä passirekisteriä apunaan rikostutkinnassa. Moni ihmettelee, miksi ei pääse? Jos poliisi voisi käyttää kansan kattavaa rekisteriä hyväkseen, niin moni vaikeasti selvitettävä intohimorikos saattaisi selvitä. Epäiltyjen joukko olisi käytännössä koko kansa, vaikka epäilty olisikin syytön, kunnes toisin todistetaan.

Varapuheenjohtaja Jacob Söderman kertoo Poliisi-tv:lle, miksi perustuslakivaliokunta suhtautui kielteisesti rekisterin poliisikäyttöön:

- Ongelma on siinä, että rekisterin tietoja tulisi käyttää vain siihen tarkoitukseen, mihin niitä on kerätty eli varmistamaan passin ja sitä kantavan henkilön yhteys.

Hallintovaliokunta sai lisättyä poliisille oikeuden käyttää rekisteriä vainajien tunnistamiseen. Sitä EU ei vaatinut.
Kansanedustaja Söderman epäilee, että pakkokeinolain uudistusten yhteydessä poliisin oikeuksia käyttää sormenjälkirekisteriä aiotaan lisätä.

Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion johtaja Kimmo Himberg haluaa rauhoitella Södermania, että mikäli poliisi rekisteriä joskus käyttää muuhun kuin vanajien tunnistamiseen, niin se rajoittuu vain erityisen törkeisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin. Saman vahvistaa korkea poliisijohtaja Sisäministeriöstä. Poliisin oikeudethan ovat lopulta poliittisten päättäjien harkittavissa.

Suurin apu koko kansan rekisteristä olisikin silloin, kun tavallisella perheenisällä tai äidillä naksahtaa päässä ja tapahtuu ennalta arvaamaton intohimorikos. Tällaisen niin sanotun kunnon kansalaisen tunnistetietoja kun poliisilla ei ole rikosperusteisessa rekisterissään.

Tunnistejälkiä manipuloidaan

Laboratorion johtaja Himberg kertoo poliisin tutkijoiden tietävän, että että joku saattaa tuoda rikospaikalle siellä käymättömien ihmisten tunnistejälkiä. Rikospaikoilta kerätyt näytteet otetaan huomioon yleensä siinä vaiheessa, kun taktiset tutkijat alkavat arvioida kokonaisuutta.

Rikospaikkajälkien sotkeminen ei ole poliisille uusi asia. Ranskassa rikospaikalta löytyi sata vuotta sitten lasinsirpaleesta sormenjälki, joka kuului miehelle, joka istui rikoksen tekoaikaan vankilassa.

Hyttynen oli koitua erään autovarkaudesta epäillyn kohtaloksi Etelä-Pohjanmaalla juhannuksena 2008. Tarkkanäköiset tekniset tutkijat pyydystivät varkaan hylkäämästä autosta hyttysen, joka oli imenyt verta eteläsuomalaisesta miehestä. Miehen tiedot löytyivät poliisin rikosperusteisesta dna-rekisteristä.

Syyttäjä teki sittemmin syyttämättäjättämispäätöksen, koska ei voitu näyttää toteen, etteikö hyttynen olisi voinut imeä verta epäillystä ennen lentämistään autoon.

Brittiläisen TheDaily Mail-lehden mukaan joukko israelilaisia tiedemiehiä onnistui poistamaan verinäytteestä kaikki dna-jäljet ja lisäämään siihen täysin eri ihmisen geneettisen materiaalin. Koe onnistui niin hyvin, että sillä pystyttiin huijaamaan tutkijaa, jonka dna-analyysejä käytetään todisteina oikeudenkäynneissä Yhdysvalloissa.

Tv-sarjojen myötä teknisestä tutkinnasta on tullut hyvin mediaseksikästä. Poliisissa puhutaan CSI-efektistä.
KRP:n Kimmo Himbergin mukaan siinä on hyvää ja huonoa.

- Se lisää niin tavallisen kansan kuin päättäjienkin mielenkiintoa ja odotuksia tekniseen tutkintaaan. On kai tervettä, että yritämme vastata näihin kasvaneisiin odotuksiin, toteaa laboratorion johtaja Himberg KRP:stä.