Hätäkeskuspäivystäjä kuuntelee, kyselee ja tekee nopeita päätöksiä

Tamperelainen Katri Viirret on auttamisen ammattilainen. Hänen työpaikalleen, Pirkanmaan hätäkeskukseen, soitetaan noin 370 000 puhelua vuodessa. Hätäkeskus on auttamisketjun ensimmäinen lenkki. Hätäkeskuspäivystäjän ratkaisuista riippuvat muiden viranomaisten jatkotoimet onnettomuuspaikoilla ja kriisitilanteissa.

Katri on opiskellut 1,5 vuotta Kuopion Pelastusopistossa, missä hän suoritti nykymuotoisen hätäkeskuspäivystäjätutkinnon. Hänen kollegoidensa joukossa on myös vanhemman hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen suorittaneita sekä poliiseja. Katrin mielestä yksi työn hyvistä puolista on sen vaihtelevuus.
- Koskaan ei voi tietää, mitä on tapahtunut, kun puhelin soi. Puheluita ei voi mitenkään ennakoida, eikä niihin voi valmistautua. Viikonlopusta tai yöstä tiedän, että on todennäköisesti kiireistä, mutta muuta en voi etukäteen tietää.

Hyvää on myös se, että työ ei seuraa vapaa-ajalle. Kun hätäkeskuspäivystäjä hoitaa hätäpuhelun loppuun ja tekee siihen kuuluvat ratkaisut, asia siirtyy auttamisketjussa eteenpäin.
- Asia on silloin minun osaltani käsitelty. Tosin joskus saatan soitella viranomaisille ja selvittää, miten hoitamani hätäpuhelun jälkeinen tilanne on edennyt, Katri kertoo.

Psykologiaa ja onnistumisen iloa

Hätäkeskuspäivystäjän on tärkeätä osata keskittyä, kuunnella ja puhua selkeästi. Hänen täytyy saada oikeilla kysymyksillä kaikki tarvittava tieto pystyäkseen selvittämään tapahtumapaikan, avun tarpeen ja sen kiireellisyyden.
- Työmme kannalta suuret liikenneonnettomuudet tai tulipalot ovat selkeitä tilanteita. Tavallisesti jo puhelun alussa käy ilmi, mitä ja missä on tapahtunut, Katri kuvailee.

Päihtyneen soittajan kanssa yhteisymmärryksen saavuttaminen on todellinen haaste.
- Meidän työssämme näkyy selvästi yhteiskunnan pahoinvointi. Meille soittaa usein sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsisivat vain kuuntelijaa. Silloin tunnen myötätuntoa. Tällaisia soittajia on paljon ja öisin sekä viikonloppuisin päihteidenkäytön lisääntyessä tämänkaltaiset soitot lisääntyvät. Me emme kuitenkaan ole auttava puhelin, eikä meillä ole resursseja kuunnella yksinäisiä ihmisiä.

Psykologiset taidot ovat tarpeen myös, kun langan toisessa päässä on iäkäs henkilö tai lapsi.
- Lapselle täytyy tietenkin puhua eri tavalla kuin aikuiselle. Silti myös lapsisoittajalta on saatava selville tietyt faktat. Soittaja on meille se ainut informaation lähde. Vain hän pystyy kertomaan tapahtuneesta.

Onnistumisen tunne seuraa puhelusta, josta soittaja saa tarvitsemansa avun.
- Esimerkiksi vakavan sairauskohtauksen yhteydessä merkitsee paljon se, että olen antanut elvytysohjeita. Potilaan tila riippuu pitkälti siitä, minkälaisia ohjeita hätäkeskuspäivystäjä antaa ilmoittajalle ja kuinka hyvin tämä pystyy niitä noudattamaan.

Hätätilanne ei aina tarkoita rikosta, vakavaa onnettomuus- tai vaaratilannetta. Hätäkeskuspäivystäjä osallistuu monenlaisiin kansalaisten elämänkokemuksiin.
- Mieleeni on erityisesti jäänyt yksi puhelu, jonka aikana annoin tulevalle isälle ohjeita synnytykseen. Apu oli jo hälytetty paikan päälle pariskunnan kotiin, mutta se ei ehtinyt ajoissa. Lapsi ehti syntyä eteisen lattialle. Kun olin antanut kaikki tarvittavat ohjeet isälle, en muuta voinut kuin onnitella ja kysyä, että kumpi tuli, Katri hymyilee ja tarkentaa vielä, että syntynyt vauva oli poika.

112 auttaa hätätilanteessa

Jokaisen kansalaisen pitäisi muistaa hätänumero 112. Hätäkeskukseen tulee soittaa aina kiirreellisissä, todellisissa hätätilanteissa. Ikävä kyllä, numeroa ei käytetä ainoastaan asiallisessa tarkoituksessa. Niin sanottuja turhia eli hätäkeskukseen kuulumattomia puheluita on kaikista soitoista jopa joka neljäs. Väärään paikkaan soitetut puhelut kuormittavat päivystäjiä ja pitävät linjoja turhaan varattuina.

Hätäkeskukseen kuulumattomat puhelut voidaan karkeasti jakaa kolmeen luokkaan. Ensimmäiset ovat niin sanottuja taskupuheluja. Näppäinlukituksesta huolimatta kännykästä voi yhdistyä soitto 112:een. Toiseen luokkaan kuuluvat asiattomat ja ilkivaltaiset soitot. Kolmannet hätäkeskukseen kuulumattomat puhelut ovat neuvonta- ja opastuspuheluita.
- Tällöin ihminen ei tiedä oikeata paikkaa, minne ottaa yhteyttä, jos on esimerkiksi löytänyt kadulta pankkikortin. Usein epätietoinen soittaja aloittaa puhelun: "Tämä ei varmaan teille kuulu, mutta...".

Ihmisten olisi syytä sisäistää, että hätänumero ei ole numerotiedustelu tai auttava puhelin.

Lisätietoja: www.112.fi