Kuka turvaa shoppailumme?

Tukholman ydinkeskustan vilkkain ostoskatu Drottningatan oli lauantaina alkuillasta tupaten täynnä jouluostoksia tekeviä ihmisiä.
Elämme hetkeä ennen Ruotsin ensimmäistä terrori-iskua joulukuun 11. päivänä 2010. Sitten yksi kuudesta putkipommista räjähtää. Onneksi vain terroristi itse kuolee.

Tukholman itsemurhapommi ei voinut olla sisäministeri Anne Holmlund mielessä, kun hän asetti työryhmän miettimään monitoimitilojen turvallisuutta joulukuun alussa eli ennen räjähdystä. Kimmokkeena työryhmän perustamiselle saattoi olla lähestyvä kauppakeskus Sellon tragedian muistopäivä. Kaikki muistamme, mitä tapahtui espoolaisessa kauppakeskuksessa uuden vuoden aaton ruuhkassa 2009.

Toistaiseksi työryhmältä ei ole sadellut säkenöiviä avauksia kauppakeskusten turvallisuuden parantamiseksi. Ilmoille on heitetty vain yliolkainen ajatus siitä, että poliisi takaisi ostoksiaan tekevien turvallisuuden. Idea on hypoteettinen, koska poliisilta ei resurssipulassa yksinkertaisesti riitä väkeä seisomaan kauppakeskusten avariin auloihin.

Pitkin alkuvuotta olimme lukeneet vartijoiden ulosmarsseista Suomen suurimman kauppakeskustoimijan Cityconin pääkaupunkiseudun kohteissa. Halusimme kuulla suoraan ISS:n vartijoilta, mistä kenkä puristaa? Kuvauspäiväksi sattui ammattiliitto PAMin järjestämä lakkokoulutus.

Vartija vai talkkari?

Haastattelemamme järjestyksenvartijat paheksuivat tilannetta, jossa heille ollaan sälyttämässä jos jonkinlaista oheistehtävää päätyön lisäksi. Näitä väläyteltyjä oheistöitä ovat lumenkolaus, siivous ja esimerkiksi pullojenkeräysautomaattien tyhjentäminen. Jossain päin Suomea on esitetty vartijoille jopa Veikkaus-pisteen hoitotehtäviä.

Järjestyksenvalvojat pahoittelivat sitäkin, että heille kyllä on poliisin toimesta rajattu tiukasti alue, jolla he voivat valvoa turvallisuutta, mutta ei sitä, kuinka monta vartijaa sillä alueella pitäisi olla. Se jää turvallisuuspalveluiden tilaajan harkittavaksi. Jos väkeä on vähän ja sekin touhuaa oheistöitä, niin turvallisuus kärsii. Vaikuttaa siltä, että vartijoiden määrä on monissa kohteissa vedetty kustannussäästöjen nimissä minimiin.

Tulenarkaa

Esimerkki paloturvallisuudesta: Liikekaupunki Ideapark kuuluu paloturvallisuusluokkaan yksi ja pelastustoimella on oltava vähintään kymmenen minuutin vasteaika kohteeseen. Lähin ympärivuorokautinen paloasema on Hervannassa. Lempäälässä on toki VPK, mutta sen valmiusaika on pidempi. Tästä syystä kiinteistöön perustettiin sammutusryhmä, joka koulutettiin ja varustettiin tehtäviin.

Pelastussuunnitelmia selaamalla voi päätellä, että sammutusryhmästä on luovuttu. Syykin lienee selvä. Liikekaupungin vartijamäärä ei enää riitä sammutusryhmän ylläpitoon.

Poliisi ei ole ratkaisu

Kauppakeskus Sello Espoossa ei kuulu työtaistelutoimien piirissä oleviin Cityconin kohteisiin. Jututimme kauppakeskuksen johtajaa Matti Karlssonia, joka vakuutti, että ainakin Sellossa turvallisuus koetaan enemmän kilpailutekijäksi kuin kulueräksi. - Meillä vartijoilla ei teetetä mitään oheistöitä. Kiinteistönhuoltotyöt ja vartiointi koetetaan pitää erillään, vakuutteli Karlsson Poliisi-tv:lle.

Kysyimme johtaja Karlssonilta, Helsingin apulaispoliisipäällikkö Lasse Aapiolta ja turvallisuusjohdon lehtori Juha Kreusilta, olisiko poliisin jatkuva läsnäolo kauppakeskuksessa estänyt Sellon tragedian? Kaikki vastasivat, että ei olisi. Tästä huolimatta poliisin läsnäolon lisäämistä esitetään ratkaisuksi kauppakeskusten turvallisuuteen. Jotain muuta täytyy kauppakeskustyöryhmän pakista löytyä, kun se luovuttaa mietintönsä sisäministeri Anne Holmlundille 11.4.2011, vain viikkoa ennen vaaleja.