Kyllikki Saaren kohtalo ei unohdu

17-vuotias Auli Kyllikki Saari osallistui hengelliseen nuorisotilaisuuteen Isojoella Kortteenkylän kansakoululla 17. toukokuuta vuonna 1953. Kotimatkalla hän katosi – ja hänen ruumiinsa löydettiin suohaudasta vasta viisi kuukautta myöhemmin.

Kyllikin kohtaloa ei ole saatu selvitettyä, mutta teorioita tapahtumien kulusta on kymmenittäin. Vaikka poliisi on lopettanut tapauksen aktiivisen tutkinnan, monet kansalaiset ovat sitä jatkaneet. Osa teorioista on vanhoja, mutta ihan uusiakin vielä tulee ilmi.

Surman syynä onnettomuus?

Yksi teorioista julkaistiin kirjana joulukuussa, kun Reino Ojanperä antoi muistiinpanonsa vuosikymmenien ajalta kustantajan käyttöön. Anneli Karhusaaren toimittamassa Kyllikin surma -kirjassa esitellään yksi mahdollinen tapahtumien kulku. Sen mukaan auto törmäsi maantiellä pyöräilleeseen Kyllikkiin. Auton ajaja säikähti niin paljon, että päätti kahden matkustajansa kanssa salata onnettomuuden. Miehet olivat Isojoella sattumalta, ohikulkumatkalla työmaalleen satojen kilometrien päähän Vaalaan.

-Tämä tapaus kiinnostaa. koska liian paljon tosiasioita on tullut ilmi omien ja ystävieni tutkimusten kautta. Tunsin työmiehet hyvin. Olin 16-vuotias ja työskentelin Vaalassa samalla työmaalla varastomiehenä, Reino Ojanperä kertoo.

Tekijä asui paikkakunnalla?

Kyllikin tapaus ei ole siis haihtunut aikalaistenkaan mielistä, mutta se kiinnostaa uusiakin sukupolvia. 19-vuotiaan Jesse Mäntysalon käsitys tapahtumien kulusta on hyvin erilainen kuin Reino Ojanperän.

- Syyllinen oli työmies, joka asui suhteellisen lähellä tapahtumapaikkaa, ja hän tunsi maaston hyvin. On kuitenkin vahva olettamus, että murhaaja ja tavaroiden kätkijä ei ollut sama henkilö, Jesse pohtii.

Vaikka Jessellä ei ole omakohtaista yhteyttä Kyllikin tapaukseen, se on kiinnostanut samalta seudulta kotoisin olevaa miestä nuoresta asti. Jesse on tutkinut tapausta muun muassa jututtamalla aikalaispoliiseja, ja tämä teoria olikin esillä jo 50-luvulla.

Vuosikymmenten legenda

Kyllikin tapauksen uutisointi oli kirjavaa, ja erilaiset huhut ja epäiltyjen nimet painettiin surutta lehtiin. Mediakohun seurauksena hautajaisiin osallistui 25 000 ihmistä. Reino Ojanperä muisteleekin, että Kyllikin surma oli ensimmäinen tapaus, jota käsiteltiin näin näyttävästi mediassa. Kyllikin uskovaisuus lisäsi kansalaisten tunnetta siitä, että surma on väärin ja syyllinen täytyy saada kiinni.

- Tapaus kiehtoo varmasti siksikin, että huhuja ja teorioita riittää eikä totuutta tiedetä, Jesse Mäntysalo lisää.

Pieni toivo vielä elää siitä, että jotain uutta vielä selviäisi. Lisävalaistusta asiaan voisi tuoda se, että Kyllikiltä kadonneet virsikirja, rahakukkaro, rannekello ja vaatekappaleet löytyisivät vielä jostakin.

Reino Ojanperä ja Jesse Mäntysalo ovat molemmat haastatelleet aikalaisia, käyneet tapahtumapaikoilla, seuranneet uutisointia sekä muiden tutkimuksia, ja päätyneet hyvin erilaisiin teorioihin tapahtumien kulusta. Yhdestä asiasta he ovat samaa mieltä: Kyllikki Saaren tapaus jäänee ikuisiksi ajoiksi - ainakin virallisesti - selvittämättä.