Lapsen mielen syvyyksissä

Ääripääkäyttäytyminen, psykoosi ja psykoottiset ihmiset ovat aina kiinnostaneet psykologi Tom Pakkasta. Psykologian opintoihin kuuluvan työharjoittelunkin hän teki psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Opitut teoriat mielen hajoamisesta sirpaleiksi tai minuuden rajojen häviämisestä konkretisoituivat käytännöksi psykoottisten keskusteluryhmässä.

- Keskusteluryhmässä eräs potilas sanoi jotakin, jossa ensi kuulemalla ei ollut päätä tai häntää. Hetken mietittyä tajusin, että kyseinen potilas kuvitteli toisen potilaan hetkeä aikaisemmin sanoman lauseen olleen hänen oma ajatuksensa. Hän ei erottanut sitä, että oliko kyseessä oma ajatus vai jonkun muun puhuma lause.

Lapsen mieli

Suomessa on viisi lasten- ja nuorten oikeuspsykiatrista osaamiskeskusta suurten sairaaloiden yhteydessä. Tom Pakkanen on mukana ryhmässä, jossa tutkitaan poliisin pyynnöstä tällaisia epäilyjä. Alaikäraja on noin neljä vuotta, teini-ikäisten kuulusteluissa poliisi ei välttämättä tarvitse osaamiskeskuksen apua.

Tutkimuksissa ei haeta syyllisiä tapahtuneeseen, vaan tutkitaan epäilyjä. Löytyykö niille perusteita? Onko olemassa vaihtoehtoisia selityksiä lapsen seksuaalissävytteisille puheille tai käytökselle? Kuinka todennäköisiä vaihtoehtoiset selitykset ovat? Onko päiväkodissa ollut levottomia puheita? Onko lapsi sattunut näkemään pornoa netissä tai televisiossa?

Lapsen mielen syvyyksistä totuuden kaivaminen on vaikeaa. Alle neljävuotias lapsi ei erota, mistä hän asioita tietää. Tätä vanhemmankin lapsen mielessä sekoittuvat helposti leikit, unet, toisilta kuullut asiat ja omat kokemukset.

- Olemme joutuneet käännyttämään tutkittavia pois sillä perusteella, että todennäköisyys luotettavan kertomuksen saamiseen on niin pieni.

Johdattelevat kysymykset

Joskus tutkimuksissa on hypoteesina, että lasta on yritetty valmentaa kertomaan tietty tarina. Tulkinta voi herätä esimerkiksi lapsen kertomuksesta, joka on aikuisen sanomalta kuulostava. Varsinkin jos lapsi ei osaa kysyttäessä kertoa mitään yksityiskohtia asian ympärille, tutkijat jäävät miettimään, että mistä puheet ovat peräisin.

- Tuntuma on kyllä se, että tietentahtoinen manipulointi on harvinaista Tilanne saattaa olla sellainen, että huoli lapsesta ja epäluottamus toista vanhempaa kohtaan on suuri. Ja halutaan nyhtää lapselta kaikki mahdollinen tieto, vaikka sitten johdattelevilla kysymyksillä.

Jos lasta on haastateltu johdattelevilla kysymyksillä, on saman tien menetetty mahdollisuus enää haastattelemalla hankkia näyttöä mahdolliseen hyväksikäyttöön. Tutkimusten mukaan, kun lapsilta on kysytty sellaisista tapahtumista, joista tiedetään, että heille ei ole tapahtunut - niin kysytyt kysymykset ovat sulautuneet yhteen lapsen omien kokemusten kanssa.

- Seuraavalla kerralla, kun lapsi on puhunut asiasta, niin hän on kertonut siitä omana muistikuvanaan. Tästä hyvin ymmärtää, että sen erotteleminen, mistä mikäkin asia on lapsen mieleen tullut, on mahdotonta.

Lasten haastattelut nauhoitetaan videolle. Niitä käytetään mahdollisessa oikeudenkäynnissä todisteina - lapsen ei tarvitse tulla oikeudenistuntoon. Videot todistavat myös haastattelun luotettavuudesta, koska niistä käy selville myös haastattelijan osuus, ovatko hänen kysymyksensä olleet tarpeeksi avoimia.

Tulokset kerrotaan vanhemmille

Kun lapsen haastattelut on tehty ja lausunto on valmis, tulokset kerrotaan myös vanhemmille. Noin neljäsosa epäilyistä osoittautuu todennäköiseksi hyväksikäytöksi. Toinen neljännes jää avoimeksi, vaihtoehtoiset selitykset ja tapahtunut hyväksikäyttö saavat yhtä paljon tukea. Epäilyistä puolet todetaan perusteettomiksi.

Esimerkiksi erotilanteessa toinen vanhemmista on saattanut elää vuoden pari lapsensa hyväksikäyttöepäilyn kanssa. Sellaisessa tilanteessa ei ole helppoa uskoa, että hyväksikäyttöä ei olekaan tutkimusten perusteella tapahtunut.