Näkymättömät sirpaleet

Anne-Marie Vartti halusi pienenä etsiväksi. Sherlock Holmes -tarinat tuli luettua perusteellisesti. Etsivää hänestä ei tullut, mutta tutkijan työ on melko lähellä etsivän työtä. Ja se on vienyt hänet terrorismin pariin.

- Terrorismi kiehtoo, koska siinä yhdistyy hirvittävän monia asioita. Se on äkillisesti tapahtuvaa rikollista toimintaa. Se kohdistuu ihmisiin ja toisaalta sitä voi kuitenkin ehkäistä. Siihen liittyy paljon pelkoja ja mystiikkaa.

Vartin työpaikalla Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella tutkitaan muun muassa bioterrorismin mahdollisuutta Suomessa. Bioterrorismi ei ole uusi asia. Historian saatossa sitä on käytetty muun muuassa heittämällä kuolleita eläimiä vihollisen kaivoihin siinä toivossa, että nämä sairastuisivat.

Perinteisessä pommiterrorismissa vaikutukset näkyvät heti. Bioterrori-iskun vaikutukset tulevat viiveellä.

- Henkilö, joka on joutunut esimerkiksi mikrobin uhriksi, kantaa kuvaannollisen pommin sirpaleita mukanaan - ehkä myös tietämättään. Ongelmana on myös se, että hän voi tartuttaa tautia edelleen.

Luottamus on koetuksella

Koska bioase on näkymätön, terrorismin olemus toteutuu sen kohdalla jopa pommilla uhkaamista paremmin. Ihmiset pelkäävät yleisesti ottaen erilaisia mikrobeja. Terrorismi pyrkii ihmisten ja yhteiskunnan kyykyttämiseen herättämällä pelkoa ja epävarmuutta. Lopputuloksen kannalta ei ole aina väliä sillä, onko uhka todellinen vai vain uskoteltu.

- Esimerkiksi Suomessakin on joillekin tahoille lähetetty jauhekirjeitä, jotka ovat pelkkiä jauhekirjeitä, eivät siis ole sisältäneet mitään mikrobeja. Kirjeet ovat kuitenkin saaneet aikaan hälyä ja huolestuneisuutta ja laittaneet viranomaisia töihin.

Puolustusvoimissa ollaan kiinnostuneita bioterrorismista, sen uskottelusta ja ylipäätään erilaisista epidemioista ja pandemioista – luonnollisista tai mahdollisista terroristien aikaansaannoksista. Sellaisten puhkeaminen liittyy aina suuriin ihmisjoukkoihin. Massojen reagointi kiinnostaa armeijaa.

Anne-Marie Vartti on ollut mukana selvittämässä esimerkiksi varusmiesten luottamusta eri viranomaisiin mahdollisen bio-iskun tapahtuessa.

Kriisitilanteessa onkin tärkeää, kuinka tilanteesta tiedotetaan ja kuka sen tekee. Maanpuolustuskorkeakoulussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että bioterrorismitilanteessa varusmiehet luottaisivat eniten puolustusvoimilta tai poliisilta saatavaan tietoon. Sen jälkeen uskottaisiin keskussairaaloiden tai terveyskeskuksien henkilökuntaa. Vähiten nuoret miehet luottaisivat kansanterveysviranomaisiin, koska nämä ovat heille etäisiä.

Hullunlehmän taudin levittyä Britanniassa, sikäläiset viranomaiset pelkäsivät yleistä paniikkia. Uhkaa vähäteltiin, eikä epidemian jälkeenkään kerrottu kaikkea avoimesti. Tämä aiheutti syvän epäluulon kansalaisissa viranomaisia kohtaan.

- Toinen ääripää on se, että huudellaan sutta. Ihmiset alkavat miettiä, että onko tässä tilanteessa lopulta niin suurta uhkaa kuin viranomaiset tai media haluaa kertoa.

Tauti leviää

Yhdysvalloissa tehtiin kesällä 2001 testi, jonka lähtökohtana oli isorokolla tehty bioterrori-isku. Dark Winter -nimellä tunnetun kuvitellun tilanteen harjoituksessa selvisi, että noin 300 000 ihmistä ehtisi sairastua ja 13 päivän kuluessa tauti olisi levinnyt 25 osavaltioon ja 15 ulkomaahan.

Isorokko on pahin skenaario. Leviämisen kannalta ikävän siitä tekee esimerkiksi se, että tauti puhkeaa altistumisesta vasta seitsemän päivän kuluttua, joskus jopa 17 päivän kuluttua. Jo viikon sisällä altistumisesta ihmiset ehtivät matkustaa pitkälle.

Sellainen tauti, jossa ihmiset sairastuvat pahasti heti, on leviämisen kannalta helpompi hallittava. Sairaat jäävät paikoilleen, eivätkä levitä tautia ympäristöönsä niin tehokkaasti.

- Se, että Suomessa tapahtuisi bioterrori-isku, on hyvin epätodennäköistä. Ennemminkin meillä tapahtuu sen uskottelua ja pelottelua.

Lisää aiheesta:

Dark Winter