Näyttelemällä muutos elämään

Taija Rekonen on istunut 3 vuotta ja neljä kuukautta Vanajan vankilassa. Toista kertaa istuva Taija sanoo, että tämänkertainen reissu on ollut opettava, itsensä etsimisreissu. Ennen äärimmäisen pelokas ja vetäytyvä päihteiden väärinkäyttäjä on löytänyt itsestään aivan uusia voimavaroja. Helppoa ei ole ollut. Vankeusaikaan on mahtunut masennusta ja bulimiaa.

Kaikki alkoi Vanajan vankilassa virinneestä näytelmäprojektista. Taija kertoo, että ei missään tapauksessa aikonut osallistua Punahilkka-näytelmään.

– Ajattelin, että en varmana mene ihmisten eteen mitään sanomaan, Taija kertoo. Suostuttelu tuotti kuitenkin tulosta ja Taija osallistui ensimmäisiin harjoituksiin.

– Silloin tajusin, että no olenhan mä tässä mukana. Miksi en heti tajunnut lähtee tähän, hän toteaa. Punahilkasta tuli Taijan vankeusajan vaikuttavin kokemus.

– Se on muuttanut ihan täysin mun tulevaisuuden näkökannan, sanoo rauhallisen ja tyytyväisen oloinen vanki.

Taija kertoo, että ennen tämän kertaista vankila-aikaa hänen elämänsä täytti lähes yksinomaan alkoholi.

–Pelkäsin ihmisiä niin paljon, että en uskaltanut viedä roskapussia ulos ja bussilla yksin kaupunkiin meno olisi ollut aivan mahdotonta. Päihteetön aika vankilassa ja näytelmäprojektin kautta uudelleen löytynyt ”ihmisyys” ja itseluottamaus ovat avanneet Taijalle uuden maailman.

Vanajan vankilan avo-osastolla rangaistustaan kärsivä vanki voi arkisin opiskella ulkopuolella. Taija suorittaa sähköalan opintoja ja on työharjoittelussa KRIS Hämeenlinnassa pc-tukihenkilönä.
– Mun työhön kuuluu kyllä kaikkea. Teen ihan mitä tahansa. Työharjoittelu KRISissä on vakuuttanut nuoren naisen vapaaehtoistyön tärkeydestä, mitä hän aikoo siviiliin päästyään jatkaa. Lisäksi vuonna 2012 siintävän vapauden myötä hän odottaa elämältä enemmän kuin tähän asti.
– Toivon sellaista tavallista elämää. Haluan käydä baletissa ja oopperassa ja jatkaa teatteriharrastusta. Sellaista tavallista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt, Taija hymyilee.

Ehkä tämän vangin kohdalla vankila todella on onnistunut kasvatustyössään. Taija Rekonen sanoo, että tähän asti hän on ollut haitaksi muille ja – nyt loppuu se haittana oleminen. Niin päättäväisesti, että on uskottava.