Noitavainoa ja pikatuomioita

Nopeus on sosiaalisen medialle ominaista. Tieto leviää salamannopeasti, eikä sen oikeellisuudesta ole ennen julkaisua aina varmuutta. Hyvä juttu, juoru tai huhu on saatava kerrottua ensimmäisenä.

Reaalimaailmassa poliisi on näennäisesti sosiaalista mediaa hitaampi. Tutkinnasta ei voi antaa tiedotteita puolen tunnin välein. Koska tiedonnälkä on suuri, toisilta keskustelijoita tullut tieto muuttuu helposti faktaksi, kun sitä toistetaan tarpeeksi monta kertaa.

Sosiaalisessa mediassa julkisen ja yksityisen raja on hämärtynyt. Erilaisissa yhden asian puolesta perustetuissa Facebook-ryhmissä keskustelu on ajoittain yhtä kiihkeää ja tuomitsevaa kuin vaikkapa työpaikan kahvitauoilla.

- Mutta netissä se vaan näkyy ärhäkämpänä siksi, että siellä ei ole mahdollista tulkita esimerkiksi toisen ilmeitä, sanoo mediakasvatuksen asiantuntija, professori Sirkku Kotilainen.

Facebook eroaa kuitenkin kahvipöytäkeskusteluista siinä, että Facebookissa keskustelua voi seurata kuka tahansa ja siihen voi useimmiten myös osallistua tykkäämällä sivustosta.

Case: Koiraa ei palauttaa kiduttajalle

Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle -Facebook-sivusto perustettiin lokakuussa, kun Turun käräjäoikeus oli antanut tuomion eläinsuojelurikoksesta, mutta määrännyt Muffe-koiran palautettavaksi syylliselle, koska katsoi kyseessä oli ollut kertaluonteinen kurittaminen.

Sivustolla on esillä niin eläinsuojelurikoksista epäiltyjen kuin tuomittujenkin kuvia, niin heikosti peiteltynä, että se ei estä heidän tunnistamistaan. Ylikonstaapeli Marko Forss muistaa Yhdysvalloista esimerkin hätiköidystä julkaisusta.

- Oli julkaistu murhaajaksi epäillyn miehen tietoja. Pian miehen kotiovella oli jo lynkkausjoukko. Hän haki poliisilta turvaa ja sai sitä. Myöhemmin DNA-testillä paljasti, että mies onkin syytön.

Äänekoskella jouluna tapahtuneesta eläinrääkkäyksestä epäiltyjen nimien ja kuvien julkaiseminen aiheutti uhkailusuman sekä Koira-sivustolle että asianomaisten omille Facebook-seinille. Sivuston ylläpitäjä Juha ei usko, että tappouhkauksilla on katetta.

- Sivustolla olevat tappouhkaukset ovat pitkälti äkkipikaisuuksissaan kirjoitettuja. En usko, että kukaan oikeasti tekisi mitään niin tyhmää. En missään tapauksessa hyväksy tällaista. Kantaa tulee ottaa, ja meteliä saa pitää, mutta jos mennään asiattomuuksiin niin se ei auta ajamaamme asiaa.

Juha onkin vedonnut kirjoittajiin useita kertoja. Sivustolle kommentointi oli hetken aikaa poissa käytöstä. Vuoden vaihteeseen verrattuna tilanne on siistiytynyt merkittävästi. Tämä on vaatinut paljon työtä yksin asiaa hoitavalta ylläpitäjältä.

Marko Forss huomauttaa, että laittomien uhkausten kohdalla ei voi koskaan tietää, mikä niistä on konkreettinen. Riittää, että on yksi henkilö, jolla on sellainen häiriö mielessä, että hän toteuttaa sen uhkauksen.

- Vakavasti otettava uhkaus on sellainen, jonka uhri ottaa vakavasti.

Kuka on vastuussa, jos joku ottaa asian niin vakavasti, että ryhtyy tuumasta toimeen?

- Se kantaa vastuun, joka ryhtyy tuumasta toimeen. Ainakin ensisijaisesti. Pitää tietysti katsoa, löytyykö selkeää syy-yhteyttä tekoon ja julkiseen rikokseen kehottamiseen.

Automaattisesti kirjoittajia ei voi laittaa vastuuseen kommenteistaan. Joukossa on myös ihmisiä, jotka provosoivat tahallaan.

- Sekin on yksi medialukutaidon aihe, että osaat erottaa kuka provosoi tahallaan ja nauttii siitä, kun sinulla menee vati ihan nurin ja alat itsekin kirjoittaa sinne kaikennäköistä typerää tekstiä.

Vilkkaan kommentoinnin tiimellyksessä uhkailuista sai myös Marko Forssille asiasta kertonut sivullinen. Hänellä oli sama nimi kuin yhdellä Äänekosken tapauksen epäillyistä.

- Tällaisen julkisen lynkkaamisen seurauksena aiheutuvat haitat - eiväthän ne ole mitenkään kohtuullisia siihen tekoon nähden. Verrataan sitä mihin tekoon vaan.

Lisää aiheesta:

Netiketti

Miksi aikuiset muuttuvat lapsiksi sosiaalisessa mediassa?