Nykyajan orjakauppaa

Ihmiskaupan uhriksi ajatellaan ensimmäisenä etnisen ravintolan työntekijä,
rakennusmies, siivooja tai prostituoitu. Nämä alat ovat poliisillekin
tuttuja ja niistä tuleviin vinkkeihin osataan reagoida, sanoo Natalie
Gerbert Monika-Naiset liitosta.

Helposti piilossa pysyvä uhrityyppi on kotiapulainen. Helsingissä asui
varakas ulkomaalaisperhe, jolla oli etelä-amerikkalaislähtöinen
kotiapulainen tekemässä taloustöitä. Suomea puhumaton nainen asui perheessä
ja oli täydellisen kontrollin alaisena 24 tuntia vuorokaudessa.

Miksi työperäisestä ihmiskaupasta ei ole Suomessa tuomittu vielä ketään?
Ongelmana on ollut näytön saaminen. Suomalaisviranomaisten silmissä
kotiapulaisenkin asiat olivat kunnossa. Yksikään viranomainen ei ollut
tosin tavannut kyseistä henkilöä. Perheen isäntä oli hoitanut
paperimuodollisuudet, oleskeluluvan jne.

Viranomaisille oli esitetty myös kotiapulaisen työsopimus, jossa oli
määritelty muun muassa kohtuullinen palkka. Sopimusta ei tosin oltu
noudatettu, eikä kotiapulainen edes tiennyt sen olemassaolosta. Kaikki
näytti hyvältä paperilla.

- Jotkut käyttävät ihmistä hyväksi taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Kyse ei ole siitä, ettei olisi varaa maksaa palkkaa. Mikä tahansa ilmainen
työvoima on aina taloudellinen voitto. Se on sairasta, mutta ikävä kyllä se
on aika pitkälle tämän hetken todellisuutta.

Mitä ihmiset eivät tiedä

Jos kotimaassa on ollut ikäviä kokemuksia viranomaisten kanssa, on vaikea
luottaa viranomaisiin Suomessakaan. Siksi ihmiskaupan uhreja etsitään ja
löydetään myös kolmannen sektorin järjestöissä, kuten Monika-Naiset
liitossa.

- Yleensä avunhakijat eivät ymmärrä olevansa ihmiskaupan uhreja, vaan apua
haetaan esimerkiksi koetun väkivallan takia. Kestää pitkään, että
tavallinen ihminen pystyy havaitsemaan, että naapurin kotiapulaisessa on
viitteitä ihmiskauppaan. Mutta hädässä olevan voi tavallinenkin ihminen
tunnistaa, kun vaan pitää silmät ja korvat auki.

Suomessa on ihmiskaupan uhreille auttamisjärjestelmä, mutta siinä on monia
ongelmia. Poliisitutkinta kestää usein kahdesta kolmeen vuoteen ja sen
lopputulos on hyvin epävarma. Tähän mennessä ei ole vielä saatu tuomiota
työperäisestä ihmiskaupasta.

Kaikki ihmiskaupan uhrit eivät lähde mukaan auttamisjärjestelmään.
Autettavan toimentulo on alle 300 euroa kuussa ja ilman oleskelulupaa ei
saa tehdä työtä.

- Ei ole harvinaista, että ihminen, joka on auttamisjärjestelmässä, käy
silti leipäjonossa ja poimii tyhjiä pulloja.

Orjatyötä tehneet ihmiskaupan uhrit ovat usein myös velkaa työnantajalle.
Siten he ovat alttiita kaikenlaiselle kiristykselle.

- Siinä ei auta viranomaisten sana, että velka ei ole todellinen - jos
kuitenkin uhri tai hänen omaisensa kotimaassa kokevat uhkailua velkojen
vuoksi.

Velka syntyy siitä, että työstä saatava palkka on niin pieni, että
työntekijän on pakko lainata rahaa työnantajalta. Velkaa ei ole mahdollista
lyhentää seuraavastakaan palkasta ja kierre on valmis. Velka on maksettava
ja rahat maksua varten on saatava jostain.

Natalie Gerbertin oma tausta Viron venäläisenä on auttanut ymmärtämään
muualta Suomeen tulleita autettavan asemaan päätyneitä ihmisiä.

- Viranomaiset eivät tiedä, mitä muualta muuttaneet ihmiset eivät tiedä -
kun kaikki on uutta. Minä tiedän, mitä ihmiset eivät tiedä Suomesta.

Lisää aiheesta:
www.ihmiskauppa.fi
www.monikanaiset.fi