Pakkokeinolakiin jäi rikollisen mentävä porsaanreikä

Jos elinkautiseen tuomittu murhamies karkaa Suomessa vankilasta tai ei palaa lomiltaan, saako poliisi etsiä häntä kaikin keinoin? Tai edes jonkin näköisin keinoin? Ei todellakaan. Poliisilla on kiinniotto-oikeus, joka käytännössä ei merkitse juuri mitään.
Rikoskomisario Kaarlo Askola keskusrikospoliisista etsii työkseen etsintäkuulutettuja kovan luokan rikollisia. Muutama kuukausi hänelle oli työn alla tapaus, jossa Suomen pakkokeinolaki iski kapuloita rattaisiin vaarallisen murhamiehen etsinnässä.
- Kyseinen mies oli tehnyt varsin brutaalin henkirikoksen. Vankilan henkilökunta kuvaili häntä erittäin vaaralliseksi ja kertoi miehen tarvitsevan vahvoja psyykelääkkeitä. Kyseinen vanki oli kuitenkin saanut lomaoikeuden, mutta ei palannut siltä takaisin. Henkilökunta epäili miehen jättävän lääkkeensä syömättä ja juovan runsaasti alkoholia; yhdistelmä, joka tekee hänestä ruutitynnyrin, rikoskomisario Askola kertoo.
Useampi poliisi teki valtavasti jalkatyötä ja lopulta he onnistuivat saamaan miehen käyttämän kännykkänumeron haltuunsa. Vaan siitäpä ei ole mitään apua nykyisellä pakkokeinolainsäädännöllä.
- Mehän emme jo tuomitun henkilön kohdalla voineet käyttää apuna esimerkiksi telekuuntelua tai edes televalvontaa.

Mikä pakkokeino?

Televalvonnan avulla poliisi voi selvittää, mihin ja mistä numeroista puhelimen haltija soittaa ja viestittää. Sen avulla voidaan myös paikantaa, mihin tukiasemaan puhelin on yhteydessä. Niin televalvonta kuin telekuuntelu ovat pakkokeinoja. Pakkokeinolaki määrittelee tilanteet, joissa poliisilla on mahdollisuus käyttää keinoja, jotka muuten eivät olisi sallittuja sekä sen, mitä nämä keinot ovat. Osasta pakkokeinoja, kuten pidätyksestä, päättää poliisi. Osasta pakkokeinoja taas päättää käräjäoikeus. Tällaisia ovat esimerkiksi matkustus- ja hukkaamiskielto sekä salaiset pakkokeinot telekuuntelu, televalvonta ja tekninen valvonta.

Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomari Harri Lintumäki kertoo rikosten muuttuneen ja monimutkaistuneen . Tästä löytyy syy siihen, miksi poliisi tarvitsee pakkokeinoja.
- Esitutkinta- ja pakkokeinolain täytyy seurata aikaansa, jotta poliisilla on käytössä samat keinot kuin rikollisillakin, käräjätuomari Lintumäki kiteyttää.

Ongelmat alkavat oikeudenkäynnin jälkeen

Suomessa esitutkinta on turvattu loistavasti pakkokeinoilla. Siis törkeiden rikosten, kuten henkirikosten, suurten huume- tai talousjuttujen kohdalla poliisi pystyy vaikkapa kuuntelemaan puheluita tai paikantamaan ihmisten liikkeitä televalvontatietojen avulla. Tässä vaiheessa kaikki epäillyt ovat lain silmissä syyttömiä, joten onkin käsittämätöntä, että oikeudessa syylliseksi todettua kohtaan samoja mahdollisuuksia ei ole.
- Jos henkilö ei saavu suorittamaan tuomiotaan, jättää palaamatta lomiltaan tai karkaa vankilasta, on hän lähes kaikkien tehokkaiden menetelmien ulkopuolella, krp:n rikoskomisario Kaarlo Askola kertoo todellisuudesta.

Vankilomille jääneen murhamiehen kohdalla tilanne oli siis juuri tämä: poliisilla oli miehen puhelinnumero, mutta siitä ei ollut heille mitään apua. Sen sijaan, että poliisi olisi saanut paikallistaa jo syylliseksi todetun, vaarallisen ihmisen hänen puhelimensa avulla, he istuvat kirjoituspöydän ääressä käymässä läpi rekistereitä. Tai vaeltavat useamman miehen voimin ympäri kaupunkia. Se on samalla resurssien tuhlaamista ja tulella leikkimistä. Murhamies löytyi, muttei hetkeäkään liian aikaisin.
- Hän oli vahvasti päissään humalajengin keskellä. Ärrä-viinaa oli juotu urakalla ja veitsi olisi voinut heilahtaa hetkellä millä hyvänsä.

Uudistus ei uudista tarpeeksi

Eduskunta päätti eilen esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistuksista. Yli kuusisataa sivuinen esitys kätki sisälleen myös mahdollisuuden televalvontaan jo tuomitun henkilön –siis vaikkapa vankikarkurin –etsimiseksi. Valiokuntakierroksella asiantuntijat huomauttivat kuitenkin viestinnän osapuolten selvittämisen loukkaavan ihmis- ja perusoikeuksia. Nyt laki sallii puhelimen sijaintitietojen tarkastamisen, mutta senkin vain, jos sillä äärimäisen tärkeä merkitys henkilön tavoittamiseksi.
- Se on jo edistysaskel, Kaarlo Askola toteaa. Samaan aikaan hän huomauttaa, että pakoilijan tukiverkosto pitäisi myös olla mahdollista ottaa tehokkaan tarkkailun piiriin.
- Pelkkä karkurin tarkkailu ei ole riittävä, jos hänellä on vahva rikollinen menneisyys ja laaja tukiverkko. Henkilöt, jotka mahdollistavat pakoilun antamalla rahaa, majapaikan, auton ja rahaa, pitäisi myös saada salaisten pakkokeinojen piiriin. Esimerkiksi miespuolisella rikollisella voi olla useita tyttöystäviä, joiden tarkkailu saattaisi olla tärkeää. Joskus tehokeinoja tarvittaisiin jopa perheenjäseniin. Askola summaa kokemuksesta syntyneitä toiveita.

Tuomiotaan pakoilevan kiinni saaminen on erityisen tärkeää, sillä pakoilu on kallista ja sen rahoittamiseksi täytyy tehdä koko ajan lisää koviakin rikoksia. Tästä huolimatta keskustelu rikollisenkin perusoikeuksista nousee lakeja mietittäessä esille.
- Pakkokeinoja käytetään vain törkeiden rikosten kohdalla ja yleinen etu vaatiin niiden ratkaisemista. Henkilökohtaisena mielipiteenäni uskallan sanoa, että tällaisissa tilanteissa ei ole niin suuri ongelma, jos jossain määrin puuttutaan näihin edellä mainittuihin perusoikeuksiin, käräjätuomari Harri Lintumäki toteaa oman mielipiteenään.