Parantaako usko rikollisen?

Monet vankilakierteessä olevat taparikolliset viettävät elämästään suuremman osan vankilassa kuin vapaalla jalalla. Rikos- ja huumemaailmasta onkin usein vaikea päästä eroon muuten kuin kuolemalla välienselvittelyissä tai itsemurhan kautta. Yksi mahdollisuus on uskoon tulo. Asiasta kertovat kaksi miestä, jotka ovat nähneet vankilan todellisuuden läheltä.

Vesa Mäkelä toimii vankilapastorina Kylmäkosken vankilassa. Hän on pitkän linjan päihdekuntoutustyön kehittäjä. Mäkelä valittiin vuonna 2004 vuoden papiksi.

Syyllisyyden pohdinta on Mäkelän mukaan vankilassa aina läsnä.

- Eräs mies tuli vastaan käytävällä jokin aika sitten, hänellä oli takanaan henkirikos. Siinä käytävällä, kaikkien läsnä ollessa, hän sanoi suoraan että, vieläkö minä voin saada anteeksi. Eli kyllä siellä se syyllisyys on painamassa ja siihen syyllisyyskysymykseen haetaan apua.

”Kuoleman kauppias”

Kari "KK" Korhonen aloitti aineiden käytön 16-vuotiaana. Seurasi huume- ja väkivaltarikollisuutta ja vankilakierre. KK:n elämästä on julkaistu kirja "Kuoleman Kauppias".

Kari kertoo omasta kääntymisestään.

- Vuoden 1993 tammikuussa olin väsynyt elämääni. Minulla oli vajaa kymmenen vuotta aineita takana ja mitkään aineet eivät enää antaneet mitään. Sitten tutustuin erääseen naiseen, Heidiin, joka oli ollut nuorena tyttönä uskossa mutta oli sen jälkeen lähtenyt elämässään väärille raiteille. Hän osti minulta aineita ja alettiin pyöriin kimpassa. Yhtenä iltana kun narkattiin Heidi sanoi, että kokeile Kari Jeesusta, ei maksa mitään ja on mielettömät fiilikset.

- Marraskuussa jouduin kolmatta kertaa linnaan. Heidi tuli tapaamaan minua vankilaan. Hän oli itse kokenut tällä välin uskoontulon.

Mahdollisuus pysähtyä

Vesa Mäkelän mukaan vankila on paikka, jossa on mahdollista pysähtyä ja silloin kun pysähdytään, pohditaan hyvinkin syvästi hengellisiä asioita ja kysymyksiä.

- Niitä pysähdyspaikkoja on mahdollisesti ollut jo monia, mutta vankila on paikka, jossa todellisuutta ei pääse pakoon. Kun ovi lyödään takana kiinni ei voi enää selittää itselleen olenko minä syyllinen vai syytön tai onko jokin asia mennyt pieleen. Kun ovi on lyöty kiinni ja tuomio annettu niin turhat rutinat pois! Silloin asiaa pitää alkaa käymään lävitse suuntaan tai toiseen.

Kari Korhonen jatkaa tarinaansa:

- Joulukuun toisena päivänä vuonna 1993 heräsin sellissä hirvittävään tuskaan. Mitkään aineet eivät olleet koskaan antaneet sellaisia fiiliksiä, niin pahoja oloja. Herätessä ensimmäinen ajatus oli, että jos elämässäni ei tapahdu tänään muutosta hirtän itseni.

Vesa Mäkelä:
- Joku yrittää kovettaa itsensä mutta se on sitä naamaripeliä, jota tämä päihde- ja vankilamaailma on. Itsensä kovettaminen ei kuitenkaan lopullisesti onnistu, koska sisäinen ihminen itkee. Todellisuudessa se aito ihminen pyrkii sieltä esille ja silloin haetaan apua.

Kari Korhonen:
- Sinä aamuna rukoilin ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani ihan sydämestäni. Siinä vankisellissä kaveri sanoi, että istu siihen sängylle niin rukoillaan yhdessä. Rukoilin, että Jeesus anna minulle anteeksi, tule minun sydämeeni ja muuta se. Minä olen tuhonnut omaa elämääni ja olen tuhonnut muitten elämää enkä halua tehdä sitä enää.

- Siinä samassa hetkessä tiesin, että jotain tapahtuu ja aloin itkemään. Puoli tuntia itkin siinä sellin sängyllä. Sen jälkeen sanoin kaverille, että vaikka me ollaan linnassa, minä olen vapaa. En edes ensin tajunnut, että olen tullut uskoon, tajusin vain sen, että olen päässyt eroon aineista. Sitten ymmärsin, että olen saanut paljon enemmän.

Vesa Mäkelä:
- Kun puhutaan elämän eheytymisestä haetaan tasapainoa sisäisesti ja ulkoisesti ja haetaan tasapainoa irrottautumisessa siitä sairaasta arvomaailmasta, joka päihde- ja vankilamaailmassa on.

- Sanoisin niin, että kokonaisvaltainen elämänmuutos, johon kuuluu myös sopusointu hengellisten asioiden kanssa, sopu pyhän jumalan kanssa, eli myös uskonnollinen kääntymys hengelliseen elämään, on varmin tae siitä, että pääsee irrottautumaan päihde- ja vankilamaailmasta.

Uusi elämä mahdollista kaikille

Kari Korhonen pääsi vapaaksi vuonna 1994. Hänestä tuli nuorisopastori. Kari kiersi kymmenen vuotta puhumassa huumevalistuksesta. Tilaisuuksia oli 300-400 vuosittain.

Kari ja Heidi menivät naimisiin. Heillä on kolme lasta Mira, Mirva ja Markus. Tällä hetkellä Kari opiskelee tarkoituksenaan lähteä lähetystyöhön.

- Olin kyllä vankilassa terapiassa, mutta minulle ei annettu mitään huumeiden tilalle. Elämääni ei tullut uutta sisältöä.

- Hengellinen herääminen ja sitä kautta uusi elämä on tie pois rikos-, huume- ja vankilakierteestä. Sitä ei ole varmaankaan tieteellisesti todistettu, mutta monet ihmiset ovat sen todenneet. Aina voi saada anteeksi ja aina voi aloittaa alusta, edessä on puhdas sivu. Synnit saadaan anteeksi, mutta synnin seuraukset kannetaan mukana. Minä kannan menneisyyteni mukana vaikka olen saanut sen anteeksi, Kari sanoo.