Pidä musta kiinni

- Jo pienestä ihmisestä voi löytyä todella isot voimat silloin, kun aggressio on valloillaan, kertoo osastonhoitaja Anna-Maija Koivisto. Hän työskentelee perhetukikeskuksessa, jonka asukkaat ovat paitsi huostaan otettuja, yleensä myös nuorisopsykiatrisen kuntoutuksen piirissä. Aiemmasta työpaikasta on erityisesti jäänyt mieleen nuori, joka oli hyvin itsetuhoinen. Kun tyttö halusi vahingoittaa itseään, tarvittiin kiinnipitämiseen useamman aikuisen voimat.

Kiinnipitäminen on puuttumista lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Laki tarjoaa kuitenkin viimeisenä keinona tarkkaan määritellyn harkintavaran laitoshuollossa asuvien huostaanotettujen lasten kanssa työskenteleville.

Epämääräisen tarkka laki 

- Ne tilanteet ovat aina pahoja eli siinä hetkessä arvioidaan, että muita keinoja ei ole. Nuori yrittää vahingoittaa itseään tai muita ja on niin aggressiivinen, että on pakko mennä väliin, Anna-Maija Koivisto kuvailee kiinnipitoon johtavia hetkiä.

Lastensuojelulain mukaan kiinnipito onkin se viimeinen keino, johon ryhtyä. Laki myös sanoo selkeästi, että kiinnipito ei saa kestää kuin välttämättömän ajan eikä minkään välineiden käyttö ole sallittua. Esimerkiksi takavuosien mattoon tai pyyhkeeseen kapalointi on lain vastaista. Kiinnipitämisen on oltava luonteeltaan hoidollista ja huollollista eli tarkoituksena on luoda aggressiiviselle lapselle turvallinen olo.

- Mielestäni on hyvä, että välineet ovat kiellettyjä. Silloin poistuu harmaa alue ja on pakko toimia olemassa olevien resurssien varassa, Koivisto pohtii.

Lain määrittelemät rajat ovat siis tavallaan täysin selkeät. Toisaalta ”viimeinen keino”, ”välttämätön aika” ja ”hoidollisuus” ovat hyvin subjektiivisia termejä, joita kukaan ei voi tarkasti määrittää.

Kaikkea ei voi estää

Koiviston työpaikalla satsataan paljon ennaltaehkäisyyn.

- Yleensä aina on ennusmerkkejä. Niitä lukemalla voi monesti välttyä päätymästä kiinnipitoon. Toisaalta joskus aggressiotaso nousee yllättävällä vauhdilla, Koivisto kertoo. 

Kun kiinnipitotilanne on ohi, pitää tapahtumat kirjata nuoren papereihin. Tunnekuohun rauhoituttua kaikki käydään läpi myös lapsen kanssa. Aikuiset kertovat, miksi kiinnipitoon jouduttiin, mitä sen aikana tapahtui ja kuinka se päättyi. Sitten lapsi saa kertoa oman näkemyksensä ja kokemuksensa samoista tapahtumista.

Niihinkin tilanteisiin, kun ennaltaehkäisy tai useamman aikuisen kiinnipito ei riitä, on olemassa konstinsa.

- Silloin meillä on lupa ja velvollisuus pyytää virka-apua poliisilta. Heillä on omat keinonsa, jotka ei välttämättä ole niitä meidän hoidollisia konsteja.

Kuuleeko kukaan?

Parasta aikaa huostaan otettu nuori kertoi Poliisi tv:lle pitävänsä aikuisten oikeutta kiinnipitoon hyvänä asiana, ettei sattuisi mitään pahaa. Hän on itsekin sen kohteeksi joutunut hakattuaan nyrkillä kaapin ovia.

- Silloin oli ihan ok, että pidettiin kiinni.

Toinen lapsi taas näkee asian eri lailla.

- Kun pidetään kiinni, mun tekee vaan mieli hakata ja potkia lisää.

Aihe on kumman vaiettu. Yksikään Suomessa tehty tutkimus tai selvitys ei perustu kiinnipidettyjen lasten omiin kokemuksiin. Luulisi asian olevan tärkeä, koska kyse on aina lapsen fyysiseen koskemattomuuteen puuttumisesta –silloinkin, kun lain kirjainta noudatetaan. Sitä paitsi väärinkäytöksiäkin on, viimeisimpänä kaksi viikkoa sitten julistettu pahoinpitelytuomio lastensuojelulaitoksen työntekijälle.