Piikittäjille drop-in-hotelli?

Olisiko mahdollista, että suonensisäisesti huumeita käyttävät saisivat tulevaisuudessa käyttöönsä veronmaksajien kustantamat lailliset piikittämistilat? Kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok.) ehdotti tätä. Vastaanotto ei ole ollut kovin suotuisa. Miksi moisia piikittämishuoneita pitäisi olla? Eikö narkomaaneja hyysätä jo tarpeeksi?

Kolme miljoonaa neulaa ja yksi tarina

Suomen huumeongelma ei kenties ole maailman mittakaavassa iso, mutta ei sitä olemattomaksikaan voi sanoa.
-Neulanvaihtopisteissä vaihdetaan noin kolme miljoonaa neulaa ja ruiskua vuosittain, kertoo Helsingin Diakonissalaitoksen palvelualueen johtaja Pekka Tuomola. Suonen sisäisesti huumeita käyttäviä on eri arvioiden mukaan 15 000-20 000.

Mika oli aikoinaan yksi heistä -ja vahvasti. Hänellä on 25 vuoden päihdehistoria, joista 10 vuotta aineet menivät suoraan suoneen. Kiitos muutoksesta kuuluu matalan kynnyksen palvelulle; siis paikalle jonne voi mennä ilman aikaa, anonyymisti ja vaikka kamoissaan.

Kun neulanvaihtopisteet aikoinaan avattiin, suhtautui Mika touhuun erittäin epäluuloisesti.
-Mietittiin kavereiden kanssa, että tästä lähdetään päiväretkelle Mustasaareen ja vain henkilökunta palaa takaisin, mies muistelee.
Narkkaripiireissä suhteet olivat lyhyitä ja epämääräisiä, joten hänellä ei ollut kokemusta ihmisistä, joihin voisi oikeasti luottaa hädän hetkellä. Ensimmäistä kertaa Mika löysi paikan, jossa häntä ei tuomittu, vaan haluttiin auttaa. Tuossa vaiheessa Mika oli jo saanut hiv-tartunnan likaisista neuloista, joita käytettiin porukassa kerta toisensa jälkeen puhtaiden puuttuessa. Narkkari pistää kun pistää, eikä puitteilla tai välineillä ole silloin merkitystä.

Pikku hiljaa Mika alkoi luottamaan henkilökuntaan ja kypsyi avuntarjouksille. Suunta muuttui, vaikka jopa jotkut asiantuntijat olivat luokitelleet Mikan täysin toivottomaksi tapaukseksi.
-Mun kohdalla matalankynnyksen paikalla on ollut ihan konkreettinen merkitys. Ei syrjäytynyt ihminen nouse kadulta omin voimin, Mika kiittää auttajiaan.

Perimmäinen tarkoitus

Mikan tarinaan kiteytyy koko matalankynnyksen palvelujen idea. Tarkoitus ei ole hyysätä tai kannustaa jatkamaan huumeiden käyttöä, vaan tuoda apu sinne, missä narkomaanit ovat. Perimmäinen tarkoitus on sama, oli sitten kyse terveysneuvonnasta, neulojen vaihtopaikoista tai nyt esille nousseista piikityshuoneista.
-Käyttäjähuone on minusta parempi termi, koska tarkoitus on rakentaa paikkoja, joissa käyttäjiä voidaan ihan oikeasti auttaa, Diakonissalaitoksen Tuomola sanoo.
-Avun tarjoamisen lisäksi voimme tarjota turvallisen paikan, jossa käyttää huumeita ja tehdä narkomaanien elämästä hieman inhimillisempää.

Mika on sitä mieltä, että piikittäminen ei ole kenenkään silmille suotavaa ja näin myös ympäristö hyötyisi käyttäjähuoneista.
-Muutenkin on niin, että jos ovet pidetään kiinni eikä ongelmaa kohdata, ei sitä myöskään voida ratkaista.

Väitteet ja vastaväitteet

Vastustajien mielestä käyttäjähuoneet tekisivät huumeista hyväksyttäviä ja käyttö lisääntyisi. Pekka Tuomola sanoo, että täsmälleen sama keskustelu käytiin, kun neulanvaihtopisteitä aikoinaan perustettiin.
-Hyödyt olivat niin suuret, että se asia on nyt säädetty asetuksella eli kaupunkien johtavien lääkäreiden on tällainen palvelu järjestettävä, Tuomola toteaa.
Neulanvaihtopisteiden tulo hillitsi hepatiitti- ja hi-virusten leviämistä eikä huumeiden käyttö lisääntynyt.

Toinen vastustajaleirin argumentti on se, että käyttäjät eivät halua lopettaa, jos heille tarjotaan puitteet piikittämistä varten. Narkkimaailman mustimmat mudat kyntänyt Mika on eri mieltä.
-Itse en voinut aikoinani kuvitellakaan, että jonain päivänä pistän heroiinia tylsällä neulalla jääkylmässä pyöräkellarissa vapisevana, hampaattomana ja hiv-positiivisena narkkarina, Mika sanoo.
-Eli tuskin se todellisuuden näkeminen ketään ruokkii jatkamaan. Päinvastoin: se saattaa olla parasta valistusta.

(Mikan nimi on muutettu.)