Raivoa ratin takana

Kesäkuussa poliisi ajoi Itä-Suomessa tunnin takaa niin viinaa kuin lääkkeitä nauttinutta raivopäätä, jonka kuolonralli pisti virkavallan pysäytyskeinot tositestiin: piikkimatosta ja tuulilasille tyhjennetystä jauhesammuttimesta huolimatta aggressiivinen ajo jatkui. Edes yksitoista laukausta kuorma-auton jäähdyttimeen ei nelikymppisen kuskin raivoisaa eteenpäinmenoa lopettanut. Miehen matka päättyi vasta poliisin ammuttua häntä rintaan. Pari viikkoa sitten Pohjois-Savon käräjäoikeus antoi näistä vaarallisista hetkistä kuorma-auton kuljettajalle 2 vuoden ja 8 kuukauden vankeustuomion. Tuomiota kovensi entisestään se, että miehellä oli tilillään liuta aiempia rattijuopumuksia ja liikenneturvan vaarantamisia.

Vaikkei virka-ase liikkuvan poliisin jokapäiväiseen arkeen kuulu, ovat raivoisat kuskit valitettavan joka päiväistä kauraa. Kai Samelin on parinkymmenen työvuotensa aikana nähnyt, että ratin takana turhaudutaan vaaralliseen pisteeseen aina vain useammin.
- Kyllä tuolla näkee hirveitä tilanteita, kahdensadan nopeuksiakin moottoritiellä. Ihan ääritilanteissa tällaiset raivoajat saattavat töytäistä toista kuskia ja olen nähnyt tahallisia peräänajojakin.

Sakkoa kirjoittaessaan Samelin saa usein kuulla, että kuskin elämä on pois raiteiltaan. Niin työ- kuin kotiasioihin liittyviä turhautumisia ja ahdistumisia lähdetään purkamaan liikenteeseen. Kerran yksi erityisen kovasti elämän koulima mies päätti poliisin pysäyttämisen jälkeen purkaa raivonsa omaan autoonsa potkien ja hakaten sen hajalle.

Myös tietyt psyykkiset sairaudet aiheuttavat aggressiivista käyttäytymistä. Psykiatrian toimialajohtaja Klaus Lehtinen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoo, että joissakin persoonallisuushäiriöissä tunne-elämän säätely on ongelmallista; ne vaihtelevat laidasta laitaan ja silloin myös suuttumus voi mennä voimakkaasti yli. Psyykkinen sairaus ei kuitenkaan automaattisesti alenna ihmisen ajokykyä.
- Yllättävän sairaatkin ihmiset ajavat autoa hyvin, esimerkiksi psykoottisuus ei ole este. Autolla ajoa voisi verrata polkupyörään ja kävelemiseen, se on opittu taito, joka harvoin katoaa psyykkisen sairauden myötä, Lehtinen kertoo.
Psykiatrian puolella ajokyvyn alentuminen liittyykin yleensä lääkitykseen.

Aivan lähiaikoina on Suomenkin oikeuslaitoksissa käsitelty törkeitä liikenneturvan vaarantamisia, joissa tuomittu on lähtenyt rattiin haettuaan apua psyykkiseen sairauteensa, mutta saanut kieltävän vastauksen. Sairautta ei näissä oikeuskäsittelyissä nostettu esille. Klaus Lehtisen mukaan psykiatrian mukaan sekoittaminen onkin ongelmallinen tie.
- Ns. terveillä ihmisillä rangaistuskäytäntö on selkeä. Jos taas psyykkisesti sairastunut henkilö määrätään mielentilatutkimukseen käy niin, että oikeuslaitos jättää tuomitsematta ja henkilö joutuu oikeuspsykiatrian piiriin. Siellä keskimääräinen hoitojakso kestää kuusi vuotta, vaikka kyseinen terapiamuoto ei olisikaan ihmiselle se sopivin. Tiedän tapauksen, jossa henkilö on määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon ylinopeuden vuoksi, psykiatri Lehtinen pohtii ongelmaa, jossa hänen mielestään on oikeudellinen epäkohta.
Viime vuoden lopulla KHO käsitteli vastaavaa tapausta, jossa nuori mies oli useiden liikennerikkomusten vuoksi määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon. KHO kuitenkin purki alemman tuomioistuimen määräyksen.

Vanhempi konstaapeli Samelinin mielestä ajokiellot purevat hyvin, varsinkin silloin kun ne ovat riittävän pitkiä.
- Ja jos auton takapenkillä selviää, että kyse on nimenomaan tällaisesta raivokäyttäytymisestä liikenteestä, niin asia viedään kyllä aina eteenpäin.

Mitä aivoissa sitten tapahtuu. kun ihminen raivostuu?
- Oikeastaan koko kropassa tapahtuu paljon. Hormonijärjestelmä sekoaa ja huomiokyky kapenee. Kyllä siellä kaikenlaista vilinää näkyy ja tuntuu, Lehtinen summaa.