Raivopää voi saada aikaan pahaa jälkeä

Lähes jokainen on joskus raivostunut niin, ettei ole voinut hallita itseään - nimittäin pikkulapsena.
Ihminen kuitenkin sosiaalistuu kehittyessään niin, että normaali aikuinen pystyy hallitsemaan raivonsa. Ihminen voi raivonpuuskansa vallassa rikkoa astiat, tuhota huonekalut tai pahimmassa tapauksessa vahingoittaa joko itseään tai muita.

Ihmisen kykyyn hallita aggressioitaan vaikuttavat lapsuuden kasvuympäristöstä lähtien monet asiat kuten päihteet, lääkkeet, hormonit, psyykkiset häiriöt ja jopa geenit.

Alkoholi näkyvin syy Suomessa

Alkoholi tekee osan ihmisistä aggressiivisiksi, ja Suomessa se osuus voi olla tavallista suurempi. Jo aikaisemmin tutkimuksissa on tehty havaintoja poikkeavuuksista sokeriaineenvaihdunnassa ja aivojen välittäjäaineen, serotoniinin, määrässä. Nyt tutkimukset ovat edenneet geenitasolle. On havaittu, että eräs serotoniinia säätelevä geeni vaikuttaa osaltaan siihen, kuinka herkästi ihminen alkoholisoituu ja käyttäytyy väkivaltaisesti humalassa.

-Tämä koko ilmiömaailma on alkanut avautua eri syrjiltään. On tehty havaintoja muun muassa poikkeavasta unen rakenteesta ja siitä, että lihassokerin eli glygokeenin, lihaksiin ja maksaan varastoituvan sokerityypin, muodostuminen on ongelmallista. Näillä ihmisillä verensokeri heittelee rajusti, nimenomaan juovuksissa ja joskus muutenkin. He voivat olla silloin yllättävän oudolla tavalla ärtyisiä, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.

Lääkkeiden sivuvaikutukset täytyy tuntea

Psyyke- ja mielialalääkkeitä käytetään yhä enemmän. Mielialalääkkeiden käyttö on vähentänyt ulospäinsuuntautuvia aggressioita ja itsemurhakuolleisuutta, mutta joskus harvoin ne voivat lisätä alttiutta aggressiivisiin purkauksiin.

-Mielialalääkkeiden, esimerkiksi SSRI- eli serotoniinilääkkeiden, käytön alussa voi olla jakso, jossa voi tulla hiukan ylikierroksia. Se ei ole yleinen ilmiö, mutta se on mahdollinen haittavaikutus. Jos on taipumusta impulsiiviseen väkivaltaisuuteen tai äkkipikaisuuteen, käytön aloituksen pitäisi olla hyvin hallittu, Hannu Lauerma kertoo.

Psyykelääkkeistä on yleensä apua aggressioiden hallinnassa. On olemassa kuitenkin ihmisiä, joiden lääkkeiden käyttöön voi liittyä niin kutsuttu paradoksaalinen reaktio. Jotkut voivat olla herkkiä tiettyjen rauhoittavien lääkkeiden, ”pamien” vaikutukselle: heistä saattaa tulla entistä väkivaltaisempia.

Raivonpurkauksia voi yrittää estää

Psykiatrisessa vankisairaalassa yritetään auttaa rikoksentekijöitä hillitsemään raivonpurkauksiaan. Eristysselliä käytetään lyhytaikaisesti silloin, kun vanki on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita. Vankien itsemurhakuolleisuus on pudonnut alle puoleen 10 vuodessa lääkkeiden käytön yleistyttyä, mutta hoitovaihtoehtoja on monia.

-Vakavan rikoksen tehneiden joukossa on sellaisiakin henkilöitä, jotka viiden minuutin informaatiopitoisella tietoiskulla päättävät, että he lopettavat juomisen. He ymmärtävät, että heillä on iso riski tehdä esimerkiksi uusintahenkirikos, ja istua sen jälkeen vankilassa pitkä aika, Hannu Lauerma kertoo.

Hallitsemattomiin raivokohtauksiin voi kuka tahansa hakea apua esimerkiksi mielenterveyspalveluiden kautta. Raivonpurkauksia voi yrittää estää itsekin, kun tietää oman käyttäytymismallinsa. Kun kierrokset nousevat, kannattaa poistua paikalta - usein vartti riittää raivon laantumiseen.