Sukupuolinen häirintä tytöille arkipäivää

Seksuaalinen häirintä on nuorille tytöille usein arkipäivää. Tutkimusten mukaan tytöistä jopa 41% on kokenut epämiellyttävää sukupuolista lähestymistä. Häirinnän skaala on hyvin laaja.

-Lievimmillään kyse on huutelusta, seuraamisesta, tuijottelusta, ulkonäön arvostelusta, homottelusta, huorittelusta. Toisessa päässä ovat fyysiset häirintätapaukset kiinni käymisestä ja "puristelusta" raiskausyrityksiin tai seksuaaliseen hyväksikäyttään asti, sanoo valtiotieteiden tohtori Sanna Aaltonen Helsingin yliopistosta.

Aaltonen on tutkinut nuorten sukupuolista häirintää. Tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä oli missä menee miellyttävän ja epämiellyttävän huomion välinen raja.

-Nuoret pystyvät periaatteellisella tasolla vetämään tällaisia rajoja, mutta käytännössä se raja on kuitenkin aina tilannekohtainen, eli se riippuu ajasta, paikasta ja myös tekijästä eli häiritsijästä.

Sukupuolisella häirinnällä viitataan yksipuoliseen, ei-toivottuun huomioon, joka saa kohteen tuntemaan itsensä noloksi, pelokkaaksi, loukkaantuneeksi tai vihaiseksi.

Vaikka sekä tyttöjä että poikia kiusataan ja loukataan, he ovat eri asemassa sukupuolisen häirinnän suhteen. Toisin kuin pojat, tytöt joutuvat kohtaamaan arjessaan sellaisia asioita kuin kähmintä, seksuaalimoraalin kyseenalaistaminen, aikuisten lähentelyn ja seksiehdotusten torjuminen ja raiskauksen pelko. Vanhemmilla ei ole useinkaan tietoa ja ymmärrystä siitä, minkälaisessa maailmassa nuoret elävät.

Myös ikätovereiden taholta tullut sukupuolinen huomio saattoa olla epämiellyttävää. Kuitenkin erityisesti vanhempien miesten kiinnostus oli nuorten mielestä lähes poikkeuksetta vastenmielistä.

-Juuri ikäero kohteen ja tekijän välillä määrittelee sen miten kokemus tulkitaan ja miten se määritellään.

Häirintää jopa vähätellään

Yhteiskunnalla ja aikuisilla olisi syytä katsoa itseään silmiin. Lasten ja nuorten ilmoituksia sukupuolisesta häirinnästä ei näet aina oteta vakavasti tai niitä jopa vähätellään. Osittain siksi asiasta ilmoittaminen on hankalaa.

-Häirinnästä phuminen ja siitä valittaminen voi olla nuorille vaikeaa. Näyttää siltä, että jos nuoret valittavat häirinnästä heitä aletaan helposti epäilemään siitä, että he olisivat itse toimineet jotenkin väärin, esimerkiksi pukeutuneet väärin tai menneet väärään paikkaan.

-Nuorille esitetään todella paljon vaatimuksia siitä, että heidän itsensä pitäisi jotenkin ennalta ehkäistä tai välttää häirintää ja se on todella kohtuutonta. Kun häirintätilanteita aletaan selvittämään pitäisi olla todella hienotunteinen siinä, että ei aleta syyllistämään tai vastuuttamaan häirinnän kohdetta eli nuoria.

Sukupuolinen häirintä tuttua poliisille

Rikosylikonstaapeli Tuija Kivisen mukaan häirinnästä pitäisi aina ilmoittaa poliisille.

- Jos nuori ei itse uskalla ilmoittaa poliisille voi ilmoittaa vanhemmille tai jollekin luotetettavalle aikuiselle tai vaikka kavereille, jos vaikka heillä olisi uskallusta kertoa asiasta poliisille. Tärketä olisi, että kaikki tapaukset tulisivat jollain lailla poliisin tietoon, Kivinen sanoo.

Poliisi ei kuitenkaan tutki kaikkia tapauksia, koska häirintää on niin eri asteista ja rajanveto voi olla hankalaa. Aina kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä.

- Aina voi soittaa ja kertoa mitä on tapahtunut. Poliisi osaa sitten arvioida onko kyseessä rikos. Voi mennä myös asemalle juttelemaan ja poliisi kirjaa jonkilaisen ilmoituksen ja sitten voidaan katsoa antaako se aihetta tarkempaan tutkimukseen.

Poliisin lisäksi on erilaisia järjestöjä kuten esimerkiksi rikosuhripäivystys ja Väestöliitto, joille voi soittaa nimettönä ja kertoa kokemuksistaan. Väestöliitossa on myös pojille oma Poikien puhelin. Lisäksi asiasta voi kertoa koulun terveydenhoitajalle.

Kivisen mukaan nuorten ahdistelijoita saadaan kiinni siinä kuin muitakin rikoksiin syyllistyviä.
- Kyllä heitä saadaan hyvin paljon kiinni riippuen kuitenkin tapauksesta ja siitä, kuinka hyvät tuntomerkit on saatu.

Valistus ainoa tie

Tutkijan mukaan käytännössä ainoa vaikutuskeino häirinnän vähentämiseksi on valistus. Valistus menee harvoin perille häiritsijöihin, mutta se voi auttaa nuoria suhtautumaan asiaan.

- Olisi tärkeätä pitää tätä asiaa esillä ja tehdä selväksi, että sukupuolinen häirintä ei ole hyväksyttävää. Siitä pitäisi puhua julkisuudessa ja myöskin kouluissa.

Aaltosen mukaan kouluissa puhutaan lähinnä kiusaamisesta, mikä on hyvä asia, mutta sukupuolista häirintää liitetään harvoin mukaan keskusteluun.

-Sukupuolinen häirintä jää kiusaamiskeskustelussa yleensä huomioimatta, koska kiusaamisesta puhuminen on sukupuolineutraalia. Koulussa olisi hyvä pohtia asiaa ihan arjen tasolla, että mikä on miellyttävää ja mikä on epämiellyttävää ja antaa nuorille se viesti, että sukupuolista häirintää ei tarvitse sietää ja siitä saa suuttua. Nuorten ei tarvitse ajatella, että se kuuluu vain elämään.