Suomalaisissa henkirikoksissa heikko motiivi

Porvoon ampumatapaus viime heinäkuussa vei kolmen ihmisen hengen.
Julkisuudessa ihmeteltiin kuinka pieni sanakopu voi johtaa niin
traagisiin seurauksiin. Totuus kuitenkin on, että valtaosassa
suomalaisista henkirikoksista teon motiivi on heikko ja uhriksi voi
joutua myös sattumalta.

Rikosylikomisario Juha Rautaheimo kertoo tapauksesta, joka sattui
viitisen vuotta sitten vain muutaman kymmenen metrin päässä silloisesta
Helsingin oikeustalosta ja nykyisestä poliisitalosta.

- Iäkäs nainen oli sauvakävelylenkillä ja käveli hitaasti katua ylös,
jolloin tekijä tuli ja löi veitsellä häntä selkään.

Iäkkään naisen surma on tyypillinen esimerkki henkirikoksesta, johon on
vaikea löytää motiivia.

- Surmaaja oli skitsofreenikko ja hän kuvitteli tekevänsä ilmeisesti
hyvän työn tajuamatta itse tekoaan mitenkään.

Kännykkä syynä tappoon

Toisenlainen, mutta tyypillistäkin tyypillisempi henkirikos tapahtui
Kaisaniemen puistossa Helsingissä kolmisen viikkoa sitten. Kahden miehen
välille tuli riitaa kännykän omistussuhteesta.

- Toinen löi toista kerran nyrkillä leukaan, jolloin lyöty kaatui, löi päänsä, sai kallovamman ja kuoli. Se on aika tyypillinen juttu ja juuri nämä on niitä kaikkein "tyhmimpiä" hengenlähtötapauksia, Rautaheimo miettii.

Tappaja ja uhri eivät useinkaan tunne toisiaan ennalta lainkaan.
Tyypillisiä tapon motiiveja, kuten Kaisaniemen tapauksessa, voi olla
vähäarvoinen esine tai käsittämättömän pieni summa rahaa. Myös liian
pitkä katse vaimoon tai tyttöystävään on motiivi henkirikokselle.

Tekijät eivät yleensä voi kuvitellakaan, että yksi lyönti voi olla
kohtalokas. Tällaiset nyrkinheilutukset kuuluvat kuitenkin suomalaiseen
henkirikokseen yhtä lailla kuin alkoholi ja teräaseet. Alkoholi on
osallisena miltei kaikissa tapauksissa..

Henkirikosten määrää olisi helppoakin laskea

Suomalaisten henkirikosten määrä olisi helppoakin pudottaa murto-osaan
nykyisestä. Tässä on päihdetyö avainasemassa.

- Jos sellaiset ihmiset, joilla on tapimus olla väkivaltaisia humalassa
lopettaisivat viinan juonnin, laskisivat väkivaltarikosten tilastot
aivan hirvittävällä vauhdilla, Rautaheimo toteaa.

Entäpä sitten henkirikokset, joissa ei näytä olevan motiivia lainkaan.
Niitä on noin kymmenesosa kaikista henkirikoksista. Myös näitä
voitaisiin Rautaheimon mukaan ennaltaehkäistä.

- Mielenterveystyöllä asiaan voitaisiin puuttua niin, että potentiaaliset
henkirikoksen tekijät havaittaisiin ajoissa ja heihin suunnattaisiin
erityistä huomiota. Yleensä tapaukset, joissa skitsofreenikko on ollut
henkirikoksen tekijä, ovat olleet jollain tavalla ennakkoon tiedossa. He
ovat kuitenkin jossain vaiheessa, tavalla tai toisella pudonneet
kontrollin piiristä.